Mikä avuksi 2-vuotiaan kauhukohtauksiin ja nukkumispelkoon?
Tyttömme (2v 1kk) pelästyi eräänä iltana naapurin kiviporaa jo nukahdettuaan. Tästä alkoi nyt jo viikon kestänyt nukkumispelko. Tyttö sanoo pelkäävänsä, itkee hysteerisenä ja selittää itkun seasta, että " naapurin setä poraa" . Ei uskalla enää nukkua omassa sängyssään, tai siis edes omassa huoneessaan. Viikon verran olemmekin nukkuneet koko perhe samassa sängyssä. Edes päiväunille tyttö ei mene omaan sänkyyn. Jos yritän häntä sinne laittaa, alkaa heti hysteerinen itku.
Mielestäni kyseessä on nimenomaan pelko, ei mikään uhmakänkkäily. Miten tässä oikein voi toimia? Tyttö on PAKKO saada nukkumaan omassa sängyssään, sillä tällä tavoin öistä ei tule mitään. Meillä on 6 viikkoa vanha vauvakin, joka vielä verottaa osansa yöunista...
Olemme koittaneet selittää ja näyttää, mitä se poraaminen on ja kertoneet 100 kertaa, ettei tarvitse pelätä. Pidämme tyttöä sylissä ja silittelemme, mutta mikään ei auta. Yleensä ainoa keino, millä tyttö nukahtaa, on se, että saa nukahtaa meidän makkarissa, isän tai äidin mahan päällä maaten. Ja kun alta yrittää livahtaa omiin iltapuuhiinsa, huuto alkaa jälleen...
Tyttö on luonteeltaan todella herkkä, mutta nyt tämä pelkääminen hankaloittaa jo koko perheen elämää. Olen itse aivan lopussa, kun vauvaakin pitää vielä jaksaa hoitaa ja imettää...
Kommentit (4)
Aivan mahtavia vinkkejä, MiTeSa, oli kiva lukea ideoitasi ihan vaikka vastaisuuden varalle, jos tuollaisia tapahtuu meilläkin. Meidän neiti 2v. 2kk säikähtää usein suihkarin ääntä, täytyypä ideoida siihen jotain samaa.
Tätä tämä on parhaimmillaan, jakaa ideoita ja kannustaa jaksamaan!
Mahdutko itse tytön viereen hänen sänkyynsä? Jos niin, niin mene siihen viereen nukuttamaan vaikka aluksi päiväunille, tai ota patja siihen lattialle viereen, jollet mahdu sänkyyn. Jotenkin pitäisi päästä siitä, että oma sänky pelottaa. Meillä 3-vuotiaan oma sänky mökillä pelotti, koska hän heräsi siinä painajaisiin ja pelkäsi taas näkevänsä sitä samaa unta eli pelkäsi hirmun tulevan sänkyynsä. Pelkäsi jonkin aikaa koko nukkumaanmenoa. Sain hänet omassa sängyssään aika hyvin kuitenkin nukahtamaan, kun pyysin, että hän on siinä sen aikaa, kunnes pikkuveli nukahtaa, sitten saa tulla viereen. Hän kuitenkin lähes aina nukahti ensin. Välillä oltiin poissa mökiltä ja loppukesästä hän totesikin, ettei se hirmu tule enää.
Minä mieluummin menen meidän tytön viereen hänet rauhoittumaan, kuin otan hänet omaan sänkyyni. Jos niin kuitenkin käy, kannan hänet omaan sänkyynsä, koska olen hyvin herkkäuninen. (hän osaa olla varuillaan, eikä ehkä nukahda pitkään aikaan, omassa sängyssä nopeasti).
Entä voisiko naapurin setä itse luvata tytölle, ettei enää poraa nukkuma-aikana? Tunnetko niin hyvin, että voisit asiasta hänen kanssaan puhua. Ei lapsi varmaankaan sitä poraa niin ylitsepääsemättömästi pelkää, vaan sitä kokemusta, että paniikissa herää.
Meidän tyttö (kohta 2 vee) on välillä hyvin herkkä sielu, vaikka muutoin on varsin rämäpäinen neiti. Nukkuminen ja nukkumaanmeno ovat olleet kovin vaikeita asioita aina. Jossain vaiheessa tyttö pelkäsi pimeää niin paljon, että nukkumaanmeno oli aina yhtä huutoa (tämäkään ei ollut kiukuttelua vaan ihan silkkaa pelkoa).
Mieheni ratkaisi asian ostamalla tytöllemme ihanan yölampun, jossa on spottien lisäksi sininen tähtitaivas, jonka voi jättää loistamaan päälle. Sen jälkeen, kun lamppu on asennettu tytön huoneen kattoon, tyttö on nukahtanut joka ilta ilman hysteeristä pelkoa ja huutoa. Lamppu valaisee juuri sen verran, että uni tulee hienosti.
Että tällainen kikka kolmonen toimi meillä. Toivottavasti tekin löydätte jonkun toimivan ratkaisun lapsenne pelkoon.
Meillä kanssa herkkä kaksivuotias joka pelkää välillä kovasti erilaisia ääniä. Välillä tottuminen/toipuminen jostain äänestä käy nopeasti toisinaan hitaasti. Tässä muutama konsti joita itse saattaisin yrittää:
Asiallinen selitys mitä poraaminen on ym ei välttämättä mene läpi vielä. Varsinkaan jos asia pelottaa niin kovin ettei lapsi voi sitä miettiä. Mitäpä jos kääntäisitte asian jotenkin aivan muuksi (naapurin sedän tositosi nälkäisen masun murinaa jolle vähän naureskeltaisiin että kuinkahan paljon setä joutuikaan syömään sinä iltana...). Meillä tositosi pelottava saunan löyly kihahdus onkin nykyään kiuasnallen murinaa eikä pelota lainkaan.
Auttaisiko taustamusiikki lasta nukahtamaan ?? Radio hiljaiselle soimaan tai uni-cd. Tai voisitteko muuttaa lapsen huoneen sisustutsta reippaasti esim. sängyn paikkaa ja muokata sänkyä jännäksi ja turvalliseksi prinsessa sängyksi tai mikä tyttöä nyt kiinnostaisikin. Ilman hössötystä menneestä tapahtumasta keskittyen vain uuteen kivaan asiaan ja ehkä isä ihastuisi huoneeseen niin paljon että haluaisi nukkua muutaman yön prinsessan lattialla patjalla ja siirtyisi sitten takaisin omaan huoneeseensa kun on totuttu taas nukkumaan omassa huoneessa.
Puhukaa asiasta jos lapsi haluaa puhua mutta koettakaa päästä asian käsittelyssä eteenpäin. Jakakaa pelottava asia palasiin jotenkin. Jos asia käsitellään porakone juttuna niin antakaa tytön tutustua oikeaan porakoneeseen ja kuulla sen ääni jne. Säikyttäkää pehmolelu porakoneenäänellä ja lohdutelkaa ja näyttäkää kuinka pehmolelu tottuu ääneen ja oppii uudestaan nukahtamaan rauhassa. Edetkää pienin askelin ja koettakaa keksiä miten lapsi itse haluaa asiaa käsiteltävän...
Tässä muutama ajatus ilman mitään asiantuntemusta kokeiltavaksi... Tsemppiä !!