Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset, jotka kertovat asioita joista eivät tiedä mitään
04.03.2018 |
Tiedättekö ihmisiä, jotka eivät muista, että jokin asia on tapahtunut vuonna 1995, mutta sen sijaan että kertoisivat etteivät muista tarkkaa vuotta, kertovat faktana, että se tapahtui 2001? Ja vielä suuttuvat nalkuttamisesta, jos huomautat, että vuosi oli muuten 1995?
Ja ihmisiä, jotka kuulivat ohimennen, että Maija muutti Espanjaan poikansa kanssa kun tuli avioero, ja kertovat eteenpäin faktana, että Maija muutti Espanjaan uuden poikaystävän perässä, kun kuulivat sanan "poika" ja tekivät siitä omat päätelmänsä.
Nämä nyt ovat huonoja esimerkkejä, mutta niitä voi olla harmittomia (vuosiluku vaihtuu toiseen) tai pahojakin (levitetään ihmisistä perättömiä juttuja tosina, kun ne on "melkein" kuultu, ja voisihan ne olla tottakin). En tiedä olenko ainoa, mutta mikään ei ärsytä niin paljon kuin tämä. Olen saanut kuulla olevani pilkunn*ssija ja ties mitä, mutta minun mielestäni ihmisten pitäisi edes myöntää, etteivät ole 100% varmoja yksityiskohdista, kun kerran eivät ole.
Ja ihan oikeasti, jos et tiedä mitään Pähkinäsaaren rauhasta tai Maijan uusista työkuvioista, älä kerro omaa versiotasi tarinasta totuutena.
Kommentit (22)
Ei keskitytä ajattelemaan mitä puhutaan.
Ei huomata ajatella mikä vaikutus huolimattomalla puheella voi olla kuulijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesitkö, että ihmisen muistot muuttuvat koko ajan? Myös hänen, joka oli alkuperäisessä tilanteessa. Se on aivojen luonnollinen tapa käsitellä asioita.
Tuttuni kertoo usein olettamuksiaan faktoina. Siis ihan siihen tyyliin, että joku jäi työttömäksi, koska käyttää huumeita, vaikka tietää asiasta vain sen, että toinen jäi työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että ihmisen muistot muuttuvat koko ajan? Myös hänen, joka oli alkuperäisessä tilanteessa. Se on aivojen luonnollinen tapa käsitellä asioita.
Tosiasiat eivät muutu siitä että ihmiset muistavat väärin.
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että ihmisen muistot muuttuvat koko ajan? Myös hänen, joka oli alkuperäisessä tilanteessa. Se on aivojen luonnollinen tapa käsitellä asioita.
Tätä kutsutaan valehteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan 80-luvun hehkutukset ovat oikein malliesimerkkia asiasta, miten aika kultaa muistot ja vuosiluvut unohtuvat.
Eri asia jos kertoo oletuksiaan faktoina, mutta tuollaisissa vuosiluvuissa (miksi joku tieten tahtoen valehtelisi vuosiluvuista?) ja vastaavissa yleensä kyse on siitä että ihminen ihan oikeasti muistaa asian väärin. Jos silloin ei saisi puhua normaalisti niin eihän kukaan saisi koskaan puhua kuin kierrellen ja epäröiden, ainakaan ilman wikipedia-artikkeleiden taustatukea, ihmisen muisti kun on erittäin epäluotettava. Ehkä ihan pikkuisen oletkin ärsyttävä, jos vaadit kaikkien päiväkahvipuheissa varmistettua faktatietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen eräitä ihmisiä, jotka muistavat aina kaiken niin, että he olivat itse keskushenkilönä jossain menneisyyden tapahtumassa. Esim. äitini pääsi nuorena tyttönä isänsä mukaan olympialaisiin, jotka pidettiin Suomessa vuonna 1952. Silti hänen nuorempi sisarensa eli tätini on väittänyt vuosia, että hän se oli joka oli olympialaisissa ja toistaa usein tarinaa, vaikka kaikki tajuamme että hän oli niin pieni ettei häntä olisi otettu pitkälle matkalle mukaan saati istumaan stadionille.
Samantyyppiset ihmiset myös esittävät tilanteet niin että he olivat ne, jotka ratkaisivat ongelman tai pelastivat tilanteen. Usein siis omivat jonkun toisen tekemät teot itselleen.
Ihmisen muisti on tutkitusti epäluotettava. Se on silläkin lailla epäluotettava, että ihminen itse ei tiedä mitkä muistot ovat luotettavia ja mitkä eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se itsenäinen Viro satavuotias vai ei? En halua levittää väärää tietoa.
Tuttavat kertoivat käyneensä eräässä huvipuistossa heti sen ensimmäisenä kesänä - samalla reissulla kuin Anjan ja Aapon (nimet muutettu) häissä. Eikä heitä yhtään häiritse tieto, että A&A menivät naimisiin vuotta ennen huvipuiston avaamista. Siitä huolimatta he kävivät molemmissa samalla reissulla ja muistavat sen kuin eilisen päivän. Eivätkä ole vanhoja höppänöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä aloituksesta, eli eipä juuri lisättävää. Mutta toinen ääripää on se, joka suuttuu siitä ettei toinen ilmaise itseään tarpeeksi täsmällisesti, vaikka asia olisi päivänselvä. Monesti sitä joutuu sosiaalisissa tilanteissa käyttämään tunneperäisiä ilmaisuja kylmän tieteellisen ilmaisun sijaan. Faktojen vääristely on kyllä ärsyttävämpää.
Mummuni tänään juuri puhui minulle ITÄ-Saksasta, vaikka kuinka kerroin että semmoista ole ollutkaan vuodesta 1990. Ei uskonut ja kertoi kuinka "vanha viisaus on parempi kuin 10 uutta". Ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eri asia jos kertoo oletuksiaan faktoina, mutta tuollaisissa vuosiluvuissa (miksi joku tieten tahtoen valehtelisi vuosiluvuista?) ja vastaavissa yleensä kyse on siitä että ihminen ihan oikeasti muistaa asian väärin. Jos silloin ei saisi puhua normaalisti niin eihän kukaan saisi koskaan puhua kuin kierrellen ja epäröiden, ainakaan ilman wikipedia-artikkeleiden taustatukea, ihmisen muisti kun on erittäin epäluotettava. Ehkä ihan pikkuisen oletkin ärsyttävä, jos vaadit kaikkien päiväkahvipuheissa varmistettua faktatietoa.
Mutta eihän se nyt herranen aika ole niin, ettei mistään saisi puhua, ellei ole kaikki faktat rivissä alaviitteineen päivineen. Pitäisi vain sen verran olla täsmällisyyttä, ettei väritä tarinoitaan yksityiskohdilla jotka on tempaistu tuulesta kun ei oikeasti ole asiasta hajuakaan.
Tämä ei myöskään liity siihen, että ihmisen muisti on epäluotettava omienkin kokemusten suhteen. Tarkoitan ihmisiä, jotka m.m. eivät ole koskaan lukeneetkaan jostain historiallisesta aikakaudesta, mutta kuulevat ohimennen jonkin asian tuohon aikakauteen liittyen, ja värittävät sitten tarinan sen ympärille tekaistuine faktoineen. Vaikkapa niin, että Pähkinäsaaren rauha tehtiin vuonna 1578, ja se oli silloin kun Katariina Suuri tuli vahingossa keksineeksi voileivän. Raflaavia tarinoita, joissa ei ole todellisuuspohjaa kuin ehkä hädin tuskin yhden faktatiedon verran.
Ja ei siinä mitään, jos joku keksii höpöhöpöjuttuja Katariina Suuresta (vaikka ärsyttää sekin minua), mutta kun samanlaiset ihmiset kertovat olettamustensa perusteella höpöhöpötarinoita elävistä ihmisistä, niin se onkin jo astetta vahingollisempaa.
Olen sen verran läheltä seurannut tällaisen ihmisen tarinointia sivusta, että ärsyttää suunnattomasti.
Mulla oli kaverina yks tommonen lukihäiriöinen pelle, eipä oo enää!! Sais kuolla koko p...a!
Joillekin hyvä tarina on tärkeämpää kuin se, onko tarina totta vai ei.
Monet ovat ärsyttävän varmoja ajatuksiensa paikkansapitävyydestä. Eikä pelkästään muistojen suhteen. Epäilyt on yksi. Kun saa päähänsä epäilyn kuten syytöksen tai salaliittoteorian, vastaväitteet vaan vahvistaa tätä uskoa. Jos syytetty puolustautuu, ei epäilijä usein mieti, että voikin olla väärässä vaan syyttelee, että "niin varmaan, kyllä minä tiedän!"
Moni ei tarvitse mitään konkreettisia todisteita luuloilleen, joita huutelevat totuuksina muillekin. Muiden maineen kustannuksella vieläpä.
Näin ne virheelliset jutut ja juorut syntyy. Osa ihmisistä on todella valikoivia kuulemiensa juttujen suhteen tai sitten on ymmärryksessä vikaa ja silti pitää kertoa juttuja eteen päin.
Alue: Aihe vapaa
Toisessa ketjussa juuri nyt perataan taas kerran muistoja markka-ajan hinnoista ja palkoista. Niissä keskusteluissa on aina mukana niitä, jotka muistavat ihan varmasti uusien omakotitalojen maksaneen esim. 150 000 markkaa pk-seudulla vuonna 2001. Muuten hyvä muisto, mutta nolla perään eikä vieläkään riitä.