Mistä syistä lapsettomat haluavat olla lapsettomia?

Voisin tässä perustella vaikka ylikansoittumisella, vastuun kammoamisella, orpojen lasten määrällä tai omalla huonolla terveydentilallani tätä lapsettomuuttani. Tärkein perustelu kuitenkin on se, etten halua lapsia. En vaan halua. Sille ei tarvi olla yhtään mitään syytä - en halua lapsia. En minäkään kysy vanhemmilta, että minkä takia te hankitte lapsen, kun tiedän, että vastaus olisi: no siksi kun haluttiin.

Ei ole tullut sellaista tunnetta, että haluaa lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Öö pitääkö siihen olla joku erityinen syykin :D Ihan vain siksi, että en halua lapsia. Ei sen kummempaa.

Mulla sama. En vaan halua lapsia. That's it. Miksi siihen sen kummempaa syytä pitäisi olla, kun lasten tekemiseenkin riittää syyksi se, että haluaa lapsia.

Koska en olisi itsekään halunnut syntyä, jos olisin saanut päättää. 

En ole koskaan halunnut lapsia. En ylipäätään tee vapaaehtoisesti elämässäni asioita, joita en halua tehdä. Sen enempää en ole koskaan pohtinut, miksi en halua sitä, tätä ja tuota.

Tällaset kysymykset ovat aina tosi outoja. Ihan sama kuin kysyisi miksi siis miksi en hanki gerbiiliä. No siksi, kun ei ikinä ole tullut mieleen. En siis aktiivisesti mieti, että en halua lapsia. Sitä asiaa ei yksinkertaisesti mieti, sitä ei ole olemassa omassa päässä.

En jaksaisi pitää huolta ja olla vastuussa.

Haluan matkustella ja käyttää rahat itseeni.Toisaalta nautin suunnattomasti kun katson miten kamalaa on lapsiperheiden arki.Tappelua ja eroja!Olen kuitenkin onnellinen siitä, että heidän lapsensa tulevat maksamaan minun hyvän eläkkeeni ja lapset itse saavat nauttia keskiluokan kirouksesta.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti:

-Haluan elää mukavaa elämää

-En koe tarvetta tehdä lasta

-En halua että lapsi rajoittaa menemisiäni ja tekemisiäni

-Haluan käyttää ansaitsemani rahat itseeni ja omiin menoihini

Ihan vaan siis en halua lasta koska en koe että se tekisi elämästäni yhtään parempaa, päin vastoin.

Tämän satsin minäkin allekirjoitan.

Lisäyksenä vielä, että olen lastensuojelussa töissä ja viihdyn oikein hyvin lasten ja nuorten kanssa.

Ja tästä saan pientä palkkaani vastaan ihan tarpeeksi "isyyden" tunteita, joten mun ei tulis mieleenkään lähteä siihen ralliin en kotona ja sitä kautta 24/7.

Enköhän tässä ole jo kohta 20v paikannut aika monen lapsenhankkijan "valintoja"...

Sitä paitsi olen edelleen kriittinen itselleni sen vastuun suhteen, minkä lapsi toisi elämääni.

Joten ei.

Ei oo mun juttu.

Niin monet eroaa ja lapset kärsii ja vanhemmat riutuu arjessaan ja pas koissa "parisuhteissaan".

Elämä on liian lyhyt tollaseen poljettavaksi.

En ole koskaan halunnut lasta, siksi.

Miksi lapselliset hankkivat lapsia?

En jaksa lasten huutoa, kiljumista ja kyselemistä. Tai jaksan sitä vain hetken. Sen verran mitä työssäni on pakko jaksaa(joskus, ei onneksi joka päivä). Nykyään ei saa edes kasvattaa lapsia kunnolla vaan lässytetään vielä muutaman vuoden vanhoillekin. Se, että kurin pitäminen on kielletty niin kotona kuin koulussa on pelottava ajatus. Jos minulla olisi lapsi, joutuisin todennäköisesti rikkomaan jotain lakia ja kauaa ei sillä lapsella olisi äitiä vapaalla jalalla tai rahat menisi ensimmäisen vuoden aikana joihinkin sakkoihin. En yksinkertaisesti pidä lapsista. Tapaamistani lapsista noin 1/100 on ok ja voin sietää heitä (häntä) jopa puolisen tuntia. Kyseinen lapsi ei huuda eikä kilju vaan on aikuisten seurassa hiljaa ja nätisti. Onneksi minulla on paljon lapsettomia ystäviä tai vanhempia ystäviä jonka lapset ovat jo täysi-ikäiset. Seuraavaksi tulevat sitten ne lapsen lapset ja taas jää osa ystävistä. En koskaan käy niiden ystävien luona joilla on lapsia. En myöskään kutsu kylään. Muutaman kerran vuodessa tämä yksi 7 vuotias saa tulla käymään, koska hän ei koskaan järjestä mitään showta. Minua myös inhottaa että lapsia ei opeteta syömään monipuolisesti. Lässytetään ja tarjotaan jotain helppoa skeidaa. Aivan yhtä hyvin se lapsi syö sushia kunhan hänelle vain opettaa. Ei lapsille aina tarvitse olla niitä ranskalaisia ja nauravia nakkeja. En voisi mennä lapsiperheen kanssa syömään koska minua oksettava suupielistä valuva ketsuppi ja likainen naama. Ja sitä paitsi se ketsuppi ei kuulu kenenkään itseään kunnioittavan keittiöön. Sillä peitetään Makuja jos ei oikein osaa tehdä ruokaa. Kun kirjoitan tätä mieleeni tulee lukuisia syitä miksi en lapsia kestä ja siihen vielä lisäksi ne syyt joita muut ovat kirjoittaneet. En aio pilata omaa elämääni lapsilla.

Syitä on monia mutta suurin on se, etten pidä lapsista. Mielestäni lapset ovat kaikin tavoin oksettavia. En esim ottaisi kissaakaan, sillä en 1. pidä kissoista ja 2. pelkään kissoja. Simple as that. Miksi joidenkin on niin vaikea käsittää että ihmiset ovat erilaisia ja haluavat eri asioita?

Olen vapaaehtoisesti lapsellinen, mutta nykyisen kokemukseni perusteella olisin mieluiten lapseton. Alkaa olla mitta täynnä lapsiperhe-elämää.

Varmaan samoista syystä kun koirattomat ovat koirattomia, kissattomat kissattomia ja vanhemmat vanhempia. 

Ei haluta, voida saada tai ei tykätä. Tarviiko siihen olla sen syvällisempää perustelua?

Raha. Jos mä ja mun tyttöystävä tienataan yhteensä nettona 4000e/kk tai jopa alle niin ei sellainen pikkusumma riitä kasvattamaan lasta kunnolliseksi kansalaiseksi.

Siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole koskaan pitänyt lapsista. Jo pienenä inhosin vauvojen ääniä! Olen 65v. enkä ole kokenut koskaan lisääntymisviettiä! Onneksi kaikki elämänkumppanini ovat olleet samanlaisia. Tosin , olen aina seurustelun alussa tehnyt asian selväksi. Lapsiperheissä vierailu on aina ollut kammottavaa! Huutoa,melua,huonoa käytöstä,ruokapöydässä sotkemista,jne...