Lue keskustelun säännöt.
Olisiko täällä ketää joka voisi neuvoa miten minun pitäisi toimia tässä tilanteessa?
08.03.2018 |
Olemme miehen kanssa miettineet taas kerran eroa, tämä sama toistuu vuoden välein. Aina kyseessä on minun jaksaminen josta tämä ero kumpuaa. Olen suorastaan aivan naatti tähän kaikkeen. Jos lähden vähän hengähtämään ulos, se on miehelle totaalinen sokki ja kauhistus. Tätä tapahtuu kuukauden välein. Miehen mielestä minun pitäisi kestää se että olen nainen, jonka pitää siivota,kokata,käydä kaupassa, hoitaa lapset,ulkoiluttaa koira ja hän käy töissä eikä tarvitse muuta tehdä kuin käyttää koira tai leikkiä lapsen kanssa välillä. Sitten kun minä lähden tästä töihin, minulle tulee samalla lisää kotityöt. Ja miehelle ei. Eikä nainen saa ottaa välilä, mies saisi kyllä.
No jaksoin tuota jonkin aikaa lapsen syntymän jälkeen, sitten tuli totaalinen loppu. Viime keväänä en päässyt sänkystä juuri ylös. Itkin vaan sängyssä. Kuitenkin sain itseni ylös potkittua. Jatkoin yhä suhdetta. Samat ehdot olivat silloinkin. Jatkoin yhä sillä verukkeella, että ollaan oltu 8 vuotta yhdessä ja kyllä me tästä noustaa. No siitä vuos eteenpäin, sama tilanne toistui. Taas sama tilanne, itkin viime viikolla totaalista väsymistä. Hyvä että jaksan pyykkiä ripustaa tai edes imuroida mitä ennen tein tyyliin kaksi kertaa päivässä. No jälleen kerran lähdin vähän hengähtämään ulos. Taas miehelle sokki. MInä lähdin huilaamaan. Okei auttoi kyllä, mutta välit kireni ja eroa mietitään.
Okei, mikä tässä ero asiassa mietityttää on se, että miten minä tästä selviän? Jäänkö todellakin yksin? Niinkuin mies väittää? En kuulema pärjäisi yksin sekunttiakaan ilman häntä? En rahallisesti enkä muutenkaan. häntä parempaa miestä ei olisi ja hän rakastaisi minua enemmän kuin kukaan muu. Jo tuon sanominen nakertaa itsetuntoa ja todella pelkään jääväni yksin. Pelkään sitä tilannetta eniten että alan katumaan eroa ja masennun täysin. että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa. Mitä tekisit tilanteessani?
kyllähän minä sen tiedän että yksin silloin joutuisin tekemään kaiken, mutta silloin ei olisi sitä toista vieressä joka saisi tehdä mitä lystää. mennä milloin minnekkin. Istua röhnöttää kännykkä kädessä sohvalla. Huutaa milloin se ruoka on valmista... tai kuinka täällä pitäisi siivota..
Olenko tosissaan riippuvainen vai kuvittelenko kaiken päässäni. Koko ajan mietin että kyllä se naisen paikka on kotona rätti kädessä. että kyllä se mies on oikeassa. En tiedä mitä mun pitää ajatella edes?
Kommentit (36)
Ei muuta kuin ero vireille ja lapset viikko-viikko asumiseen. Kyllä se mieskin siitä tokenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä tarkoittaa hengähtämään ulos? Miksi ihmeessä kukaan imuroisi kaksi kertaa päivässä? Käytkö töissä ollenkaan? Ihan sekava sepustus!
älä viitsi esittää tyhmää.
Asumusero voisi olla alkuun mitä kokeilla. Huomaisit että pärjäät yksinkin ja mies opettelisi kotitöitä sekä lapsen hoitoa ihan itse. Siitä sitten siihen suuntaan mikä tuntuisi hyvältä ratkaisulta. Joko päätyisitte takaisin yhteen tai eroaisitte.
Olet yhdessä ihmisen kanssa joka pyrkii kaikin mahdollisin keinoin kontrolloimaan sinua.
Pärjäisit varmasti, voit hommata niin helppohoitoisen kodin ettei sen hoitaminen vie voimiasi. Tuulettumaan et kyllä enää ilman lapsia pääsisi jos mies ei hoida lapsia ollenkaan, paitsi tietty jos palkkaat lapsenvahdin.
Töihin ja lapset hoitoon niin saat muuta sisältöä elämään. Eikä kukaan tarvitse uutta suhdetta heti vaan saisit nauttia itsenäisestä elämästä rauhassa.
Siis mihin sä et pääse itkun ja imuroimisen välissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mihin sä et pääse itkun ja imuroimisen välissä?
painuppa muualle trollaa,
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisit varmasti, voit hommata niin helppohoitoisen kodin ettei sen hoitaminen vie voimiasi. Tuulettumaan et kyllä enää ilman lapsia pääsisi jos mies ei hoida lapsia ollenkaan, paitsi tietty jos palkkaat lapsenvahdin.
Töihin ja lapset hoitoon niin saat muuta sisältöä elämään. Eikä kukaan tarvitse uutta suhdetta heti vaan saisit nauttia itsenäisestä elämästä rauhassa.
meillä olisi semmone systeemi et mies kun töissä niin lapset mulla ja mies ku vapaalla lapset hällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjääthän sä nytkin yksin. Ilman tuollaista miestä pärjäät paremmin kun ei tarvii stressaa sen sanomisia ja tekemättä jättämisiä.
Ero vireille, hae itsellesi asunto jonne muutat lasten kanssa, yhteys lastenvalvojaan jossa sovitte tapaamisista (viikko-viikko). Mieheltä elarit.
Tsemppiä sulle.
Itse erosin vastaavasta sankarista, enkä ole katunut sekuntiakaan. Ihanaa kun ei ole miehen mallista kivirekeä lisäämässä työtaakkaa siinä kun pitäisi päinvastoin keventää. Tee rehellinen lista hyvistä ja huonoista puolista suhteessa, se avaa silmäsi. Olet jo yrittänyt tarpeeksi, nyt ajattelet omaa jaksamistasi ja lapsiasi. Mitä he tekevät loppuunpalaneella äidillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäisit varmasti, voit hommata niin helppohoitoisen kodin ettei sen hoitaminen vie voimiasi. Tuulettumaan et kyllä enää ilman lapsia pääsisi jos mies ei hoida lapsia ollenkaan, paitsi tietty jos palkkaat lapsenvahdin.
Töihin ja lapset hoitoon niin saat muuta sisältöä elämään. Eikä kukaan tarvitse uutta suhdetta heti vaan saisit nauttia itsenäisestä elämästä rauhassa.
meillä olisi semmone systeemi et mies kun töissä niin lapset mulla ja mies ku vapaalla lapset hällä
En usko että voisi toimia, ei toinen pärjää rahallisesti pelkällä viikonlopputyöllä tai tekemällä töitä vain kun toinen lomailee.
Jos menisitte nyt ensin kunnalliselle parisuhde neuvojalle tai sitten yksityiseen, jos varaa. Lapset hoitoon illalla, jotta saatte puhuttua asioista. Jollei se toimi, niin neuvottelette kirjeillä/sähköpostilla. Teette molemmat listan ongelmista ja hoitamistanne kotitöistä. Molemmille pitää jäädä omaakin aikaa. Lapset aikaisin nukkumaan klo19, niin sitä jää.
Ei ongelmien tultua heti erota, vaan sovitellaan. Haetaan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menisitte nyt ensin kunnalliselle parisuhde neuvojalle tai sitten yksityiseen, jos varaa. Lapset hoitoon illalla, jotta saatte puhuttua asioista. Jollei se toimi, niin neuvottelette kirjeillä/sähköpostilla.
Teette molemmat listan ongelmista ja hoitamistanne kotitöistä. Molemmille pitää jäädä omaakin aikaa. Lapset aikaisin nukkumaan klo19, niin sitä jää.
Ei ongelmien tultua heti erota, vaan sovitellaan. Haetaan apua.
Tämän sekavan sepustuksen luettuaan, kannattaa todellakin miettiä, haluaako asua toisen ihmisen kanssa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä yksinolossa on niin kamalaa että mieluummin kestät miestä kuin itsesi seuraa?
Miksi teit lapsia miehen kanssa? Tuskin mies seurustellessa siivosi ja kohteli sinua tasa-arvoisesti? En ymmärrä ihmisiä ja heidän valintojaan.
Sekava sepustus täynnä kielioppivirheitä. Äikän ope ei päästä läpi. 😀
Hei ap, haluaisin saada sun silmät aukenemaan sille, mitä miehesi on sulle ja sun itsetunnollesi tehnyt. Suoraan sanottuna: hän on tehnyt sinusta henkilökohtaisen piikansa, tai vielä suoremmin sanottuna orjansa sekä kynnysmattonsa. Hän pyyhkii sinuun jalkansa, koska annat hänen tehdä niin. On kiva jos sinusta löytyy kotihengettären ominaisuuksia, mutta luuletko aidosti, että mies arvostaa sitä tai sinua ripaustakaan, kun matelet noin hänen tahtonsa mukaan? Arvostatko itsekään itseäsi? Mies varmasti pitää nykyisestä asetelmasta, mutta sinua ihmisenä hän ei arvosta. Nyt kun olen tämän sinulle kertonut, niin miten suhtaudut tietoon?
"Miehen mielestä minun pitäisi kestää se että olen nainen, jonka pitää siivota,kokata,käydä kaupassa, hoitaa lapset,ulkoiluttaa koira ja hän käy töissä eikä tarvitse muuta tehdä kuin käyttää koira tai leikkiä lapsen kanssa välillä." Ok, tämä on miehen mielipide, se on nyt tiedossa. Mikä on sinun mielipiteesi asiasta? Miksi miehen mielipide jyrää? Luuletko, että saisit keskustelemalla sinun kenties eriävän mielipiteesi ilmi, tai että mies välittäisi siitä? Niin, ei. Miten suhtaudut ajatukseen?
"Jatkoin yhä sillä verukkeella, että ollaan oltu 8 vuotta yhdessä ja kyllä me tästä noustaan." Luuletko aidosti, että te sieltä nousette, että luotte jossain vaiheessa terveen parisuhteen, yhteisen rintaman, te vastaan muu maailma? Vai onko asetelma jatkossakin mies vastaan sinä? Tiedät vastauksen. Miten suhtaudut ajatukseen?
"Okei, mikä tässä ero asiassa mietityttää on se, että miten minä tästä selviän? Jäänkö todellakin yksin? Niinkuin mies väittää? En kuulema pärjäisi yksin sekunttiakaan ilman häntä? En rahallisesti enkä muutenkaan. häntä parempaa miestä ei olisi ja hän rakastaisi minua enemmän kuin kukaan muu. Jo tuon sanominen nakertaa itsetuntoa ja todella pelkään jääväni yksin. Pelkään sitä tilannetta eniten että alan katumaan eroa ja masennun täysin. että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa." Mikä yksin olemisessa pelottaa? Yksin saat olla rauhassa, seesteisenä, tehdä asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi. Sinut onnelliseksi. Toinen ihminen ei edes lähtökohtaisesti voi olla vastuussa onnestasi, mutta ei hitto vie ketään tarvita varta vasten tekemään surulliseksikaan, kuten miehesi nyt tekee. Elät ja hengität jatkossakin, mutta ilman tuota riippakiveä. Rahallisesti pärjäät takuulla, olemme Suomessa. Jos hän rakastaisi sinua, hän ei painaisi sinua alas tuolla tavoin, joten unohda ne rakkaushöpöhöpö-sanat, kun ne eivät näyttäydy mitenkään.
"Mitä tekisit tilanteessani?" Lienee sanomatta selvää jo.
"kyllähän minä sen tiedän että yksin silloin joutuisin tekemään kaiken, mutta silloin ei olisi sitä toista vieressä joka saisi tehdä mitä lystää. mennä milloin minnekkin. Istua röhnöttää kännykkä kädessä sohvalla. Huutaa milloin se ruoka on valmista... tai kuinka täällä pitäisi siivota.." Takerru tähän ajatukseen, koska siinä on totuus. Usko, puhun omasta kokemuksestani. Se ilmapiirin muutos verrattuna tuollaisen tyrannin kanssa asumiseen ja nyt, kun saan hoitaa talouttani juuri niin kuin itse haluan. Istua röhnötän saakeli itse sohvaalla kännykän kanssa just miten haluan, ruoka on valmista kun katson sen tarpeelliseksi ja tiskit saa jäädä illalla lojumaan, jos ei huvita niitä siivota pois.
"En tiedä mitä mun pitää ajatella edes?" Paitsi että kyllä tiedät. Jos tämä on sun ensimmäinen pyristelysi kohti eroa, niin suosittelen lämpimästi kasvattamaan sitä ajatusta. Mieti elämääsi 10 vuoden päästä; katuisitko silloin enemmän että jäit (vielä 10 vuodeksi) vai että lähdit (ja sinulla on mahdollisuus olla onnellinen; yksin tai toisen ihmisen kanssa)?
Vierailija kirjoitti:
Sekava sepustus täynnä kielioppivirheitä. Äikän ope ei päästä läpi. 😀
Ensin käydään koulu ja vasta sitten parisuhteeseen.
Tässä parisuhteessa ei taida kummallakaan olla kaikki muumit laaksossa.
Siis mitä ihmettä tarkoittaa hengähtämään ulos? Miksi ihmeessä kukaan imuroisi kaksi kertaa päivässä? Käytkö töissä ollenkaan? Ihan sekava sepustus!