Missä vaiheessa tajusit jättää kumppanisi? Kertokaa tarinoita (ei pettämiseen liittyvää)

Olimme yhdessä kymmenen vuotta. Viimeiset kaksi vuotta kituutin ja yritin saada suhteen toimimaan. Mies lupaili eikä pitänyt yhtään lupaustaan. Tiesin viimeisen vuoden ajan että eroamme, mutta ehkä odotin jotain ihmettä. Huomasin vain että hän ei rakastanut minua enää. Odotin sopivaa hetkeä ja se lopulta tuli kun sain uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta. Hän ei ollut valmis tekemään mitään suhteen eteen mutta ei olisi halunnut erotakaan.

Olin kavereideni kanssa baarissa ja olo oli kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Havahduin, että tarjolla oli todennäköisesti paljon parempaa kuin riitaisa ja seksitön avoliittoni.

Erosin seuraavana päivänä ja löysin aikanaan jotain paljon parempaa.

Mies jolla oli miestissit ja vatsaa sanoi että olen laiha mutta lihakseton..

Hoitokoira teki hätäpissat matolle ja mies huusi kuin syötävä ja yritti käydä koiran kimppuun. Koira pääsi karkuun ja samoin minä. Hyi hitto! 3kk suhde loppui siihen.

Kun mies totesi, että olen lihava.

Mikäs siinä, olen (olin sillonki) 165 cm 54 kiloa maratoneja useampi takana. Mulla on nuoruudessa syömishäiriötaustaa ja siihen helvettiin en yhdenkään ihmisen takia enää vaivu.

Sinä aamuna pakkasin kamat ja menin.

Mies tulee juttelemaan välillä jos törmätään, aina se vaan jaksaa miettiä, että miks meillä ei sit synkannyt.

Mies oli kovin mustasukkainen. Itse tanssi muiden kanssa, mutta minä en olisi saanut tanssia muiden kanssa. Kuvitteli myös esimieheni yrittävän iskeä minua, kun hän tarjosi toista työpätkää. Mies väitti usein mukavien sukulaistensa haukkuneen minua selän takana ihan vain siksi, että halusi pahoittaa mieleni. Paljasti myöhemmin, etteivät ne jutut pitäneet paikkaansa. Mies haukkui itsekin minua riitojen yhteydessä. Itse olin tehnyt selväksi, että minua ei kukaan lyö tai se on ensimmäinen ja viimeinen kerta. Tämä varmaan hillitsi miestä käyttämästä fyysistä väkivaltaa, mutta uhka leijui yllä.

Mies painosti seksiin ja jos en aina halunnut, niin hän sai raivokohtauksia, eikä antanut minun nukkua. Pari kertaa kantoi väkisin pois makuuhuoneesta. Kerran mies samasta syystä riidellessä tuli sängyn viereen leipäveitsen kanssa ja yllytti minua lyömään sillä häntä. Se oli viimeinen niitti minulle. Jos teräaseet otetaan mukaan riitoihin, niin siitä alkaa olla leikki kaukana. Ero oli elämäni paras päätös. Olen satavarma, että vältyin sen ansiosta fyysiseltä pahoinpitelyltä. Henkinen pahoinpitelykin oli jo liikaa. Harmittaa, etten tajunnut lähteä jo aikaisemmin. No, otin ainakin opikseni, enkä ole sen jälkeen haksahtanut kusipäihin.

Yksi idiootti sanoi herttaista hoitokoiravanhusta karvaiseksi pikku v*ttupääksi ja karjui minun koiralleni, kun se autossa erehtyi vinkumaan kotipihaan tullessamme. Siihen loppui, välittömästi. "Mies" yritti lähtiessä vielä säikäyttää esittämällä lyövänsä minua. En edes väistänyt, totesin vain että lyö vain, kyllä minä poliisit osaan soittaa. Tämä oli onneksi vain lyhyt säätö.

Kahdeksan vuoden parisuhde päättyi, kun olimme käymässä siskoni luona satojen kilomietrien päässä, ja automatkalla ymmärsin inhoavani miestä. Reissu tehtiin ihan hyvässä hengessä ja oli hauskaa tutulla porukalla, mutta kotiin palattuamme laitoin vuokra-asuntohakemuksen menemään ja ilmoitin, että on aika lähteä eri teille. Mitään dramatiikkaa eroon ei liittynyt, olimme vain aivan liian erilaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden suhde. Huonosti oli mennyt jo pitkään, mutta lopullinen niitti oli juhannus saaressa miehen kaverin ja kaverin raskaana olevan avokin luona. Poikakaverillani oli aavistuksen ongelmana erittäin humalahakuinen juominen. Yritin sopia, ettemme juurikaan joisi, etenkin kun mökillä oli tämän raskaana olevan naikkosen vanhemmatkin. Turha kai sanoa, että minä olin ainoa, joka piti sopimuksesta kiinni. Yöllä heräsin siihen, että k_si lorisi päälleni. Täydessä soosissa oleva ukko oli vaan noussut hädän tullen sängyssä seisomaan ja antoi tulla. Lähdin siitä paikasta vaatimaan venekyytiä mantereelle. Pakkasin tämän kaverin vaimokkeen kanssa märät sänkyvaatteet kassiin ja jätkä sai viedä ne äidilleen pestäväksi. Se suhde loppui sillä minuutilla. Piste iin päälle oli, ettei sälli ymmärtänyt miksen minä voinut pestä niitä sänkyvaatteita?!

Ei juma....😅😅😅

Vierailija kirjoitti:

Kun mies totesi, että olen lihava.

Mikäs siinä, olen (olin sillonki) 165 cm 54 kiloa maratoneja useampi takana. Mulla on nuoruudessa syömishäiriötaustaa ja siihen helvettiin en yhdenkään ihmisen takia enää vaivu.

Sinä aamuna pakkasin kamat ja menin.

Mies tulee juttelemaan välillä jos törmätään, aina se vaan jaksaa miettiä, että miks meillä ei sit synkannyt.

Mieti jos kuulitkin väärin. Mies sanoi että "olet ihana" ja sinä kuulit olevasi lihava.

Up

Jos vähääkään tuntuu siltä, että haluaa erota eikä ole lapsia eikä yhteisiä velkoja, niin siihen auttaa ero. Siihen ei myöskään tarvita ihmeellisempää syytä. Riittää että haluaa erota. 

Itse tajusin haluavani jättää kumppanini, kun aina yhteinen aika oli sitä, että minun olisi pitänyt istua seuraamassa hänen tekemisiään. en olisi saanut notkua sitä aikaa kotonani vaan minun olisi pitänyt istua hänen luonaan seuraneitinä seuraamassa mitä hän tekee koneellaan. Kun yritin halata, hän halasi takaisin mutta oli henkisesti täysin muualla. Kun aloin muuttua ilmaksi kaikkialla muuallakin, niin päätin pakata yöpymisvarusteeni viimeistä kertaa ja lopullisesti. 

Toisesta miehestä halusin erota, kun hän halusi vain viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen katsella kahdestaan leffoja. Leffojen aikana ei olisi saanut puhua tai tehdä mitään, ainoastaan vain katsoa hänen valitsemiaan pätkiä jotka harvemmin kiinnostivat minua. Kun olin puoli vuotta istunut olohuoneessamme litkien muutamana kertana siideriä joka oli kauhistus miehelle sekin, päätin haluta ihan ihka oikean elämän oikeine ihmissuhteineen ja draamoineen. eroaminen vain oli vaikeampaa, koska mies päätti ettemme eroa. Kului kokonaista neljä vuotta, ennen kuin se realisoitui, mutta usko tai älä, se kannatti. Henkinen väkivalta on juttu, josta kannattaa rimpuilla irti. 

Suhteeni parikymppisenä.. Oltiin erottu n 1kk aiemmin mutta palattiinkin yhteen. Yritin jutella ja kartoittaa meidän elämää, mutta kun en vaan saanut mitään poikaystävästä irti niin sanoin, että "Kannattaa varmaan erota." Sitten erottiin, mut jouduttiin asuu vielä 1,5kk saman katon alla. Suhde oli siis hyvin yksipuolinen eikä hän nähnyt syytä panostaa saatika viettää aikaa kanssani. Meni aina omia menojaan ja sääti pilveä. Seksi oli hyvää, et se varmaan piti meitä yhdessä.

Siinä vaiheessa kun x vuoden jälkeen (en edes kehtaa sanoa kuinka monen) mies ei ollut edelleenkään esitellyt minua yhdellekään sukulaiselleen (joiden kanssa oli kuitenkin väleissä ja tekemisissä) tai kaverilleen.

Asuimme kumpikin yhteisestä päätöksestä omissa asunnoissamme koko suhteen ajan, joten tämä asia ei heti alkanut vaivaamaan. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että asia hiertää minua, kun kuitenkin olin esitellyt hänet itse kaikille omille tärkeille ihmisilleni. Sanoin tästä miehelle, mutta mitään muutosta tilanteeseen ei tapahtunut.

Muutin työn takia lopulta toiselle paikkakunnalle ja se oli viimeinen niitti minulle sen suhteen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun x vuoden jälkeen (en edes kehtaa sanoa kuinka monen) mies ei ollut edelleenkään esitellyt minua yhdellekään sukulaiselleen (joiden kanssa oli kuitenkin väleissä ja tekemisissä) tai kaverilleen.

Asuimme kumpikin yhteisestä päätöksestä omissa asunnoissamme koko suhteen ajan, joten tämä asia ei heti alkanut vaivaamaan. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että asia hiertää minua, kun kuitenkin olin esitellyt hänet itse kaikille omille tärkeille ihmisilleni. Sanoin tästä miehelle, mutta mitään muutosta tilanteeseen ei tapahtunut.

Muutin työn takia lopulta toiselle paikkakunnalle ja se oli viimeinen niitti minulle sen suhteen suhteen.

Sillä taisi olla joku toinen tai ainakin haku päällä. 

Silloin päätin erota kun mies kertoi, miten punainen tukka on jees mutta hän pitää lyhyestä enemmän. Itselläni oli huolella hoidettu, lanteille asti pitkä tukka. Tiedän että mieltymyksiä on erilaisia, mutta koin hiiusteni olevan niin iso osa minua, etten voinut jatkaa enää yhdessä. 

Exäni haukkui minua huoraksi ja rähisi minulle estottomasti. Se oli sillä selvä kuin pläkki.

Huonosti oli mennyt jo tosi tosi pitkään. Olin jo kahdesti pistänyt todella pitkän suhteen poikki mutta kiemurteli takaisin. Puhuttiin mutta oikeasti ei tehnyt suhteen eteen mitään.

Kauniina kesäpäivänä olimme lomalla. Ja mitä hän teki? Pakkasi itsensä autoon ja kävi jäätelöllä.

Lapset ja minä kotona, eikä voinut tuoda. Olisi kuulemma sulannut.

Ero tuli puskista, ei voinut ymmärtää mikä minuun tuli.

Oma ex ei osallistunut mihinkään kotitöihin. Ei koskaan.

Jätin sen.

Up