Te joilla pk-seudulla 400 000-500 000 maksanut asunto

Ei siihen mitään ihmeitä tarvita. 

Ei se kuitenkaan mikään ensiasunto ole. Muutama onnistunut asuntokauppa alla.

Ei sitä lainaa ole sen enempää, mitä siihen ensimmäiseen asuntoon.

Ihan omilla rahoilla maksetaan, tosin talon arvo yli 600 k. Netot tällä hetkellä n 4500€

Ensin yksiö parikymppisenä (tähän sain vanhmmilta  60 000mk lainaksi), sitten kaksio, kolmio 2 lapsen kanssa, vihdoin rivari jonka arvo ei noussut yhtää 8v aikana kun osui lamaan. Korot tuolloin 13-16%.

98 valmistui eka okt jolla teimme hyvät rahat - rakentamiseen meni tontteineen 200 000€ ja saimme 384 000€. Tuo sitten käytettiin tämän talon rakentamiseen ja vähän otettiin lisää lainaakin (isompi ja kalliimpi kaiken kaikkiaan).

Tuo hintaluokka kattaa ison osa omakotitalossa asuvia. Pitää tehdä ahkerasti töitä ja elää nuukasti.

Olemme perineet asunnon kantakaupungissa.

Molempien nettotulot yli 5000 euroa. Rahoitusala. Jonkin verran laitettiin säästöjä. Asunto maksoi yli 500 000 euroa.

Meillä hitusen vajaa 400 000€ asunto (okt) Helsingissä. Tämä on kolmas asunto ja aina saatu hieman voittoa edellisten myynnistä. Ihan keskituloisia duunareita ollaan.

Itseasiassa tässä kuukausikulut yhtä isot, jos ei hitusen pienemmät, kuin edellisessä rivarissa. Rivarissa järjetön vastike ja sähkölämmitys. Sähköä meni ihan jumalattomia määriä kun talo huonosti eristetty ja kylmä.

Yhteenlasketut bruttotulot oli kun kämppä ostettiin 10.000e huitteilla,  nyt ne ovat n. 12.000e/kk. Mies oli pankissa töissä eli toki saatiin laina paremmilla ehdoilla kun jotkut muut. Mutta meillä on vakuutena vuokrakämppä Helsingin keskustasta, joka siis oli myös itse aikoinaan ostettu. Me on kasvatettu tätä omaisuutta muuttamalla aina pienemäästä vähän isompaan, edellinen oli paritalon puolikas, joka saatiin halvalla ja rempattiin täysin, myytiin hyvällä voitolla 4v myöhemmin. Ja tosiaan se yksiö stadista jätettiin itselle vuokrakämpäksi. Eli suunnittelua ja vähän pitkämielisyyttä sekä tietenkin ensin opiskelut, sitten työelämään ja sitten vasta perheen perustaminen. Esikoinen saatiin kun olin 31v ja ollut siinä vaiheessa ylemmän toimihenkilön asiantuntijahommissa jo 4v. 

Meillä mies omistaa yksinään 400 000 arvoisen asunnon, puolet siitä maksettu. Vaihtanut kolme kertaa aina isompaan ja kalliimpaan. On nyt 35-vuotias DI asiantuntija. Seuraavaan asuntoon otan minäkin lainaa jolloin saamme n. 500 000 arvoisen kodin ostettua. Ei silläkään saa pk-seudulla mitään luksusta jos haluaa tietyille alueille asumaan.

Ihan omilla rahoilla maksetaan, tosin talon arvo yli 600 k. Netot tällä hetkellä n 4500€

Ensin yksiö parikymppisenä (tähän sain vanhmmilta  60 000mk lainaksi), sitten kaksio, kolmio 2 lapsen kanssa, vihdoin rivari jonka arvo ei noussut yhtää 8v aikana kun osui lamaan. Korot tuolloin 13-16%.

98 valmistui eka okt jolla teimme hyvät rahat - rakentamiseen meni tontteineen 200 000€ ja saimme 384 000€. Tuo sitten käytettiin tämän talon rakentamiseen ja vähän otettiin lisää lainaakin (isompi ja kalliimpi kaiken kaikkiaan).

Tätä edeltävä asunto maksoi 160 000, myydessä 230 000. Lisäksi olen perinyt yhden asunnon ja yhden tontin. Eli 400 000 asuntoon ei tarvinnut enää lisää lainaa.

Pankista saa aduntolainaa ja lainan voi maksaa erissä pois. Se on kuin osamaksulla ostaisi luotolle.

Ensin säästin, sitten ostin opintojen loppuvaiheessa yksiön, tein töitä ja säästin lisää, kohtasin miehen, jolla oli oma kaksio. Myytiin omat kämpät pois ja ostettiin 4h+k Helsingin keskustasta. Velkaa on vielä vajaa 100 000 e, asunnon arvo nyt 5 vuotta muuton jälkeen vähän yli 500 000 e.

Harva tällaista asuntoa ensiasuntona ostaa.

419.000 maksettiin. Minä n. 3000e/kk brutto ja mies liki 6500e/kk brutto. Itse maksetaan 1600 euroa kuukaudessa asuntolainaa.

Kämppä ei ole mikään kummoinen, 112m2 erillistalo, mutta mielestämme yleiseen hintatasoon nähden ihan edullinen ja järkevä hankinta. Ei puolella miljoonalla meinaa pk-seudulta saada mitään järkevää.

Olen toimistoassistentti, bruttopalkka 2200€. Olin 15 vuotta kotiäiti ja opiskelin siinä samalla itselleni sekä AMK-tutkinnon että maisterin tutkinnon. Olen nyt ensimmäisessä vakituisessa työssäni, ikää 36v. Mies on ollut koko ajan vakituisessa työssä koko 17-vuotisen avioliiton ajan ja tienaa tällä hetkellä vähän alle 6000€. Ostimme ensimmäisen asunnon 9 vuotta sitten noin 150 000 eurolla (oli jo ostettaessa pieni viisihenkiselle perheelle), myimme sen 250 000 eurolla kahden vuoden päästä, ostimme seuraavan 300 000 eurolla, myimme kahden vuoden päästä 380 000 eurolla. Nyt viime vuonna ostimme kodin, jossa on kaikille oma huone ja tilaa olla - saimme pulittaa tästä noin 450 000 euroa. Tästä ei lähdetä enää mihinkään.

Meillä oli ensimmäiseen asuntolainaan takaus (miehen vanhemmat), jotka saimme maksettua toiseen asuntoon siirryttäessä pois. Ilman heitä emme olisi saaneet lainaa, eikä oltaisi päästy tähän asunnonostoputkeen. Asuttaisiin ehkä nyt jossain asumisoikeusasunnossa tai alle 300 000 euron kerrostaloasunnossa Vantaalla.

Mielestäni meillä on ollut mieletön tuuri noiden asuntojen kanssa. Aika pienellä pintaremontilla saatiin asunnoista hyvät hinnat ja voitiin ostaa isompi. 

Omilla rahoilla. Olen tosin jo vähän yli viisikymppinen ja asuntolainat maksettu jo poiskin, mutta ostin ensimmäisen asunnon jo nuorena ja sitä kasvattamalla tässä nykyisessä. Osan ajasta olen elänyt kahden lapsen yksinhuoltajanakin, joten aina ei ollut helppoa, mutta minulle asunnon omistaminen on aina ollut turvallinen valinta.

Kieltämättä hinnat tuntuvat hurjilta, eikä omilla lapsillani vielä omistusasuntoja ole.

Kumpikin osti yksiön valmistuttuaan asp-säästöillä ja -lainoilla. Kun mentiin naimisiin myytiin yksiöt ja ostettiin kaksio, sitten kolmio ja nyt asutaan n.100 neliön kerrostaloasunnossa(arvo n.600.000€) Meilahdessa. Tästä ei lähdetä mihinkään niin kauan kuin lapset asuvat kotona. Lainaa on ollut koko ajan suurin piirtein saman verran eli suurempaan siirryttäessä ei ole tarvinnut ottaa lisälainaa. Tällä hetkellä lainaa on 170.000€.

ekan asuntoni ostin 90-luvun alussa halvalla pakkohuutokaupasta, isäni antoi käsirahan valmistujaislahjaksi ja ukki takasi asuntolainan, mulla oli harvinaisesti vakituinen työpaikka siinä lamassa. Se oli rivarinpätkä. Tein jopa kahta työtä. Tapasin mieheni, jolla myöskin oli oma asunto. Pari vuotta styylailtiin ja ostettiin sitten yhteinen ja laitettiin vuokralle mun kämppä.

Siitä sitten pikkuhiljaa vaihdeltiin asuntoja mieheni kanssa. Molemmilla oli hyvin töitä, ja ylitöitä tehtiin aina kun mahdollista. Lopulta oli lapsia, ja ukki ehdotti, että lohkaisee meille isosta tontistaan puolet ja myy halvalla. Sille sitten isän, sedän ja ukin avustuksella rakennettiin kivitalo (ammattilaisia kaikki). Kyllä lainaakin piti ottaa.

Ammatit:  en kerro ammattia, yhteensä tulot n 8000-9000 euroa/brutto. Mutta ei ryypätä, tupakoida eikä ostella ihan uusia autoja, säästäväistä elämää eikä ole edes luottokortteja. Nuorin lapsi 6 v ja menee syksyllä kouluun, vanhin armeijan harmaissa.

Isä kuoli vuosia sitten, tuli perintöä, mutta ei mitään hurjaa, ukki eli 97-vuotiaaksi, kuoli kolmisen vuotta sitten ja asui kotonaan.  Siskoni osti sen talon.

Perinnöillä ei ole maksettu tätä meidän taloa, mutta kieltämättä olen saanut muuta apua sukulaisilta.,  perinnöt on pääosin sijoitettu, sen verran törsättiin että käytiin autoilemassa Sveitsissä ja Italiassa....

Otetaan nyt huomioon sitten se, että ukki oli rintamamies ja Karjalan evakko, jolla jäi sinne Karjalaan kaikki.  Poikansa eli isäni aikuisopiskeli. Muistan ne 70-luvun illat, kun kansakoulun käynyt isäni hikoili yöt läpeensä kirjojensa kanssa ja minun ja sisarusteni opiskelua kannusti vilpittömästi.

N50v.

Olen siivoojana, nettopalkka 1700 euroa kuussa. Ja ihan omilla tuloillani olen asunnon ostanut, jonkun aikaa siinä sai vähän säästellä ja elää pelkällä puurolla, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt minulla on unelmieni asunto. :)