Surettaa veljeni kohtalo

Onko veljesi käynyt koskaan terapiassa?

Voi ei. Ymmärrän huolesi.

Toisilla vaan elämä menee noin. Kun itsekin mietin, tunnen/tiedän tuollaisia aika monta. Jossain välissä vain tapahtui jotain ja he jättäytyivät syrjään.

Vierailija kirjoitti:

Onko veljesi käynyt koskaan terapiassa?

Ilmeisesti on, kun saa kuntoutustukea aina silloin tällöin erinäisiä pätkiä. Osti kuitenkin lukiokamat näistä.(Etälukio).

Mun serkku samassa tilanteessa ja ikää jo 50v ,armeija ajan oli poissa kotoa.

Mutta oikeastaan vanhempien kanssa en halua olla tekemisissä. Kovin varakkaasta perheestä en tule. Toisille se pienikin raha on iso raha ja mikäs siinä jos tuntuu että pärjää hyvin. Mutta en usko että välit ikinä korjaantuu heihin. Parempi olla erossa jos se ei edistä mielenterveyttä.

Tiedän myös pari tuollaista miestä. Tai itse asiassa heidän kohdallaan tilanne on mennyt niin, että he ovat kyllä käyneet lukion, opiskelleet, ehkä tehneet töitäkin, mutta sen jälkeen on tapahtunut jotain ja he ovat jääneet vain kotiin oleilemaan. Paluu työelämään tuntuu lähes mahdottomalta, ja mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä korkeammaksi kynnys nousee. Vanhemmat elättävät, joko suoraan tai epäsuorasti (toinen asuu vanhempien omistamassa asunnossa). Välillä olen keskustellut heidän sukulaistensa kanssa, että pitäisikö hyysääminen lopettaa, eli potkaista asunnosta pihalle.  En tiedä mikä auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän myös pari tuollaista miestä. Tai itse asiassa heidän kohdallaan tilanne on mennyt niin, että he ovat kyllä käyneet lukion, opiskelleet, ehkä tehneet töitäkin, mutta sen jälkeen on tapahtunut jotain ja he ovat jääneet vain kotiin oleilemaan. Paluu työelämään tuntuu lähes mahdottomalta, ja mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä korkeammaksi kynnys nousee. Vanhemmat elättävät, joko suoraan tai epäsuorasti (toinen asuu vanhempien omistamassa asunnossa). Välillä olen keskustellut heidän sukulaistensa kanssa, että pitäisikö hyysääminen lopettaa, eli potkaista asunnosta pihalle.  En tiedä mikä auttaisi.

Miksi pitäisi lopettaa? Auttaisi mihin? Jos vanhemmilla riittää rahaa elättää niin missä on ongelma? Onko kaikkien pakko käydä töissä millä hinnalla hyvänsä?

Sai vapautuksen käsittääkseni armeijasta. Näitä "tapauksia" käsiteltiin erikseen muistaakseni esikunnassa. Sielä oli kymmeniä muitakin samanikäisiä nuoria. Ettei sikäli varmastikaan ole ainoa syrjäytynyt ikäluokastaan. 

AP.

Sitä sattuu.

Itse olen samaa ikäluokkaa oleva mies, opiskellut kaksi ammattia ja kolmas yliopistossa menossa, ja kohtalo vaikuttaa samalta.

Tosin muutin 16-vuotiaana pois kotoa.

Töitä on vaan pirun vaikea löytää jos sattuu huonoon rakoon.

Saattaa jopa olla, että nuorilla miehillä on vaikeampaa kuin naisilla, siinä missä nuori hehkeä neito ilman kokemusta tai suhteita otetaan mielellään asiakaspalveluun vaikka edes jäätelöä myymään, ei nuorilla miehillä ole oikein samanlaista helppoa reittiä kokemukseen&työelämään.

Jos ei ole suhteita & kokemusta 16-20 vuotiaana miehenä, niin ei siinä kovin montaa paikkaa ole jotka palkkaa, raksa ym. Hommiinkin vaaditaan useampaa eri turvakorttia nykyään.

Ja usein noihin "miesten hanttihommiin" otetaan joku sukulainen/tuttu tekemään, eikä sitä tuntematonta vähän ujoa ja kokematonta tyyppiä.

Eli valitettavaa mutta ymmättettävää joutua tahtomattaat syrjään.

Ja se on myös ikävää, että syrjään päätyy myös oikeasti lahjakkaita ja älykkäitä tyyppejä, joilta vaan puuttuu suhteet ja/tai tietty tyhmänrohkeus. Eli ei siis välttämättä edes uskalla mennä etsimään hanttihommia kun käy analysoimaan liikaa ja toteaa ettei ole edes osaamista niin tuskin pääsee.

Itsekin olen saanut reilusti keskivertoa lahjakkaamman tuomion pitkistä testeistä, kun meitä syrjäytyneempiä sentään vähän tutkitaan että mikäs nyt mättää, vaan eipä se lohduta tietää olevansa keskivertoa lahjakkaampi kun ei pääse mihinkään töihin, siinä missä jotkut puolijuopot hölmöläiset näyttää pääsevän aina töihin.

Nytkin olen hakenut kymmeniä oman alan hommia kesäksi, enkä usko että edes haastatteluun pääsisi yhteenkään kun en ole ennenkään päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Sitä sattuu.

Itse olen samaa ikäluokkaa oleva mies, opiskellut kaksi ammattia ja kolmas yliopistossa menossa, ja kohtalo vaikuttaa samalta.

Tosin muutin 16-vuotiaana pois kotoa.

Töitä on vaan pirun vaikea löytää jos sattuu huonoon rakoon.

Saattaa jopa olla, että nuorilla miehillä on vaikeampaa kuin naisilla, siinä missä nuori hehkeä neito ilman kokemusta tai suhteita otetaan mielellään asiakaspalveluun vaikka edes jäätelöä myymään, ei nuorilla miehillä ole oikein samanlaista helppoa reittiä kokemukseen&työelämään.

Jos ei ole suhteita & kokemusta 16-20 vuotiaana miehenä, niin ei siinä kovin montaa paikkaa ole jotka palkkaa, raksa ym. Hommiinkin vaaditaan useampaa eri turvakorttia nykyään.

Ja usein noihin "miesten hanttihommiin" otetaan joku sukulainen/tuttu tekemään, eikä sitä tuntematonta vähän ujoa ja kokematonta tyyppiä.

Eli valitettavaa mutta ymmättettävää joutua tahtomattaat syrjään.

Ja se on myös ikävää, että syrjään päätyy myös oikeasti lahjakkaita ja älykkäitä tyyppejä, joilta vaan puuttuu suhteet ja/tai tietty tyhmänrohkeus. Eli ei siis välttämättä edes uskalla mennä etsimään hanttihommia kun käy analysoimaan liikaa ja toteaa ettei ole edes osaamista niin tuskin pääsee.

Itsekin olen saanut reilusti keskivertoa lahjakkaamman tuomion pitkistä testeistä, kun meitä syrjäytyneempiä sentään vähän tutkitaan että mikäs nyt mättää, vaan eipä se lohduta tietää olevansa keskivertoa lahjakkaampi kun ei pääse mihinkään töihin, siinä missä jotkut puolijuopot hölmöläiset näyttää pääsevän aina töihin.

Nytkin olen hakenut kymmeniä oman alan hommia kesäksi, enkä usko että edes haastatteluun pääsisi yhteenkään kun en ole ennenkään päässyt.

Miesten kanssa on vain helpompi tosin tulla toimeen miesvaltaisella alalla. Olen itse työskennellyt useamma työpaikassa, ja jokaisessa, jossa on nuori nainen, on jotain käsittämätöntä draamaa tiedossa. Miesvaltaisilla aloilla siis. Mies pärjää miesvaltaisilla aloilla mainiosti, kun on on työkavereiden kanssa kaveria ja muodostaa hyväveli-verkoston. 

M32. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän myös pari tuollaista miestä. Tai itse asiassa heidän kohdallaan tilanne on mennyt niin, että he ovat kyllä käyneet lukion, opiskelleet, ehkä tehneet töitäkin, mutta sen jälkeen on tapahtunut jotain ja he ovat jääneet vain kotiin oleilemaan. Paluu työelämään tuntuu lähes mahdottomalta, ja mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä korkeammaksi kynnys nousee. Vanhemmat elättävät, joko suoraan tai epäsuorasti (toinen asuu vanhempien omistamassa asunnossa). Välillä olen keskustellut heidän sukulaistensa kanssa, että pitäisikö hyysääminen lopettaa, eli potkaista asunnosta pihalle.  En tiedä mikä auttaisi.

Miksi pitäisi lopettaa? Auttaisi mihin? Jos vanhemmilla riittää rahaa elättää niin missä on ongelma? Onko kaikkien pakko käydä töissä millä hinnalla hyvänsä?

Just tämä. Ja sitten vielä surkutellaan ja SÄÄLITÄÄN kun ei ole puolisoa ja lapsia. On se niin väärin! Kysympä vaan, että mitä ihmeen onnea ja elämäntäyttymystä se perhe-elämä tuo? Näkyy nimittäin olevan aika hankalaa kun sivusta seuraa: avioeroja, lapset sairaana, rahat ei riitä kun monta suuta ruokittavana, henkistä väsymystä kun pitäisi jaksaa pyörittää lasten koulut, harrastukset ja siivota siihen päälle huushollin sotkut ja väkertää ruokaa.  Mua säälittää nuo perheelliset, mihin velvollisuuksiin ja hullunmyllyihin ovat itsensä asettaneet. Ja sitten vaativat ja olettavat samaa muilta. Kiitos ei! Ja sitten minä olen se "outo"?

Up