Miten ihmeessä saisin miehen ja teini-ikäisen lapsen osallistumaan siivoukseen?

Lakkaat vain itse siivoamasta ja katsot kauanko kestää että ne alkavat oma-alotteisesti siivota. Sitten osallistut siivoukseen niiden mukana. Tähän voi mennä aikaa. Ne testaavat kauanko menee kunnes luovutat. Älä luovuta!

Pese vain omat pyykkisi ja omat astiasi, ja anna kaiken muun olla.

Lopeta nalkutus. Istuta kaikki saman pöydän ääreen ja keskustelette asiasta. Kodinhoito kuuluu kaikille siellä asuville, ei vain yhdelle, joka alistuu sen tekemään.

Tätä odottamistakin olen joskus kokeillut. Harmi vain, että miehdn ja teinin mielestä meillä ei ole koskaan siivouksen tarvetta. Pyykkejä pesen niin, että pesen vain omiani. Se tehoaa. Tulee liikettä, kun huomaa, että ei ole yhtään kalsaria puhtaana. 😉Ap

Peset tästä lähtien vain omat pyykkisi. Et tee asiasta mitään draamaa etkä valtataistelua, vaan ostat jokaiselle oman likapyykkikorin ja ilmoitat että kukin hoitakoon omat pyykkinsä. 

Meillä on tehty näin jo kymmenisen vuotta, lapset ovat vastanneet pyykkihuollostaan (sisältäen petivaatteiden vaihtamisen ja pesemisen) alakouluikäisistä asti. 

Ennen nalkutusta olen kyllä yrittänyt sopia siivousasioista. Kaunis puhe ei tehoa. Ap

Jos tilanne alkaa olemaan todella paha, niin sanoisin molemmille, että vuokraan itselleni yksiön ja he jäävät asumaan sikolättiin kaksistaan ja keksivät keskenään miten hoitaa siellä asiat (siivous, pyykki, ruoka). Toki tapaan molempia vaikka joka päivä ulkona tai kahvilla tai autossa tms, eli en uhkaa erolla. Mutta irtisanon orjasopimuksen.

Vierailija kirjoitti:

Tätä odottamistakin olen joskus kokeillut. Harmi vain, että miehdn ja teinin mielestä meillä ei ole koskaan siivouksen tarvetta.

Miksi heidän mielipiteensä siis olisi väärä ja sinun mielipiteesi oikea?

Miksi heidän täytyisi osallistua toimintaan, joka heidän mielestään on tarpeetonta?