Miten voi nolottaa vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen?

On. Välillä alkaa ihan poskia punottaa ja syke nousee kun joku todella nolo tilanne muistuu mieleen, eikä ole väliä vaikka tästä olisi sen 15-vuotta aikaa.

Mulla on jotain ihan naurettavia lapsena tehtyjä "mokia", joiden ajatteleminen ahdistaa vieläkin. Todella rasittavaa...

Ei niitä kannata pahalla muistella. Niitä sattuu ja ihmisiä me kaikki vain ollaan. Eteenpäin sano mummo lumessa.

Juu kyllä, mutta ei siinä mitään noloa ole että on ollut kovin ihastunut ja ei ehkä tullut täydellisesti ymmärretyksi hänen taholtaan :)

Maailman sielu ymmärtää meitä taivaltajia ja rakastaa meitä <3

Abiristeilyn kännisekoilut..... 10 vuotta siitä jo on, mutta ihan järkyttävät häpeät herää edelleen kun ajattelee sitä.

Joo :-(

Edelleen 20 vuoden jälkeen nolottaa sen silloisen ihastuksen stalkkaus.

En vieläkään voi katsoa häntä normaalisti, vaikka onkin nykyään naimisissa yhteisen kaverimme kanssa.

Juu, mullakin on jopa muutama NOLO juttu nuoruusvuosilta. Ihme tuijottelua ja stalkkaamista olen harrastanu. Ja joskus juttusillekin tunkenut. Niin äärimmäisen noloa!!! Kumpa saisin ne tekemättömiksi!!

Minuakin nolottavat jotkut nuoruudessa tapahtuneet jutut. Mutta sitten muistelen jotain vielä pahempaa ja uudempaa mokaa, ja kummasti ne lapsuuden ja nuoruuden jutut alkavat tuntua ihan mitättömiltä. 

Aina kun herään aamuyöllä, alan käydä läpi kaikkia typeriä asioita joita olen elämäni aikana tehnyt ja sanonut, ja niitä riittää, alkaen jostain sanan väärinlausumisesta koulun englannintunnilla niin isoihin mokiin, etten voi niitä edes täällä anonyymina kertoa. Päivisin en ajattele noita asioita niin paljon, mutta öisin haluaisin kuolla, että pääsisin muistelemasta kaikkia typeryyksiäni.

Mä tapailin teininä yhtä poikaa. Kerran olin sen verran humalassa, että piti mennä vessaan oksentamaan. Samalla pääsi niin järkyttävä iso ja äänekäs pieru, että se kaikuu vieläkin korvissani niinkuin se kaikui silloin 20 vuotta sitten vessan kaakeleissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä tapailin teininä yhtä poikaa. Kerran olin sen verran humalassa, että piti mennä vessaan oksentamaan. Samalla pääsi niin järkyttävä iso ja äänekäs pieru, että se kaikuu vieläkin korvissani niinkuin se kaikui silloin 20 vuotta sitten vessan kaakeleissa.[/quote

Sama melkein tapahtui mulle (ilman pierua tosin) jouduin menemään vessaan oksentamaan ihastukseni edestä. hän oli oven toisella puolella kun örisin ja yökkäilin kovaäänisesti oksua. helpotti mutta kyllä hävetti kun oven läpi kuulin kun joku kysyi missä olen ja ihastukseni vastas " ai, no se laattaa tos vessas"