Mieheni ei kestä enään hajamielisyyttäni, apua!

ENÄÄ!

Ei tule enään sinusta mitään. Tuo enään on piste iin päälle ja kertoi kaiken. Koetas nyt joskus edes vähän keskittyä olemiseesi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule enään sinusta mitään. Tuo enään on piste iin päälle ja kertoi kaiken. Koetas nyt joskus edes vähän keskittyä olemiseesi.

Veit sanat suustani. Käy sääliksi ketä tahansa, joka joutuu olemaan tuollaisen kanssa tekemisissä. Samassa taloudessa vielä. Ap:n pitää kasvaa aikuiseksi ja ryhdistäytyä, mutta luulen että se ei ole mahdollista. Hän vain toteaa "olevansa sellainen", että heittää takin sohvalle ja kadottelee asioita. Röyhkeäähän se on.

Keksi paikka tavaroille, joka hukkaat ja "unohda" ne aina samaan paikkaan.

Avaimet eteisen lipastolle, takki naulakkoon jne. 

Helpottaa elämää kummasti. 

Olen samanlainen. Toistaiseksi mies vielä jaksaa hymyillä ja pitää unohteluani suloisena hajamielisyytenä. Voi olla tietysti, että jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää. Yleensä kai jossain vaiheessa suhdetta tapahtuu se, että aiemmin toisessa viehättäneet asiat alkaa ärsyttää. Mutta se liittyy parisuhteen muuhin kriisiytymiseen. Itse sanoin, että jos mies saa nauttia rennon luonteeni hyvistä puolista, sietäköön huonojakin (jos ne sellaisiksi alkaa joskus kokea). Toistaiseksi tää kokonaispaketti hajamielinen nainen, joka ei nalkuta hänelle pikkujutuista, on miestä miellyttänyt.

Tuollainen ihminen tarvitsee henkilökohtaisen avustajan ja hänen pitäisi asua tuettuna.

Olisko keskittymisharjoitukset mitään? Meditointi. Ota ne omat aivot hallintaasi.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ihminen tarvitsee henkilökohtaisen avustajan ja hänen pitäisi asua tuettuna.

Jaa. Mä teen kyllä ihan töitä, luovalla alalla. Niistä ei mielikuvitukseton järjestelijä selviytyisikään.

Täällä toinen samanlainen, jolta tavarat vain jäävät niille sijoilleen, johon ne käsistäni lasken. Ärsyttää oma hajamielisyyteni.  (Minua myös ärsyttää, jos joku ylpeilee omalla leväperäisyydellään, sillä sitähän se on, kun joku ei edes yritä parantaa tapojaan.)

Onneksi olen myös säästäväinen enkä voi sietää hyvän ruuan tarpeetonta pois heittämistä. Niinpä olen opetellut pitämään huolen, että pilaantuvat ruuat ovat jääkaapissa, kun ei ole aterian aika.

Rupesin myös pitämään bullet journalia saadakseni elämäni järjestykseen. Siivosin kotini niin, että jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Säännöllisin väliajoin siivoan vääriin paikkoihin joutuneet tavarat omille paikoilleen. Hajamielisyydessä ei ole mitään ylpeiltävää. Siitä voi opetella pois. 

Toiminnanohjauksessasi on pahasti kaikki pielessä. Hanki itsellesi henkilökohtainen valmentaja, joka opettaa sinulle järjestelmällisyyttä ja elämänhallintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ihminen tarvitsee henkilökohtaisen avustajan ja hänen pitäisi asua tuettuna.

Jaa. Mä teen kyllä ihan töitä, luovalla alalla. Niistä ei mielikuvitukseton järjestelijä selviytyisikään.

Ihan kiva, että sinulla on mielikuvitusta.  Silti sinulla on toiminnanohjauksessa isoja ongelmia. Käytä sitä mielikuvitustasi nyt avuksesi ja kuvittele itsesi ihmiseksi, joka pystyy myös normaaliarkeen, ennen kun poikkiksesi saa sinusta tarpeekseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ihminen tarvitsee henkilökohtaisen avustajan ja hänen pitäisi asua tuettuna.

Jaa. Mä teen kyllä ihan töitä, luovalla alalla. Niistä ei mielikuvitukseton järjestelijä selviytyisikään.

Tunnen yhden Suomen palkitummista taiteilijoista, on sukua. Niin järjestelmällistä ihmistä ei toista ole. Sitten taas suvun kirjanpitäjä on vapaalla ihan vahdittava. Tulipa vain mieleen...

Voi olla että tietty määrä hajamielisyyttä sinulle jää aina, mutta asiat kuten takki naulakkoon ja ruuat jääkaappiin ovat asioita joita jokainen oppii - kun vain haluaa.

Minä. Olen aina ollut, lapsesta asti. Tänä päivänä tutkittaisiin ja luultavasti todettaisiin ADD. Aika moni näistä osuu: https://paivitasala.wordpress.com/mita-adhd-on/mika-on-add/

Ylivilkkauden sijaan siis olen ollut sellaine, joka saattaa olla paikoillaan ja ei tee mitään, jos ei saa lupaa.

Kaiken huipuksi teen erittäin pikkutarkkuutta vaativaa työtä ja olen työssäni hyvä. Mutta se työ sitten imeekin kaiken ja kun pääsen vapaalle, unohtelen jatkuvasti kaikkea. Ruokia en unohtele koskaan pöydille, eli jotkut asiat on takaraivossa todella tarkkana. Mutta mies kestää sen, kun siivoan viikottain hyväksi ja järjestelen tavaroita usein. Mikään ei pysy järjestyksessä itsestään, vaan minun on otettava aikaa niiden järjestelemiseen. Mutta sitten kun laitan sen tavaran jääkaappiin, siellä jääkaapissa ne ovat miten sattuu ja siitä mies jatkuvasti sanoo, että kaiken jättää tuohon etualalle. Toisaalta mies laittaa mun lempituotteita, ihan terveellisiä sellaisia, paikkoihin, joihin en yllä ollenkaan ilman keittiöjakkaraa, kun meillä on aika korkea jääkaappi.

Minulla on myös vaikeuksia keskittyä toisten puheisiin ja sekä koulussa että luennoilla en ole jaksanut kuunnella, vaan ajatukset on harhautuneet. Lukemalla sitten olen pärjännyt kyllä hyvin ja aineissa, joissa tehtiin paljon tehtäviä, pärjäsin hyvin. Paitsi että huolimattomuusvirheitä tuli vielä kouluaikaan paljon, kunnes opin skarppaamaan ja sulkemaan kaiken ympäriltä ja töissäni suunnitteluhommissa pärjään nyt mainiosti. Minulla on kehitetty itse tekniikoita, joilla pysyn tarkkana. Niitä on vaikea selittää kirjoittamalla.

Onko tämä nyt iso asia? Täällä kirjoitetaan kuin koko elämä olisi tärviöllä. Olet itse huomannut ongelman. Jos mielenterveytesi on normaali, pystyt itse vähitellen muuttamaan tuota huolimattomuutta. Minäkin olen pystynyt siihen. Raivosiisti en ole vieläkään, ja esimerkiksi tämä pöydä on kaaoksen vallassa. Tärkeät asiat kuitenkin ovat paikallaan ja helposti löydettävissä.

Oikea kysymys on että jaksaako miehesi itsekkyyttäsi. Se että hukkaat avaimesi tai puhelimesi on ihan oma asia, siinähän etsit. Mutta jos jatkuvasti sotket yhteisiä tiloja ja muuta yhteistä - se on itsekkyyttä. Minä en jaksaisi.

Olen myös hajamielinen mutta olen opetellut kaikenlaisia tapoja voittaa sen. Se on mahdollista. Edes normaalin tasolle, ylisiistiksi ei varmaan tarvii ruveta.

14 voi lisätä, että mulla yksi tekniikka on sellainen, että ennen kuin lähden mihinkään, käyn läpi tietyt paikat, että kaikk on ok, samoin ennen nukkumaan menoa. Ennen ulos lähtöä on tullut tavaksi tarkistaa aina, että avaimet, kännykkä ja lompakko on mukana. Tässä järjestyksessä. Olen opetellut rutiininomaisia tapoja laittaa tietyt tavarat tiettyyn paikkaan, joten ne sitten usein löytyvät juuri sieltä. Ihan vaan opettelemalla opetellut esim. laittamaan olkalaukkuni aina samaan paikkaan.

Pahin unohdus mulla on ollut unohtaa koko reppu junaan ja kotiavaimet repussa, mies toisella paikkakunnalla työreissussa. Onneksi juna meni paikkakunnalle, josta sukulainen (annoin tuntomerkit) pystyi hakemaan repun junan ovelta ja konnari antoi sen repun hänelle ja sitä kautta sitten avaimet saatiin taltiin. Kotiin toki pääsin huoltofirman avulla ja vara-avaimet sitten käyttöön pariksi päivää kunnes mies tullessaan otti avaimet ja repun mukaansa, teki pikku mutkan matkaan. Kiitos vieläkin niille kahdelle konnarille, sille joka soitti siihen toiseen junaan vaihtoyhteysjunasta ja sille, joka toimitti repun sukulaiselleni.