Kuinka monta pariskuntaa on eronnut lähipiiristäsi

Ei itse asiassa ketään kun näin mietin.

Kahdet häät on kyllä olleet. Omat ja siskon&sen miehen. Ja molemmat ollaan oltu kymmenisen vuotta suhteessakin eli ei olla tuoreita pariskuntia.

Ja toivottavasti kukaan ei eroakaan.

Ei yksikään, milloinkaan. Eivät kaikki toki ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa enää ole, mutta lähipiirissä ei ole yhtään eronnutta, vaikka olemme yli nelikymppisiä. Tuttavani taitavat olla aikamoisia poikkeuksia.

1/ 15

Useimmat, myös itse. 40v rajapyykki on se pahin.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat, myös itse. 40v rajapyykki on se pahin.

Että pikku vinkkinä, jos ikää on alle 40 ja yhdessä yhä olette, niin palaillaan jonkun vuoden päästä asiaan.

Ehkä juuri se puolet mikä keskiarvo. Olen 55v, ja suurin osa eroista tapahtunut kun lapset aikuistuvat. 

Tuntuu, että minä ja mieheni olemme viimeiset yhdessä pysyneet, ja mekin olemme olleet yhdessä vasta kuusi vuotta. Tänä aikana on melkein jokainen tavatessamme parisuhteessa ollut tuttava eronnut tai karannut.

Nyt eroaa viimeinenkin kauan (melkein 10 vuotta) yhdessä ollut pari. Lapsi heillä vasta viisivuotias. :(

Yksi pariskunta on eronnut ainakin seitsemän kertaa tässä lähivuosien aikana. On niillä lapsiakin. Vähänkö säälittää.

Mun suvussa kaikki on eronneet, paitsi yksi pari. Eli molempien vanhempieni vanhemmat (2), omat vanhempani(1), molempien vanhempieni kaikki sisarukset paitsi yksi pari (se poikkeus) (4), ja toisen isovanhempani kaikki sisarukset(2). Muiden isovanhempien suvusta en tiedä. Meitä aikuisia serkkuja on 6, joista kaksi ovat menneet naimisiin, he eivät ole vielä eronneet, liitot jotain 5-7v pituisia nyt. Eronneita pareja on täten siis 9 ja avioliittoja solmittu 12.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat, myös itse. 40v rajapyykki on se pahin.

Että pikku vinkkinä, jos ikää on alle 40 ja yhdessä yhä olette, niin palaillaan jonkun vuoden päästä asiaan.

Milloin pitäisi alkaa tapahtua? T. yli 40v

20 vuoden aikajänteellä 15 tuttavapariskunnasta 12. Kyseessä vielä ns tavallisten keskiluokkaisten ihmisten jutut, mutta menneet nurin syystä tai toisesta.

Vielä kimpassa:

-aavistuksen verran uskonnollisen maailmankatsomuksen omaava pari, joskin nainen alkanut käyttäytymään "riivatusti" (ts vieraat miehet kiinnostaa...)

-teinistä asti olleet, ei ongelmia

-nuorina aikuisina salamahurahtaneet toisiinsa, onoffon pari vuotta silloin, viimeiset 15v ei ongelmia

(Ja me taidetaan olla seuraavat eroajat...)

Tuossa ajassa ei kukaan. Ylipäätään 3 paria ja niissä se mun tuttu on ollut jo useammassa suhteessa aikuisiällään.

Olen 45.

0.

Lähisuvussani (isovanhemmistani alaspäin) ei ole ainuttakaan avioeroa, eikä edes avoeroa. Ei ole kyllä kauemmassakaan suvussa.. Kaverit taas eivät ole menneet naimisiin (vielä) joten sieltäkään ei eroja löydy. Miehen vanhemmat olivat kyllä eronneet mutta se tapahtui jo 30 vuotta sitten. Joidenkin kavereiden vanhemmissa oli eronneita mutta vähemmistöstä puhutaan.

Etelä-Suomesta olen ja ei olla millään tavalla uskonnollisia. Maalta kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat, myös itse. 40v rajapyykki on se pahin.

Että pikku vinkkinä, jos ikää on alle 40 ja yhdessä yhä olette, niin palaillaan jonkun vuoden päästä asiaan.

Totta, tälle ketjulle täytyisi olla alaikäraja 40 v.

Puolet eronneet tuttavapiiristä. Ja liitossa pysyneetkin valittavat  miten huonosti menee mutta omaisuus ja lapset jarruttavat isoa päätöstä. Lomat ja viikonloput vietetään itsekseen ja omien kavereiden kanssa tai jopa sivusuhteen kanssa! Suosittelen kyllä eroa jos on pitkälliset ja pysyvät ongelmat joihin ei ole ratkaisua, kyllä siitä selviää. Lapsetkin saavat taas hengittää kun ei iskä ja äiskä tappele kokoajan tai kotona ole jäätävä tunnelma.

Terveisin juuri eronnut 47v nainen, joka ei olisi kolmekymppisenä uskonut ikinä eroavansa.

Kolmen parin tiedän eronneen suht äskettäin eli noin vuoden sisällä. Kaksi ystävääni erosi kolmisen vuotta sitten. Heistä toisen mies löysi viisikymppisenä uuden, toisen kohdalla kuvio oli monimutkaisempi mutta mies siinäkin oli se, joka halusi eron. Molemmat ystäväni olivat alle vuodessa uudessa parisuhteessa ja avoliitossa. Hieman kateellinen olen, itse kun olin sinkkuna useita vuosia ennen kuin tapasin nykyiseni.

yksi, mutta palasivat myöhemmin takaisin yhteen.

Minäkään en kolmikymppisenä olisi ikinä uskonut että eroan. Nyt eronneena nelikymppisenä elämä taas hymyilee. Raskas elämänvaihe takana, mutta kannatti.

Lähipiiristä ei ole kukaan koskaan eronnut. Naapurit erosi reilu 10 v sitten.

30-v on se "rajapyykki" erolle, varsinkin jos on menty kimppaan parikymppisenä. Kymmenessä vuodessa status muuttuu opiskelijasta työelämään, ihminen kehittyy henkisesti aikuiseksi ja suurimmat lapsellisuudet jäävät yleens taka-alalle. Osa haluaa lapsia, osa ei, osa haluaa vakaata elämää asuntolainoineen, osa taas jotakin muuta. Tämän rumban jälkeen moni tajuaa, ettei ole järkevä jatkaa yhdessä, koska kehitys on usein aika erilaista. 

ei monikaan kaveri, kavereiden vanhemmista taas erittäin monet silloin kun me lapset aikuistuimme.

 Itsellä eroajatukset jyllää just tällä hetkellä päässä, ikää 37. Tuntuu, että tämä on ns. nähty ja meillä molemmilla on vain yksi elämä, emmekä saisi hukata sitä tällaiseen kuolleeseen arkeen. Toisaalta yritän vielä keksiä, miten voisimme sovittaa yhteen toisemme ja elämästä nauttimisen... haastavaa tuntuu tällä hetkellä olevan!