Lue keskustelun säännöt.
Ootteko koskaan polttanu jotain halua niin loppuun, ettei se oo koskaan tullu takasin?
04.03.2018 |
Olin monta vuotta yhen sarjiksen fani. Luin sitä muutaman päivän ajan niin intensiivisesti, että sen jälkeen en oo ikinä halunnu koskeekkaan siihen. Sama parissa safkassa. Tyydytin halun siihen niin totaalisesti, että ikinä ei oo enää tehny mieli.
Onko kohtalotovereita?
Nykyisin mä ihan tietoisesti lopetan, vaikka jotain olis lisää tarjolla ja tekis mieli. Koska oon oppinu että voin ihan oikeasti nauttia jostain niin paljon, että tuntuu kuin joku aivoissa kärähtäis tai ylikuumenis ja menis rikki. Sit se ei herätä enää mitään tunteita.
Kommentit (17)
Voi kun noin kävisi vaikka suklaan kanssa. Tortilloja en voi enää syödä kun tuli syötyä niitä parina päivänä putkeen, mutta miksi, oi miksi, suklaa ei voisi alkaa tökkiä...
Joidenkin musiikkikappaleiden kanssa on käynyt kyllä noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin aikoinaan niin pitkään Kauniita ja rohkeita, että kerta kaikkiaan kyllästyin. Muistan, miten minua suorastaan ahdisti kesätauko sarjassa, ajattelin hemmetti soikoon jotain Ridgeä ja Brookea ihan keskellä omaa arkeani. Mietin, että "mitä heille kuuluu". :O SItten vaan joku syksy, kun sarja taas alkoi, en huomannut tai olin jossain reissussa tai jotain ja en enää palannut sarjan pariin.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun noin kävisi vaikka suklaan kanssa. Tortilloja en voi enää syödä kun tuli syötyä niitä parina päivänä putkeen, mutta miksi, oi miksi, suklaa ei voisi alkaa tökkiä...
Joidenkin musiikkikappaleiden kanssa on käynyt kyllä noin.
Tää "musiikin looppaus kunnes ällöttää" on niin monella tutulla, ja itsellänikin, että ajattelin aluksi tämän muidenkin tunteiden loppuun polttamisen olevan ihan tavallista. :D Mutta kavereilta ei ole löytynyt samoja kokemuksia...
Ap
On yksi musatyyli jota kuuntelen vain erityisissä tilanteissa ettei se "kulu loppuun", sen tyylistä musaa ei ole juurikaan tehty muuten kuin 90-luvun puolivälissä ja biisejä on rajallinen määrä ja se on edelleenkin suosikkini. Yleensäkin vältän kuuntelemasta tosi hyviä biisejä liian monta kertaa lyhyessä ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On yksi musatyyli jota kuuntelen vain erityisissä tilanteissa ettei se "kulu loppuun", sen tyylistä musaa ei ole juurikaan tehty muuten kuin 90-luvun puolivälissä ja biisejä on rajallinen määrä ja se on edelleenkin suosikkini. Yleensäkin vältän kuuntelemasta tosi hyviä biisejä liian monta kertaa lyhyessä ajassa.
Mikä tyyli?
Olen musaurpo, en varmaan tuntis vaikka kerrotkin, mutta nyt tietty alkoi kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yksi musatyyli jota kuuntelen vain erityisissä tilanteissa ettei se "kulu loppuun", sen tyylistä musaa ei ole juurikaan tehty muuten kuin 90-luvun puolivälissä ja biisejä on rajallinen määrä ja se on edelleenkin suosikkini. Yleensäkin vältän kuuntelemasta tosi hyviä biisejä liian monta kertaa lyhyessä ajassa.
Mikä tyyli?
Olen musaurpo, en varmaan tuntis vaikka kerrotkin, mutta nyt tietty alkoi kiinnostaa.
Eurobeat tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden suosikkibändini kulutin niin loppuun että nykyään vain ällöttää jos sattumalta kuulen sen bändin musiikkia. Kirjoitin laulujen sanoja kortteihin yms. Fanitin tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tuo käy aina kun aloitan jonkin hyvän videopelin, netti tai yksin. Aloittaessa ajattelen että ihana tätä voikin vaikka vuosikausia jatkaa mutta ylipelaan/addiktoidun ja lopuksi on vaan iloinen kun loppui kun tulee yliannos. Myös aina sitten se morkkis miten paljon tuli tuhlattua aikaa. Sykli kestää yleensä n.1-2kk ja sitten en halua koskea tikullakaan.
Kuulostaa aika hirveältä, addiktiot on kyllä syvältä. Mulla siinä ei ole mitään pakkomielteenomaista, vaan yksinkertaisesti voin vain tehdä sitä jotain asiaa, kunnes se on kulutettu loppuun, eikä aivoista tipu enää dopamiinia siitä toiminnasta, ikinä.
Alkoholin kanssa kävi myös näin. Joku voisi olla iloinen, mutta tekee kavereiden pippaloista kyllä aika helvettiä.
Harmillisen vähän vastaavia kokemuksia. Aina välillä kuitenkin ihmettelee, että mikä mättää, onko kaikki OK. :|
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi samalla tavalla H.P. Lovecraftin novellien kanssa :) En nyt mikään superfani ollut, mutta yhdellä lomalla luin Lovecraftin novelleja niin paljon, ettei sen jälkeen ole enää tehnyt mieli niitä lukea. Tuosta on nyt 21 vuotta :D
Mulla kävi näin kosmetiikan kanssa. Tykkäsin ihan tosi paljon kosmetiikasta; ostin sitä paljon, luin aihepiirin blogeja ja vaan rakastin sitä purkkien maailmaa. Työskentelinkin sen parissa.
Sitten tuli stoppi ja kiinnostus vaan tyssähti kuin seinään. Ei vaan kiinnosta enää tippaakaan. Nyt mulla on joku Saiturin pörssin halvin kasvojenpesuaine ja Garnierin hoitoainetta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikille käy näin usein, samoin ns. suosikkikirjailijoille, entisille ihastuksille (mitä ihmettä näin hänessä!?), joillekin työpaikoille, lempi vaatteille (omille "tyyleille")... Onhan näitä.
Sellainen Pirkan tomaattipastapussi. Opiskeluaikoina söin sitä todella usein. Sitten kyllästyin. Ja kun maistoin myöhemmin niin hyi hitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söin tikka masalaa ja thaicubea niin paljon marraskuussa etten kykene edes katsomaan niiden pakkauksia kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi samalla tavalla H.P. Lovecraftin novellien kanssa :) En nyt mikään superfani ollut, mutta yhdellä lomalla luin Lovecraftin novelleja niin paljon, ettei sen jälkeen ole enää tehnyt mieli niitä lukea. Tuosta on nyt 21 vuotta :D
Kiitos paljon kaikille jakaneille. :) Ehkä itsellä on se ongelma, että mässään *todella* paljon ja äkkiä, niin se seinä tulee vastaan niin totaalisesti että ihan ihmettelee. Mutta kai se on normaalia.
Harmittaa tosin, kun joskus muistelee asioita joista todella nautti - niitähän ei ole koskaan liikaa. :)
Kiitos vielä kaikille postaajille!
Ap
Mulla käy noin tietokonepelien kanssa, pelaan viikkotolkulla ihan himona ja sitten ykskaks vaan napsahtaa joku niin ettei kiinnosta enää pätkääkään, koskaan ja peli on jäänyt sitten siihen.
Itselläni tuo käy aina kun aloitan jonkin hyvän videopelin, netti tai yksin. Aloittaessa ajattelen että ihana tätä voikin vaikka vuosikausia jatkaa mutta ylipelaan/addiktoidun ja lopuksi on vaan iloinen kun loppui kun tulee yliannos. Myös aina sitten se morkkis miten paljon tuli tuhlattua aikaa. Sykli kestää yleensä n.1-2kk ja sitten en halua koskea tikullakaan.