Mitä sanoisit parikymppiselle itsellesi?
Ikä varmasti tuo ihan eri perspektiiviä asioihin, joten haluaisin näin kohta 22 vuotta täyttävänä kuulla kaikenlaisia vinkkejä ja tarinoita. Jokaisella on tietenkin omat polkunsa ja oppinsa, mutta niin. :-)
Kommentit (116)
Eroa nykyisestä suhteesta heti, muuten kärsit traumoista vielä pitkään. Älä usko vanhempiasi, luota ennemmin itseesi ja omaan vaistoosi siitä minkälaisen elämän haluat elää.
Älä ole toisten johdateltavissa.
Matkustele, tee töitä (vaikka hanttihommia) ja opettele käyttämään rahaa. Älä panikoi tulevaisuutta niin paljoa vaan elä hetkessä.
Pane jokaista jolta saat. Vanhempana et saa enää keneltäkään hyvännäköiseltä koska et pysy ikuisesti nuorena vaikka niin luulet.
Muuta amerikkaan täältä murheellisten alkoholistien maasta.
Vierailija kirjoitti:
Muuta amerikkaan täältä murheellisten alkoholistien maasta.
Siis sinne onnellisten läskien maahan ?
Älä tee mitään, koska tulet katumaan sitä kuitenkin.
Älä ole liian kiltti, vaan sopivan itsekäs, mutta silti reilu.
älä koskaan laita naista tekemään miehen töitä
Vierailija kirjoitti:
Pane jokaista jolta saat. Vanhempana et saa enää keneltäkään hyvännäköiseltä koska et pysy ikuisesti nuorena vaikka niin luulet.
Ei nyt sentään jokaisen kanssa, jos tyrkyllä on useita. Sitä paitsi aika harva tuntuu hyvältä juuri sinulle.
Käy suuhygienistillä vuosittain.
Olisi pitänyt sanoa jo 19-vuotiaalle minälleni, että käy vaan se lukio loppuun, äläkä missään nimessä mene sinne armeijaan.
Hanki joltain tutulta lääkäriltä vaikka jotkut paperit, tai lykkäystä tai mitä vaan, mutta älä vaan mene sinne.
Se on sinulle vain haitaksi.
Jätä kaikki huonot miehet. Pystyt parempaan. Älä anna kateellisten nujertaa sinua pikkuvikojen takia. Etsi oikeita ystäviä,niitä saa harrastuksista ja oikeasta elämästä.
Sanon asian henkilökohtasesti, en aio kertoa niitä sun kaltaselle narsistille täälle.
Valitsitko varmasti oikein ,kannattaisko pitää paussi ja katsoa kumpi oikeasti on sulle parempi ?
Jätä kundi heti kun hän huorittelee sinua.
Pitäis tietää ite miltä tuntuu, kun ainoa syy ottaa yhteyttä on, että tarvitsee jotain.
Olisin sanonut että varo nyt oikeasti niitä kiloja. Luulin silloin olevani lihava! Olisinpa silloin nähnyt mitä tulevaisuus tuo ja osannut ajoissa välttää monenkymmenen kilon lihomista. Eihän se laihduttaminen mikään mahdoton tehtävä pitäisi olla,mutta olisi ollut paljon terveellisempää ja mukavempaa olla lihottamatta itseään.
Yläasteen jälkeen olisin sanonut ammattikoulun tärkeydestä. Oliko se todella niin mahdotonta suorittaa hyvin ja loppuun? Olisin halunnut tietää että pystyn siihen kyllä ja se kannattaa.
Olen kahden vaiheilla,sanoisinko että turhaan neitsyyttäsi säästelet,pidä vähän hauskaakin kun ympärillä pyöri niin mukavia poikiakin. En ole varma oliko säästelystä mitään iloa. Olen ollut vain yhden(nykyiseni) kanssa ja ehkä olisi ollut hyvä tehdä villejä juttuja varastoon koska seksiä on hirvittävän vähän,minua ei siinä huomioida Juurikaan ja koen kuihtuneeni tämän takia sillä saralla.
Vakavan pitkän juttutuokion pitäisin itseni kanssa kyllä.
Luota itseesi ja kulje omaa polkuasi, älä tee mitä ajattelet muiden sinun haluavan tehdä. Olet vapaa elämään kuten itse haluat. Elämä muuttuu vuosi vuodelta paremmaksi, ymmärrät sen keski-iässä, joten ei mitään hätää!
Päihteet ei ole ratkaisu, sä tarvitset muunlaista apua. Olet arvokas ja riität, mutta tarviit nyt apua. Lopeta itsesi ja muiden huijaaminen, ei tarvii esittää olevansa muuta kuin on. Ja viimeiseksi, lopeta niiden halpojen korkkareiden käyttö, kolmekymppisenä v*****aa kun vaivasenluut pitää leikata. Ja käy ne koulut kunnolla nyt.