Ope muistaa aina merkitä wilmaan tekemättömät läksyt ja unohtuneet tavarat, mutta ei koskaan mitään hyvää
Noita unohduksia onneksi ei ole kuin pari kertaa kuukaudessa. Silti ihmettelen, että yhtään kannustavaa merkintää ei ole laittanut. Tuntuu, että haukkana laittaa nuo unohdukset, koulua käydään negatiivisessa ilmapiirissä. Kyseessä tokaluokka. Ymmärrän, että unohdukset pitää laittaa, mutta miksei koskaan mitään hyvää? Ekalla eri ope laittoi silloin tällöin hyvänkin merkinnän, mikä kannusti lasta kovasti. Tokalla ei yhtään kannustavaa merkintää, vain tiedoksi -merkintöjä. Onko minun lapseni niin huono?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
No miksei unohduksia ja tekemättömiä läksyjä voi hoitaa koulussa oppilaan kanssa kasvotusten, jos kerran positiivisenkin palautteen antavat koulussa?
Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Olen kysynyt joka päivä lapselta, muksei voi tehdä yhtän mitään sellaista, että saisi hyvän merkinnän. Olen vannottanut lasta joka aamu, että nyt on pakko saada hyvä merkintä edes tältä päivältä. Sitten yhdessä kotona koulun jälkeen avaamme wilman ja JOKA PÄIVÄ pettymys sekä vanhemmille, että lapselle, että keltaista merkintää ei ole tullut. Sama on toistunut joka päivä syksystä tähän päivään asti. Lapsi saa itkukohtauksen, mutta oma on koulupäivänsä, itse on siellä ollut ja ollut saamatta hyvää merkintää. Kova suru on, ettei lapsi tee koulussa mitään oikein.
Wilma hallitsee nykyään jokaista päiväämme ja joka päivä pettymys lapseen ja hänellä itseensä, kun ei tee mitän oikein, vaikka omaata mielestään yrittää.
Oletko tosissasi?? Siis sinä olet itse tehnyt vilmasta tällaisen peikon ja positiivisen palautteen saamisesta pakon lapsellesi, niin että joka päivä lapsi itkee ja syyttää itseään ja sinä syyllistät lasta?!? Sano nyt pliis että tämä viesti on provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työn on kehua ja kannustaa lasta koulussa, eikä laittaa vanhemmille kehuja joiden avulla vanhempi voi nostattaa omaa egoaan tyttökavereille.
Tyttökavereille? Hyvin harvalla äidillä on tyttöystäviä, oikein monikossa, suurimmalla osalla on avio- tai avomies. Sateenkaariporukka lienee vähemmistönä.
Mene leikkimään vammaista muualle 🙃
Ajatellaan että luokassa on 30 oppilasta. Jokaisesta pitää keksiä jotain yksilöllistä hyvää palautetta, kirjata se ylös ja lähettää vanhemmalle. Yhden oppilaan kohdalla tähän menee aikaa vähintään 5 minuuttia. Kun sen kertoo 30:llä on aikaa kulunut jo melkein 2,5 tuntia. Ja siihen lisäksi ne pakolliset tiedotteet, mahdolliset unohduksista sun muusta raportointi ja joka luokassa on vähintään pari häirikköä, joiden edesottamuksista pitää vanhemmille raportoida paria lausetta laajemmin ja pahimmassa tapauksessa raportoitavaa löytyy joka päivä.
Kyllä mä katsoisin että tuohon jo aika paljon aikaa kuluu. En itsekään opettajana alkaisi pitää Wilmaa minään kehukommenttiboksina, koska se vain lisäisi työmäärää paljon ja todennäköisesti siitäkin tulisi vain sanomista, kun tulee vääränlaista positiivista palautetta, liian vähän positiivista palautetta, liian paljon positiivista palautetta jne. Selvempänä homma pysyy kaikkien kannalta, kun se Wilma on kuin reissuvihko ennen vanhaan, ei mikään somen kaltainen kehuautomaatti. Tämä on selkeä rajaus, joka ei poissulje kuitenkaan sitä, että lapsi saa itse positiivisen palautteen koulussa paikanpäällä, eikä se myöskään estä kirjoittamasta positiivista palautetta vanhemmillekaan, jos jotain erityisen ja hyvin poikkeuksellisen positiivista on tapahtunut.
Mä muistan omilta kouluajoiltani saaneeni kerran positiivista palautetta reissuvihkoon. Se liittyi siihen, että olin vakavan sairauden vuoksi joutunut olemaan paljon poissa koulusta ja paluu kouluun jännitti sekä fyysisen jaksavuuden kannalta että siksi että sopeudunko takaisin ryhmään hyvin. Tuolloin ope oli ensimmäisen viikon jälkeen kirjoittanut reissuvihkoon, että paluuni kouluun on sujunut odotettuakin paremmin, vanhat kaverit löytyivät ja kuntokin on kestänyt hyvin. Tämä on siis muistini mukaan ainoa positiivinen palaute reissuvihossa koko yhdeksän vuoden koulutaipaleen aikana. Silti en koskaan kokenut, että koulussa olisi ollut negatiivinen ilmapiiri tms. Opettajatkin muistan pääosin hyvin kannustavina ja kivoina. Varsinkin ala-asteen opet (3kpl) olivat kaikki tosi kivoja ja hyviä opettajia. Ylä-asteella luokanvalvoja oli vanha pervo setä, mutta häntä ei tarvinnut nähdä kuin tunti tai pari viikossa.