Työhaastatteluun pyydetään tuomaan suosittelijan yhteistiedot...

Eli voin pyytää suosittelijaksi vaikka työpaikalla viikottain käyvää roskakuskia. Hän voi sitten kertoa rekrytoijalle, että tervehdin häntä joka kerta yhtä iloisesti, joten olen todella hyvä työntekijä. Voi luoja, mitä pelleilyä. 

Itse en anna suosittelijoille mitään arvoa, en edes esimiesasemassa oleville. Syynä tähän on se, että en luota kehenkään. Joku esimies voi aivan mainiosti suositella pyllynuolijaa tai sitten tyyppiä, josta vain haluaa eroon. Mulla oli kerran takavuosina sellainen esimies, että jos hänet näkisin kenen tahansa suosittelijana, se olisi iso miinus. Tämä kun arvosti ihmisissä kaikkia muita ominaisuuksia paitsi työtaitoa, osaamista ja tehokkuutta. Eikä niillä muilla ominaisuuksilla ollut työnteossa hyötyä.

Omallakaan kohdallani ei nyt olisi ehkä suosittelijaa enää. Itse siis esikarsin työnhakijat ja suosittelijoista en välitä, enkä heille soittele. Mulla on yksi esimies. En todellakaan haluaisi kertoa, että haluan vaihtaa työpaikkaa. Aiemmat sitten ovat jo sen verran kaukana menneisyydessä, ettei viitsi enää kysyä, osa eläkkeellä ja osa kuollut. Kun olen seitsemän vuotta ollut jo samassa, on vaikea löytää enää sopivaasuosittelijaa. Suosittelijat on yliarvostettuja ja mitä järkeä on pyytää joku sukulainen suosittelemaan? Asiakas ei näe työtaidoistasi kuin osan ja sen, mitä olet hänen kanssaan tekemisissä. Voisha mun mies ja pojat suositella, mutta taitavat olla aika jäävejä. Tai veli, joka on johtavassa asemassa ja usein sanoo, että mä olen ahkera. Mitä sitten, melkein kaikki mun ikäiset terveet naiset ovat kohtalaisen ahkeria.

Eli toisin sanoen, kaikille ei tarvitse olla suosittelijaa. Meidän firmassa ei anneta mitään arvoa niille, vaan osaaminen pitää osata tuoda esille haastattelussa. Jos oikein tyrkytetään suosittelijaa, se vaikuttaa vain epäilylttävältä.

Mun työpaikalla oli viime kesänä kaksi nuorta kesätöissä. Molemmat olivat yhtä hyviä. Molemmat saivat kyseisestä työstä hyvän todistuksen. Kesätyön päätteeksi vain toinen heistä tuli kysymään minulta lupaa, että saako mainita minut suosittelijana, jos hakee töitä. Sanoin että tottakai, ilman muuta. Heh...Kyse oli 14-vuotiaasta, vasta peruskoululaisesta henkilöstä, joten tuskin hän ihan heti mitään vakituista työtä on hakemassa. Mutta...Asenne ratkaisee...Jos hän on joka kesä töissä, ja hankkii aina samalla tavalla suositukset, niin jos hän vaikkapa 18-vuotiaana etsii elämänsä ensimmäistä työpaikkaa, kenties saadakseen lisäansioita opiskelun ohella, niin hänellä on jo siinä vaiheessa pitkä lista suosittelijoita.

Jos kerran pyydetään tuomaan suosittelijan yhteystiedot niin silloin se todella kannattaa tehdä jos haluat työn.

Kysy jotakin entistä työkaveria! Minä olen kahdesti lupautunut ex-kollegan suosittelijaksi. Kummallakaan kerralla minulle ei ole soitettu vaikka kumpikin taisi saada hakemansa työn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko oikeasti työkaverit ja asiakkaat muka ihan uskottavia suosittelijoita? Että kun Pera pistää sen Kaken nimen sinne, niin rekrytoija oitis uskoo, että pakostihan Pera on hyvä työntekijä, kun on oikein suosittelija. Eikö sille referenssille ole mitään tasovaatimusta? 

Työkaveri on hyvä suosittelija jos se suosittelee sinua nimenomaan työkaverina. Asiakas on loistava suosittelija, sehän osaa kertoa, onko sinusta ollut hyötyä. Jopa alaiset tai opiskeljat voivat jossain tilanteissa olla hyviä suosittelijoita.

Anteeksi nyt vain, mutta asiakkaat eivät todellakaan ole luotettavia suosittelijoita. Minulla on esimerkiksi työkaveri, jonka kaikki työyhteisössä tietävät lusmuksi ja kaikki pitää hänen jäljiltään tehdä uudelleen. Hän juoruilee päivät pitkät asiakkaiden kanssa, joten tottakai näiden asiakkaiden mielestä hän on tosi mukava ihminen, joten jos hän ottaisi jonkun hänen kanssaan lörpöttelevän asiakkaan suosittelijakseen, tottakai hänestä sanottaisiin vain hyviä asioita. Aika taukki rekrytoija kyllä pitää olla, jos ei ymmärrä, että asiakkaan näkemys voi olla ihan erilainen kuin työkaverin tai esimiehen.