Lapsilla kuri ja säännöt - mitä yhteistä on äideissä?
Luin tuota ketjua " saako teillä juosta sisällä" . Tuli mieleeni, onko tiukoilla kasvattajilla (siis ei saa juosta sisällä ja muutenkin tarkat säännöt) jotain yhteistä? Löytyykö esim. yhteinen koulutustausta, vai mikä olisi yhteinen nimittäjä?
Meillä saa juosta sisällä. Olen opiskellut käyttäytymistieteitä.
Tunnen erään, jolla ei takuulla saa juosta sisällä. Hän on lastentarhanopettaja.
Voiko tästä tehdä jotain johtopäätöksiä? Jos ei, niin mistä sitten?
Kommentit (37)
Meillä on tiukka kuri ja paljon sääntöjä, mutta silti meillä saa tietyin rajoituksin juosta sisällä. ;-)
ihan turvallisuussyistä, koska juoksijat ovat usein isoja ja ne jotka jäävät sitten jalkoihin, ovat pieniä. Ja arvatenkin ammattini on perhepäivähoitaja :)
saa juosta sisällä, joskus juostaan koko perhe =) ja rauhallisia poikia jopa kannustetaan riehumaan.
Sohvalla saa lapset hyppiä mutta ei sängyssä, sillä sängyssä hyppiessä ei voi mistään pitää kiinni ja saattaa kaatua kovan reunan päälle.
Kaikenlainen tutkiminen ja testailu on myös sallittua kunhan ei riko esineitä eikä satuta ketään (nuo 2 sääntöä onkin ainoat joista ei meillä jousteta yhtään).
Olohuoneessa leikkiminen on myös meillä sallittu ja usein on lattialla paljon leluja kun yhdessä tehdään lego-rakennelmia tai rakennetaan junarataa tmv.
Vanhemmat on insinöörejä joilla molemmilla on ollut tiukka kuri lapsena.
sisällä ei juosta (toki joskus se unohtuu, mutta yleistä juoksentelua ei)
Sosiaalikasvattaja ja työskentelen lastensuojelussa.
mies on elintarviketyöntekijä ja minä työtön merkonomi
Muutenkin mun lapsi saa olla lapsi. Vapaa ja taiteellinen, tutkia ja ihmetellä.
Mutta käytöstavat opetan, en anna periks kaikessa, mutta paljon annan niissä mitkä olen harkinnut. Opetan oikean ja väärän, lyödä ei saa, huomioon ottamiset ym. ruokatavat jne. normaalin fiksun ihmisen tavat. Näytän hyvää esimerkkiä. jne. jne. jne. seuraukset kärsitää(ei väkivallalla)
Itse inhoon sitä että joka asia kielletään lapsilta. Hei miettikää nyt. Esim. en voisi ikinä tehdä niin että kiellän lasta syömästä olohuoneessa ja itse söisin siellä hänen nähden. Meillä vallitsee tasa-arvo. Lapsia en alista. Mutta aikuisilla on aikuisten jutut ja lapsilla lasten jutut. Ja kaikkea lapsetkaan ei saa tehdä. Turvallisuus ennen kaikkea.
Minä olen 24.v lähihoitaja(ensihoidon koulutusohjelma) Kohta valmistun psykiatriseksi sairaanhoitajaksi
Lapsi on luonteltaan perusrauhallinen näpertelijä. Välillä innostuu isän kanssa juoksemaan, mutta kun tilaa on, niin mikäpä siinä. Keittiössä ei juosta ja se on muutenkin leluvapaata aluetta, eli leikit leikitään muualla. Sängyllä ja olkkarin sohvilla ei hypitä, siihen on ehdoton kielto. Vierashuoneen sohva on pojan aluetta sielä kiipeillään ja rakennellaan majoja. Eli rajoja on, mutta myös vapautta toteuttaa itseään.
Olen sairaanhoitaja ja mies inisinööri.
joten tilat ei selitä. Omassa kodissani oli tiukka kuri. Lapset on melko rauhallisia, ei villeimmästä päästä ja uskovat komentoa (3v, 5v ja 7v).
ja temmeltää. Minä psykologi ja mies DI.
ps. se koulutustausta ei muuten korreloi mitenkään tämän kysymyksen kanssa mutta mielenkiintoinen ketju anyway.
Meillä ei saa juosta sisällä. Juoksuleikit on ulkoleikkejä ja lapset tietää sen. Tiukka kuri on muutenkin ja siksi lasten kanssa voi esim. mennä paikkaan kuin paikkaan jännittämättä, että osaavatko käyttäytyä. He kyllä osaavat ja ovat kohteliaita, iloisia ja sosiaalisia. Kotona olisi kyllä tilaa yllin kyllin mutta kun ei niin ei.
ja huutamiseksi. Mutta ei saa satuttaa toisia, ei saa kiusata, ei saa rikkoa tahallaan tavaroita, eli kuria kyllä on, mutta en ole tiukkapipo eikä sietokykyni ole alentunut (kuten aika monella...)
ja ollaan terkkari/dippa-inssipariskunta
Koulutustaustaa enemmän luulen että asiaan vaikuttaa oma kotikasvatus; itsellä tiukat ja varovaiset vanhemmat ja mies taas kasvanut kerrostalossa jossa metelöinti ei kerta kaikkiaan hyväksytty. (mummin luona ei edelleenkään saa edes käyttää portaita porraskäytävässä vaan hissia ettei tule meteliä!)
Itse myönnän olevani ehkä hiukan liiankin varovainen, pelkään eniten tapaturmia en niinkään melua tai kurittomuutta sinänsä.
mv ja fm tiällä. Lapset erehtyvät joskus juoksemaan sisällä, jolloin se estetään esim. pistämällä ovi kiinni tai siirtämällä tenavat pihalle. Hermot ei kestä, olemme lisäksi vanhoja. Lähinnä satuttamisen vaara, lapset törmii seinään tahi takkaan. Ohjatusti voivat heittää kuperkeikkoja matolla tms.
Keskimmäisen kuviskerhon alussa lapset juoksevat käytävässä. Ihan hilkulla olen ollut puuttua asiaan, kun sielläkin jos joku avaa oven käytävään, niin johan kolahtaa. Mutta siinähän on sitten lapsella holhooja het paikalla, huoks.
Tiukkismeininkiä tietenkin estää se, että ei voi loputtomiin tiukentaa kuria. Lapset on kuitenkin lapsia, niiden pitää saada joskus riehuakin.
Kultuintopii:
Meillä ei saa juosta sisällä. Juoksuleikit on ulkoleikkejä ja lapset tietää sen. Tiukka kuri on muutenkin ja siksi lasten kanssa voi esim. mennä paikkaan kuin paikkaan jännittämättä, että osaavatko käyttäytyä. He kyllä osaavat ja ovat kohteliaita, iloisia ja sosiaalisia. Kotona olisi kyllä tilaa yllin kyllin mutta kun ei niin ei.
Toisekseen olen hirmu tarkka, en voi sietää että matot vinossa/mytyssä, päiväpeitteet vinksin vonksin jne jne. Ehkä se on suurin syy miksei meillä sisällä juosta ja telmitä. Jos mieli tekee hyppiä, ovesta ulos ja trampoliiniin mars mars.
Olen insinööri. Toisinaan jopa yllytän lapsia riehumaan (ovat rauhallisia). Kuri on ja käytöstapoja vaadin.