Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun (Mikä? Lue täältä)
06.03.2018 |
No minähän olen melko toimelias persoona ja jos saan päähänpiston, sen yleensä myös toteutan. Muutin omilleni naapurikaupunkiin, jota en tuntenut oikeastaan ollenkaan. Ei ollut koskaan mitään asiaa sinne. Tiedän että porukkaa muuttaa toiselle puolelle Suomea ja maailmaa, mutta oli tosi iso askel silloin aikoinaan muuttaa täysin vieraaseen paikkaan, jossa ei ollut yhtä ainutta tuttua, kaveria, perheenjäsentä, ei mitään.
No sieltä muutin taas vieraaseen paikkaan, tosin samassa kaupungissa mutta täysin eri suuntaan. Täällä olin käynyt vain pikkulapsena, eli kaikki on muuttunut niistä ajoista + ei tietenkään mitään muistikuvaa. Ja taas perheenjäsenet ihan toisaalla eikä täällä ketään tuttuja.
No nyt haluaisin "taas" muuttaa, tällä kertaa melko kauas, mutta kuitenkin bussiyhteyden päähän toiselle paikkakunnalle. Tähän liittyisi osto- ja myyntiasioita ja jälleen täysin vieras paikka ilman yhtäkään tuttua nurkkaa tai ihmistä.
Mutta tähänpä en saa mitään tukea vanhemmaltani. Kaikkea huonoa hän kyllä osaa listata ja läpinäkyvästi kääntää joka ikisen asian negatiiviseksi, jotta muuttaisin mieleni.
Enhän minä ole varmasti lähdössä mihinkään, mutta näyttöön kyllä menen (ja siitäkin sain kamalat torut, kun siihen menee rahaa. Kamalaa!!!)
Olen niin kypsä tuota asennetta. Vanhempi yrittää saada minut tekemään asiat hänen mielensä mukaan ja yrittää saada minut tuntemaan, että omat päätökseni ovat virheitä ja teen hallaa itselleni ja elämäni menee päin persettä eikä mikään ole enää koskaan ennallaan.
Tiedostan hyvin, että muutos olisi suuri. Tiedostan hyvin, että saattaisin katua. Tiedostan myös sen, että vaistoon kannattaa luottaa. Tällä hetkellä minulla on tosi hyvä tunne koko jutusta.
Kaikki saattaa muuttua näytön jälkeen. Ehkä se ei olekaan yhtään unelmieni koti. Mutta entä jos rakastun taloon ja haluan oikeasti asua siellä?
Silloin olen isojen asioiden kanssa täysin yksin.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi, kykenetköhän sinä oikeasti itsenäiseen elämään?
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, kykenetköhän sinä oikeasti itsenäiseen elämään?
En kykene. Muuten vain olen asunut vuosia omillani ja raha-asiat kunnossa. Tässä on kyseessä vanhan asunnon mahdollinen myynti ja talon osto. Ei mikään pikkujuttu.
Niin ja lisäksi kauas muuttaminen. Kaikki Tämä ilman mitään tukea. Tietenkään en satavarmasti muuta, mutta näytössä aion käydä ja pähkäilen asiaa tosissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän mietin koko asiaa, sitä enemmän olen innoissani. Kaikki tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja mahdolliselta. Ainoa mikä muuttuisi radikaalisti olisi julkinen liikenne. Toisaalta tiedän että auton tulen vielä hankkimaan, se on satavarmasti se. Tällä hetkellä tuossa ihan vieressä on kauppakeskus, no mitä sieltä shoppailen? En mitään, koska valikoima on suppea. No joskus jotain pientä yhdestä liikkeestä.
Eli jos haluan oikeasti shoppailla, on mentävä tuonne paljon kauemmas isompaan kauppakeskukseen.
Suunnilleen samassa ajassa pääsisin uudesta kodista samaan kauppakeskukseen.
"Kodin" vieressä on kuulemma bussipysäkki. Parin kilometrin päässä myöhään auki oleva ja ennen seitsemää avaava kauppa x 2 ja sitten yksi toinen kauppa siinä lähellä myös.
Yksinkertaisesti mikään ei tunnu huonolta tällä hetkellä. Samaan aikaan pelottaa. Mitä jos oikeasti TAHDON muuttaa? Silloin olen niin yksin, kun vanhempi ei katso hyvällä asiaa eikä siis tue mitenkään.
Näyttö on lähiaikoina. Siis talon näyttö. se on tosiaan talo, mikä sekin innostaa minut ihan hulluuden partaalle. Olisi varmaan mahtavaa asua siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tuohon ekaan muuttooni lisäten, että en ole ikinä asunut yhdenkään kämppiksen kanssa enkä missään asuntoloissa tai soluissa. Muutin siis yksiöön itsekseni täysin vieraaseen paikkaan ja jouduin hoitamaan talouteni aivan yksin ilman mitään kokemusta ja ilman kavereita ja tuttuja vieressä. Siksi se oli iso asia.