Mitkä asiat teille on tärkeitä pitkissä parisuhteissa?

Luottamus, läheisyys, huumori ja seksi. Näillä keinoilla parisuhde on toiminut hyvin jo yli 25 vuotta.

Luottamus, turvallisuus. Vaikka olisi välillä niitä huonoja aikoja niin täysin sinisilmäisesti voi luottaa siihen, että toinen on siinä silti. Yhdessä mennään tiiminä eteenpäin toinen toista tukien.

Se, että muistaa, että parisuhde on kahden kauppa, että on myös itse rakastava ja tekee asioita pyyteettömästi, silloin toisella on tilaa samaan. Turha itsekkyys pois mutta itseään ei saa unohtaa, eikö ole ristiriitaista? Näin minä sen näen.

Luottamus, yhteiset seikkailut, samanlainen huumori ja monet samat mielenkiinnon kohteet.  Myös se, että antaa toiselle omaa tilaa, kun sitä tarvii. Kohta 25 vuotta oltu yhdessä.

Toisen todesta ottaminen. Tarkoittaa, että toinen kuuntelee ja reagoi asianmukaisesti.

Myötätunto eli jos toisella on vaikeaa, yrittää helpottaa oloa.

Vastavuoroisuus eli pieniä ja suuria palveluksia toisen hyväksi, tasapuolisesti.

Huomaavaisuus. kunnioitus.

Kosketuksia, kädestä pitämistä, silityksiä, jos ei seksiin ole jaksamista. Ja seksiäkin, silloin kun kumpikin jaksaa. Intohimo olemassa.

Kerrotaan ajatuksista puolin ja toisin.

Tässä omaan 40-vuotiseen avioliittooni kuuluvia piirteitä. Hyvä näin.

Se että saan kerran tai kaksi päivässä huutaa ihan täysiä korvaan: "VÍTUN TOOPE! TYTTYTDYY! AAAA  AAAAA OOOO!!! "

Vierailija kirjoitti:

Luottamus, läheisyys, huumori ja seksi. Näillä keinoilla parisuhde on toiminut hyvin jo yli 25 vuotta.

Tuossa hyvä lista. Lisäisin vielä jonkintasoisen arjen ja arvojen samankaltaisuuden, ei kaikkea yhdessä samanmielisenä, mutta suht samanlainen  näkemys mikä arjessa ja elämässä yleensä tärkeää.

Luottamus, tasavertaisuus, kunnioitus/hyväksyntä, läheisyys, seksi.

Arvostus ja seksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottamus, läheisyys, huumori ja seksi. Näillä keinoilla parisuhde on toiminut hyvin jo yli 25 vuotta.

Tuossa hyvä lista. Lisäisin vielä jonkintasoisen arjen ja arvojen samankaltaisuuden, ei kaikkea yhdessä samanmielisenä, mutta suht samanlainen  näkemys mikä arjessa ja elämässä yleensä tärkeää.

Minä pidän tärkeämpänä sitä että hyväksyy toisen näkemykset ja arvot vaikka ne ei samoja olisikaan kuin omat.

Luottamus. Tarkoittaa luottoa omaan kumppaniinsa, mutta myös siihen omaan parisuhteeseen. Sekä luottoa vastavuoroisuuteen. Eli kun minä teen hyvää sinulle, luotan siihen, että sinäkin teet hyvää minulle.

Tahto olla yhdessä. Suhteet ovat aika pitkälti tahdon asia. Näin ovat vanhempani ja isovanhempani opettaneet.

Molemminpuolinen tuki. Tuetaan sitä omaa kumppania vaikeissa ajoissa. 

Läheisyys. Päivittäiset hellyyden osoitukset, esim. halailu ja suukottelu.

Seksi.  Ilman seksiä parisuhde on kuin eläisi ystävän kanssa. Näin ainakin omalla kohdallani. 

Huumori.  Pitää osata nauraa itselleen. Ja myös kumppanille. Hyvän tahtoisesti tietysti.

Itselleni 3 tärkeintä asiaa tässä 10v parisuhteessa on ollut:

-Luottamus. Pystyy luottamaan siihen mitä puhutaan ja kumpikaan ei tee tahallaan mitään mistä toinen saisi pahaa oloa. Joskus tietenkin tulee tilanteita missä ei tajuakaan kuinka iso juttu asia toiselle oli mutta pitää pyrkiä olla satuttamatta.

-Hellyys/Seksi. Eli ne rakastan sinua, arvostan sinua sanat. Pienet kehut ja silitykset arjen keskellä. Ne pienet hymyt toiselta puolelta kauppa käytävää... Se että otamme aikaa kahden keskeiselle ajalle sängyssä vaikka muutenkin on aika kortilla.

-Kommunikaatio. Se että pyrimme aina käyttämään sanoja eikä odotteta eikä oletettavasti että toinen lukee ajatuksia. Puhuminen ihan pienistäkin asioista ennenkuin niistä pikku kivistä kasvaa vuoria.

Se, että on toistemme kanssa hauskaa. Se, että saan miehen nauramaan ja nauran itse hänen jutuilleen. Tämä on ehkä se kaiken ydin. Tajusin tämän, kun eräs ystävätär puhui erostaan ja kun kysyin milloin hän tajusi, että mies ei enää rakasta häntä, hän sanoi, että mies ei enää yrittänyt hauskuuttaa häntä, eikä nauranut hänen jutuilleen.

Se, että pääsee toisen lähelle. Hän koskettaa vaikka ohimennessään. Meillä jaetaan paljon halauksia, suukkoja, silitystä, joskus vaan maataan sohvalla lähekkäin eikä puhuta mitään. Meillä on myös tapana toisen kotiin tullessa mennä vastaan eteiseen, halata, suukottaa, ottaa laukkua, takkia vastaan ja kysellä kuulumiset. Minä teen sitä hänelle, hän minulle.

Se, että kun olen sairaana, hän tarjoutuu menemään apteekkiin ja tuo esim. vettä sängyn viereen.

Kauniit sanat: "Sä olet laittanut hiukset eri tavalla tänään, kivasti." "Voitais tehdä huomenna ruoka yhdessä niin minä voin auttaa, sulla on ollut tänäänkin pitkä päivä töissä..." "Anna kun minä laitan tiskit, sinähän teit ruuan." Oma suosikkini on, kun herään aamulla ja tukka sojottaa jokaiseen väli-ilmansuuntaankin ja olo on kaikkea muuta kuin hehkeä, hän laittaa pilkkeen silmäkulmaan, tulee luokse, kaappaa käsivarsilleen ja mutisee kaulaan: "Tuollainen kaunotar nukkui mun vieressä yön..." ja sen jälkeen himokkaita suudelmia.

Se, että joskus, kun olen joutunut tekemään viisi päivää putkeen ylitöitä ja perjantai-iltapäivänä ajattelen vaan sitä, että kämppäkin pitäisi siivota, kotona onkin kaikki siivottu ja ruoka valmiina. Olen silloin niin onnellinen hänestä, että voisin itkeä. Meillä jaetaan kotityöt aika tavalla puoliksi, joten se auttaa paljon asiaa. Yleensä hoidan vähän isomman osuuden ihan vaan siksi, että hän on maailman paras mies ja haluan ilahduttaa ja helpottaa hänen arkeaan, mutta välillä hän esimerkiksi siivoaa koko asunnon yksinään.

Se, että vaikka saan hirvittävän ämmäkohtauksen riidan aikana, hän tulee luokseni ja halaa minua, eikä eskaloidu itse samalle tasolle. Hän kompensoi minua loistavasti.

Tulotasomme on suhteellisen sama. Kun molemmat tienaavat suht' hyvin ja saman verran, ei tule rahaongelmia. Ei me kyllä rahasta riidelty silloinkaan, kun vielä opiskelin ja hän kävi töissä. Elin silloin opiskelijabudjetilla, eli en tuhlannut turhuuksiin.

Ei meillä mitään täydellistä auvoa ole  ja olen muutamaan otteeseen miettinyt eroakin (ei hänestä johtuvista syistä), mutta aina nuo yllämainitut asiat saavat minut muistamaan, kuinka hän on oikeasti paras mies, jota maa päällään kantaa. Ja sitten, kun roikkuu täällä ja lukee miten kamalan ilkeästi jotkut miehet täällä kirjoittavat ja miten naiset miehistään valittavat ja minä yleensä voin vain kehua omaani, sekin saa muistamaan kuinka onnekas olen.

Vierailija kirjoitti:

Se, että on toistemme kanssa hauskaa. Se, että saan miehen nauramaan ja nauran itse hänen jutuilleen. Tämä on ehkä se kaiken ydin. Tajusin tämän, kun eräs ystävätär puhui erostaan ja kun kysyin milloin hän tajusi, että mies ei enää rakasta häntä, hän sanoi, että mies ei enää yrittänyt hauskuuttaa häntä, eikä nauranut hänen jutuilleen.

Se, että pääsee toisen lähelle. Hän koskettaa vaikka ohimennessään. Meillä jaetaan paljon halauksia, suukkoja, silitystä, joskus vaan maataan sohvalla lähekkäin eikä puhuta mitään. Meillä on myös tapana toisen kotiin tullessa mennä vastaan eteiseen, halata, suukottaa, ottaa laukkua, takkia vastaan ja kysellä kuulumiset. Minä teen sitä hänelle, hän minulle.

Se, että kun olen sairaana, hän tarjoutuu menemään apteekkiin ja tuo esim. vettä sängyn viereen.

Kauniit sanat: "Sä olet laittanut hiukset eri tavalla tänään, kivasti." "Voitais tehdä huomenna ruoka yhdessä niin minä voin auttaa, sulla on ollut tänäänkin pitkä päivä töissä..." "Anna kun minä laitan tiskit, sinähän teit ruuan." Oma suosikkini on, kun herään aamulla ja tukka sojottaa jokaiseen väli-ilmansuuntaankin ja olo on kaikkea muuta kuin hehkeä, hän laittaa pilkkeen silmäkulmaan, tulee luokse, kaappaa käsivarsilleen ja mutisee kaulaan: "Tuollainen kaunotar nukkui mun vieressä yön..." ja sen jälkeen himokkaita suudelmia.

Se, että joskus, kun olen joutunut tekemään viisi päivää putkeen ylitöitä ja perjantai-iltapäivänä ajattelen vaan sitä, että kämppäkin pitäisi siivota, kotona onkin kaikki siivottu ja ruoka valmiina. Olen silloin niin onnellinen hänestä, että voisin itkeä. Meillä jaetaan kotityöt aika tavalla puoliksi, joten se auttaa paljon asiaa. Yleensä hoidan vähän isomman osuuden ihan vaan siksi, että hän on maailman paras mies ja haluan ilahduttaa ja helpottaa hänen arkeaan, mutta välillä hän esimerkiksi siivoaa koko asunnon yksinään.

Se, että vaikka saan hirvittävän ämmäkohtauksen riidan aikana, hän tulee luokseni ja halaa minua, eikä eskaloidu itse samalle tasolle. Hän kompensoi minua loistavasti.

Tulotasomme on suhteellisen sama. Kun molemmat tienaavat suht' hyvin ja saman verran, ei tule rahaongelmia. Ei me kyllä rahasta riidelty silloinkaan, kun vielä opiskelin ja hän kävi töissä. Elin silloin opiskelijabudjetilla, eli en tuhlannut turhuuksiin.

Ei meillä mitään täydellistä auvoa ole  ja olen muutamaan otteeseen miettinyt eroakin (ei hänestä johtuvista syistä), mutta aina nuo yllämainitut asiat saavat minut muistamaan, kuinka hän on oikeasti paras mies, jota maa päällään kantaa. Ja sitten, kun roikkuu täällä ja lukee miten kamalan ilkeästi jotkut miehet täällä kirjoittavat ja miten naiset miehistään valittavat ja minä yleensä voin vain kehua omaani, sekin saa muistamaan kuinka onnekas olen.

Ihan pakko kysyä että kuinka pitkä parisuhde teillä on ja onko teillä lapsia?

Meillä ei ole koskaan ollut tuollaista, edes ennen lapsia. Enkä koskaan näe enkä kuule miehiä jotka käyttäytyvät noin. Miksi haluaisit eron? Vaihteluhalusta vai onko miehessä jotain sietämättömiä piirteitä?

ap

Olen koko aikuisikäni kaivannut miestä, joka olisi aidosti keskustelutaitoinen, ajatuksistani kiinnostunut, ja jolla olisi myös itsellään kiinnostavia ajatuksia. Minulle ihanteellinen parisuhde olisi sellainen, jossa käydään jatkuvaa dialogia. Saisin toisen mielen avuksi omaan ajatteluuni.

En voi kuvitella suurempaa läheisyyttä toisen kanssa.

Etsinnät jatkuvat.

Vierailija kirjoitti:

Olen koko aikuisikäni kaivannut miestä, joka olisi aidosti keskustelutaitoinen, ajatuksistani kiinnostunut, ja jolla olisi myös itsellään kiinnostavia ajatuksia. Minulle ihanteellinen parisuhde olisi sellainen, jossa käydään jatkuvaa dialogia. Saisin toisen mielen avuksi omaan ajatteluuni.

En voi kuvitella suurempaa läheisyyttä toisen kanssa.

Etsinnät jatkuvat.

Tuohon on pakko kommentoida, niin vaikka olen naimisissa niin olen tavannut paljon tuollaisia miehiä. Itselleni ei kuitenkaan edes vapaassa miehessä riittäisi tuo vaan pitää olla halua/kemiaa olla toisen lähellä. Tosin myötätunto ja fiksuus on usein jo sellainen yhdistelmä että alkaa myös haluamaan toista ihmistä, mutta ei välttämättä. Vaikea silti kuvitella että haluat vain tuota parisuhteelta. Tuollaisen keskusteluyhteyden voisit saada vaikka terapeutin tai kaverin kanssa, mutta et saa silti hyvää parisuhdetta.

ap

- Uskollisuus ja muutenkin luotettavuus

- Seksi ja läheisyys. Ja tämän pitää olla sellaista mistä molemmat nauttii.

- Hyvä huumori ja yhteiset arvot.

- Toisen kunnioittaminen ja se että ei valiteta turhasta ja nautitaan arken pienistä asioista.

- Avoimuus ja rehellisyys. On tärkeää että molemmat voivat rehellisesti puhua kaikesta ilman, että toinen suuttuu tai alkaa huuto riita. Eli kompromissit!

- Toisen hemmottelu, tämä ei tarkoita välttämättä kalliita lahjoja vaan esim minulle on tosi ihanaa jos mies on yllätyksenä vaikka siivonnut koko talon. Mulle nämä on pieniä mutta tärkeitä asioita jotka tehdään omasta halusta puolin ja toisin.

- Tehdään asioita yhdessä, harrastetaan, matkustellaan tai mitä vaan!

Vierailija kirjoitti:

- Uskollisuus ja muutenkin luotettavuus

- Seksi ja läheisyys. Ja tämän pitää olla sellaista mistä molemmat nauttii.

- Hyvä huumori ja yhteiset arvot.

- Toisen kunnioittaminen ja se että ei valiteta turhasta ja nautitaan arken pienistä asioista.

- Avoimuus ja rehellisyys. On tärkeää että molemmat voivat rehellisesti puhua kaikesta ilman, että toinen suuttuu tai alkaa huuto riita. Eli kompromissit!

- Toisen hemmottelu, tämä ei tarkoita välttämättä kalliita lahjoja vaan esim minulle on tosi ihanaa jos mies on yllätyksenä vaikka siivonnut koko talon. Mulle nämä on pieniä mutta tärkeitä asioita jotka tehdään omasta halusta puolin ja toisin.

- Tehdään asioita yhdessä, harrastetaan, matkustellaan tai mitä vaan!

Aika kova lista. Voiko nuo kaikki toteutua yhdessä parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että on toistemme kanssa hauskaa. Se, että saan miehen nauramaan ja nauran itse hänen jutuilleen. Tämä on ehkä se kaiken ydin. Tajusin tämän, kun eräs ystävätär puhui erostaan ja kun kysyin milloin hän tajusi, että mies ei enää rakasta häntä, hän sanoi, että mies ei enää yrittänyt hauskuuttaa häntä, eikä nauranut hänen jutuilleen.

Se, että pääsee toisen lähelle. Hän koskettaa vaikka ohimennessään. Meillä jaetaan paljon halauksia, suukkoja, silitystä, joskus vaan maataan sohvalla lähekkäin eikä puhuta mitään. Meillä on myös tapana toisen kotiin tullessa mennä vastaan eteiseen, halata, suukottaa, ottaa laukkua, takkia vastaan ja kysellä kuulumiset. Minä teen sitä hänelle, hän minulle.

Se, että kun olen sairaana, hän tarjoutuu menemään apteekkiin ja tuo esim. vettä sängyn viereen.

Kauniit sanat: "Sä olet laittanut hiukset eri tavalla tänään, kivasti." "Voitais tehdä huomenna ruoka yhdessä niin minä voin auttaa, sulla on ollut tänäänkin pitkä päivä töissä..." "Anna kun minä laitan tiskit, sinähän teit ruuan." Oma suosikkini on, kun herään aamulla ja tukka sojottaa jokaiseen väli-ilmansuuntaankin ja olo on kaikkea muuta kuin hehkeä, hän laittaa pilkkeen silmäkulmaan, tulee luokse, kaappaa käsivarsilleen ja mutisee kaulaan: "Tuollainen kaunotar nukkui mun vieressä yön..." ja sen jälkeen himokkaita suudelmia.

Se, että joskus, kun olen joutunut tekemään viisi päivää putkeen ylitöitä ja perjantai-iltapäivänä ajattelen vaan sitä, että kämppäkin pitäisi siivota, kotona onkin kaikki siivottu ja ruoka valmiina. Olen silloin niin onnellinen hänestä, että voisin itkeä. Meillä jaetaan kotityöt aika tavalla puoliksi, joten se auttaa paljon asiaa. Yleensä hoidan vähän isomman osuuden ihan vaan siksi, että hän on maailman paras mies ja haluan ilahduttaa ja helpottaa hänen arkeaan, mutta välillä hän esimerkiksi siivoaa koko asunnon yksinään.

Se, että vaikka saan hirvittävän ämmäkohtauksen riidan aikana, hän tulee luokseni ja halaa minua, eikä eskaloidu itse samalle tasolle. Hän kompensoi minua loistavasti.

Tulotasomme on suhteellisen sama. Kun molemmat tienaavat suht' hyvin ja saman verran, ei tule rahaongelmia. Ei me kyllä rahasta riidelty silloinkaan, kun vielä opiskelin ja hän kävi töissä. Elin silloin opiskelijabudjetilla, eli en tuhlannut turhuuksiin.

Ei meillä mitään täydellistä auvoa ole  ja olen muutamaan otteeseen miettinyt eroakin (ei hänestä johtuvista syistä), mutta aina nuo yllämainitut asiat saavat minut muistamaan, kuinka hän on oikeasti paras mies, jota maa päällään kantaa. Ja sitten, kun roikkuu täällä ja lukee miten kamalan ilkeästi jotkut miehet täällä kirjoittavat ja miten naiset miehistään valittavat ja minä yleensä voin vain kehua omaani, sekin saa muistamaan kuinka onnekas olen.

Ihan pakko kysyä että kuinka pitkä parisuhde teillä on ja onko teillä lapsia?

Meillä ei ole koskaan ollut tuollaista, edes ennen lapsia. Enkä koskaan näe enkä kuule miehiä jotka käyttäytyvät noin. Miksi haluaisit eron? Vaihteluhalusta vai onko miehessä jotain sietämättömiä piirteitä?

ap

Ei ole sietämättömiä piirteitä hänessä. Ärsyttäviä, mutta aina täytyy  muistaa, että niitä on minussakin, joten sellaisista ei saa valittaa. Eroajatukset kumpusivat lähinnä siitä, että hän ei ehdottomasti halua lapsia ja minä niitä ajoittain toivon. Mutta sitten tosiaan muistan aina, että hänen kumppanuutensa on minulle tärkeämpää kuin oma toiveeni lisääntyä, etenkin, kun se on selvästi hänen toivettaan vastaan. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta, joista naimisissa kaksi. Lasketaanko se edes pitkäksi?

18 vuoden parisuhde ja tiivistäisin näin

Yhteiset arvot on kaikista tärkein asia, tietysti sitä kautta myös yhteiset tavoitteet. Yksimielisyys lapsettomana pysymisestä ja yhteiset pitkän tähtäimen tavoitteet, mm. asumisen ja rahankäytön suhteen. Yhdenmukainen näkemys itsensä hoitamisesta/kunnossa pitämisestä ruualla ja liikunnalla.

Meidän huumorintajut esim eroaa toisistaan paljon, nauretaan kyllä toistemme jutuille mutta sen merkitys on ollut yllättävän pieni edelliseen kohtaan verraten. Siisteyskäsityksetkin ovat aivan eri maailmoista, samoin tulotaso melko eri.

Luottamus ja armo toisiamme kohtaan, ilman niitäkään ei olisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että on toistemme kanssa hauskaa. Se, että saan miehen nauramaan ja nauran itse hänen jutuilleen. Tämä on ehkä se kaiken ydin. Tajusin tämän, kun eräs ystävätär puhui erostaan ja kun kysyin milloin hän tajusi, että mies ei enää rakasta häntä, hän sanoi, että mies ei enää yrittänyt hauskuuttaa häntä, eikä nauranut hänen jutuilleen.

Se, että pääsee toisen lähelle. Hän koskettaa vaikka ohimennessään. Meillä jaetaan paljon halauksia, suukkoja, silitystä, joskus vaan maataan sohvalla lähekkäin eikä puhuta mitään. Meillä on myös tapana toisen kotiin tullessa mennä vastaan eteiseen, halata, suukottaa, ottaa laukkua, takkia vastaan ja kysellä kuulumiset. Minä teen sitä hänelle, hän minulle.

Se, että kun olen sairaana, hän tarjoutuu menemään apteekkiin ja tuo esim. vettä sängyn viereen.

Kauniit sanat: "Sä olet laittanut hiukset eri tavalla tänään, kivasti." "Voitais tehdä huomenna ruoka yhdessä niin minä voin auttaa, sulla on ollut tänäänkin pitkä päivä töissä..." "Anna kun minä laitan tiskit, sinähän teit ruuan." Oma suosikkini on, kun herään aamulla ja tukka sojottaa jokaiseen väli-ilmansuuntaankin ja olo on kaikkea muuta kuin hehkeä, hän laittaa pilkkeen silmäkulmaan, tulee luokse, kaappaa käsivarsilleen ja mutisee kaulaan: "Tuollainen kaunotar nukkui mun vieressä yön..." ja sen jälkeen himokkaita suudelmia.

Se, että joskus, kun olen joutunut tekemään viisi päivää putkeen ylitöitä ja perjantai-iltapäivänä ajattelen vaan sitä, että kämppäkin pitäisi siivota, kotona onkin kaikki siivottu ja ruoka valmiina. Olen silloin niin onnellinen hänestä, että voisin itkeä. Meillä jaetaan kotityöt aika tavalla puoliksi, joten se auttaa paljon asiaa. Yleensä hoidan vähän isomman osuuden ihan vaan siksi, että hän on maailman paras mies ja haluan ilahduttaa ja helpottaa hänen arkeaan, mutta välillä hän esimerkiksi siivoaa koko asunnon yksinään.

Se, että vaikka saan hirvittävän ämmäkohtauksen riidan aikana, hän tulee luokseni ja halaa minua, eikä eskaloidu itse samalle tasolle. Hän kompensoi minua loistavasti.

Tulotasomme on suhteellisen sama. Kun molemmat tienaavat suht' hyvin ja saman verran, ei tule rahaongelmia. Ei me kyllä rahasta riidelty silloinkaan, kun vielä opiskelin ja hän kävi töissä. Elin silloin opiskelijabudjetilla, eli en tuhlannut turhuuksiin.

Ei meillä mitään täydellistä auvoa ole  ja olen muutamaan otteeseen miettinyt eroakin (ei hänestä johtuvista syistä), mutta aina nuo yllämainitut asiat saavat minut muistamaan, kuinka hän on oikeasti paras mies, jota maa päällään kantaa. Ja sitten, kun roikkuu täällä ja lukee miten kamalan ilkeästi jotkut miehet täällä kirjoittavat ja miten naiset miehistään valittavat ja minä yleensä voin vain kehua omaani, sekin saa muistamaan kuinka onnekas olen.

Ihan pakko kysyä että kuinka pitkä parisuhde teillä on ja onko teillä lapsia?

Meillä ei ole koskaan ollut tuollaista, edes ennen lapsia. Enkä koskaan näe enkä kuule miehiä jotka käyttäytyvät noin. Miksi haluaisit eron? Vaihteluhalusta vai onko miehessä jotain sietämättömiä piirteitä?

ap

Ei ole sietämättömiä piirteitä hänessä. Ärsyttäviä, mutta aina täytyy  muistaa, että niitä on minussakin, joten sellaisista ei saa valittaa. Eroajatukset kumpusivat lähinnä siitä, että hän ei ehdottomasti halua lapsia ja minä niitä ajoittain toivon. Mutta sitten tosiaan muistan aina, että hänen kumppanuutensa on minulle tärkeämpää kuin oma toiveeni lisääntyä, etenkin, kun se on selvästi hänen toivettaan vastaan. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta, joista naimisissa kaksi. Lasketaanko se edes pitkäksi?

Tuo varmasti sellainen asia joka sinun täytyy ajatella kunnolla läpi (ja varmaan oletkin). Entä jos teille käy niin surullisesti kuin monille, että päädytte kuitenkin eroon jossain vaiheessa, jäätkö katkeraksi lapsettomuudesta jos tuolloin lastensaaminen on kohdallasi jo myöhäistä?