Kalevala opettaa vaimon pieksemistä

Jos vaimo ei tottele, tulee häntä opettaa ensin suullisesti, sitten eristämällä ja kolmanneksi vitsalla. Mutta jos tämäkään tehoa, tulee käyttöön ottaa kunnon astalo.
Lyömisessä tulee kuitenkin olla varovainen. Vaimoa tulee lyödä vain sisätiloissa, jotta naapurit eivät kuule. Lisäksi lyönnit kannattaa kohdistaa selkään ja takapuoleen, eli paikkoihin, joista lyönnin jäljet on helppo peittää. Kasvoihin ei kannata lyödä, siitä jää jälki. Tämä olisi noloa.
”Kun ei vielä siitä huoli,
ota tuostana totella,
neuvo neittä vitsasella,
koivun oksalla opasta!
Neuvo nelisnurkkaisessa,
sano sammalhuonehessa,
elä nurmella nukita,
pieksä pellon pientarella:
kuuluisi kumu kylähän,
tora toisehen talohon,
naisen itku naapurihin,
metsähän iso meteli.
Aina hauo hartioita,
pehmitä perälihoja,
elä silmiä sivele
eläkä korvia koseta:
kuppi kulmalle tulisi,
sinimarja silmän päälle.
Tuostapa kyty kysyisi,
tuosta appi arveleisi,
kylän kyntäjät näkisi,
nauraisi kyläiset naiset:
’Onko tuo soassa ollut,
talununna tappelossa,
vai onko suen repimä,
metsän karhun kaapaisema,
vai susiko sulhasena,
karhu kanssakumppalina?’”
...niin, ollaankos täällä oltu yhtään parempia kuin lähi-idän uskonmaailmassa?