Lue keskustelun säännöt.
Siis täytyykö jokaiselle keskustelukumppanille kertoa, että on varattu?
27.02.2018 |
Viime vuonna tutustuin töiden kautta mieheen, jonka kanssa meillä oli yhteinen harrastus (koirat). Mies kysyi onko minulla facebookia, että voisimme jatkaa juttelua aiheesta kun lähden työreissulta kotiin. Tottakai annoin hänelle nimeni, uusia kavereita/juttuseuraa on aina mukava saada!
Ehdimme jutella miehen kanssa pari viikkoa. Puhuimme koirista, päivän kuulumisista. Hän kertoi mm. avioerostaan ja sairaudestaan, minä kerroin oman äitini sairaudesta. Jossain vaiheessa mies kehui minua kauniiksi, mutta en minä sitäkään automaattisesti pidä minään iskuyrityksenä.
Sitten yksi päivä mieheltä tulee vihaista puhelua kello 7 aamulla. Oli selvittänyt numeroni koska halusi päästä "ihan henkilökohtaisesti puhumaan asiasta". Mietin että nyt on joku hätä.. Noh mitä vielä, Hän ilmoitti puhelun alkuun, että "on saanut selville" että olen kihloissa.
No varsinainen Sherlock, kun minulla on facebookissa julkisena tieto suhteestamme kumppanini profiilin kera ja paljon yhteiskuvia. Mies raivosi että miksi olen jutellut hänelle jos kerran seurustelen, mitä oikein haluan hänestä, tykkäänkö leikkiä muiden tunteilla jne.
Ihmettelin tätä suuresti. En ole missään vaiheessa mitenkään salaillut siviilisäätyäni, joskaan en kyllä jokaiselle vastaantulijalle heti kättelyssä ilmoita, että mä muuten oon kihloissa. Tämän miehen mielestä minun olisi pitänyt jo alussa "tuoda selvästi ilmi" että olen vakavassa suhteessa, enkä hae seuraa. Puhelun jälkeen mieheltä tuli muutamia haukkumisviestejä jonka jälkeen estin hänet.
Eikä tämä ole edes ainoa kerta kun näin käy. Asia tuli mieleeni taas koska nyt viikonloppuna minulle tuli juttelemaan vanha luokkakaveri peruskouluajoilta. Olimme kavereita ja meillä taisi olla joku "suhdekin" ysiluokan lopulla, eli yli 20 vuotta sitten!!!
Mies tuli kyselemään minulta kuulumisia, vastailin normaalisti ja hän laittoi koko ajan viestiä. Sitten mainitsin mieheni ja kas, viestien tulo loppui kokonaan, eikä mies vastannut enää minullekaan. Kun tänään kävin katsomassa hänen profiiliaan, niin oli näköjään estänyt minut.
Siis mitä tämä on? Täytyykö ihan oikeasti jokaiseen ihmiseen tutustuessa kertoa heti ensimmäiseksi, että "olen varattu"!? Siitäkin miehet vetävät herneet nenään, että "mitä oikein luulet itsestäsi, en ollutkaan iskemässä sua". Ihan sama kummin päin tekee niin jotkut urpot ottavat nokkiinsa.
Onko kellään ollut samaa tilannetta? Ja eikö ihmisten mielestä ole oikeasti sellaista asiaa kuin pelkkä ystävyys tai kaveruus? Täytyykö kaiken keskustelun aina välttämättä johtaa seksiin/suhteeseen?
Kommentit (38)
Ei tulisi mieleenikään kertoa, että olen "varattu", mutta jos yhtään kuulumisia vaihdetaan niin käyhän se ilmi, että on vietetty viikonloppua jonkun kanssa. Ellei sitten tarkoituksella käytä kiertoilmaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hullua, jos se nyt vallan erityisesti täytyisi jokaiselle tuttavuutta tekevälle heti kertoa, kun ainakin minä sinkkuudestani huolimatta en lähesty, tai halua kohdata jokaista vastakkaisen saati saman sukupuolen edustaa ajatuksella, että onkohan tuo tai tuosta minulle kumppaniksi. Mutta hieman erikoiseksi tilanne menee, jos on luullut tutustuvansa toiseen, mutta vasta hyvin pitkän ajan päästä saa tietää, että toisella on myös elämänkumppani. - Asiaa ei tarvitse tuoda esille vaan usein riittää kun, jossain vaheessa puhu monikossa tai muutoin välillisesti toisesta. Tai, jos toinen kysyy asiaa suoraan, niin vastaa ja kertoo, kuinka asia on. Sillä hieman hämmentää nämä, jota eivät halua ikinä tai missään vahingossakaan mainita, että heillä on kumppani, ikäänkuin se olisi tarkoin varjeltu salaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Pitää kertoa niin toisen elämä ei valu hukkaan...
Juttelin kaksi viikkoa niitä-näitä ihmisen kanssa ja se oli ihan mukavaa. Nyt kävi ilmi, ettei hän olekaan sinkku. Elämäni valui hukkaan!
- you serious?
Toi mies oli kyllä aika outo. Juttelen itse monelle miespuoliselle työkaverille ja entiselle opiskelukaverille, mutta en ilmoita kaikille että olen varattu. Sehän olisi vasta outoa.
Unohdan tota miestä ja katse eteenpäin elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllästynyt samaan asiaan. Ihan vain jutteleminen ja ehkä kavereiden saaminen olisi kivaa, mutta kun yleensä oletetaan jotain muuta niin antaa olla. Toisaalta olen ollut välillä sinkkukin, eikä sekään tarkoita että hakisin seuraa.
Ei todellakaan tarvitse. Mieti kuinka typerältä se vaikuttaisi jos aina olisit sillein "Ainiin, mä oon muuten varattu". Itse kertoisin siinä vaiheessa kun ihminen tekee selväksi mitä hän haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet valitettavasti ovat usein sosiaalisesti melko kömpelöitä, minkä lisäksi vääristyneen itsetunnon takia kuvittelevat jokaisen heille puhuvan naisen olevan juuri heistä kiinnostunut.
Kyllä noita miehiä hyvinkin on. Itse tosin en ole varattu, mutta omista syistä en halua seurustella juuri nyt, joten ei ole mitään sormusta mitä näyttää nenän edessä tai fb:statusta. Mutta itsekin yleensä otan miehet kavereina, kunnes yhtäkkiä joku alkaakin vaatimaan tai väittämään jotain muuta. Ja tuo että avaudutaan jostain henkilökohtaisesta tragediasta (kai pidetään jotain terapeuttina) aika usein edeltää tuota. En tiedä mikä siinä on pointtina, jokin yritys laastarisuhteeseen tai tapa päästä läheiseksi tosi nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet valitettavasti ovat usein sosiaalisesti melko kömpelöitä, minkä lisäksi vääristyneen itsetunnon takia kuvittelevat jokaisen heille puhuvan naisen olevan juuri heistä kiinnostunut.
Oho, kirjoitin aika huonosti, tarkoitin vääristyneellä itsetunnolla sitä että mies olettaa itsestään liikoja naisten suhteen
Miten onnistutte puhumaan jonkun kanssa pari viikkoa niin, ettette mainitse mitään kumppanistanne? Kyllä minun normaaliin elämääni varmasti sisältyy aina tapahtumia, joista kertoessa tulisi siviilisääty automaattisesti esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää kertoa niin toisen elämä ei valu hukkaan...
Juttelin kaksi viikkoa niitä-näitä ihmisen kanssa ja se oli ihan mukavaa. Nyt kävi ilmi, ettei hän olekaan sinkku. Elämäni valui hukkaan!
- you serious?
Kyllä. Yksi mies oli ollut 5 v. naisensa kanssa. Juttelimme vuoden ja hän olisi vaihtanut minuun. Sanoin ei kiitos ja hän sai hirveät raivarit siitä kun olin vienyt vuoden hänen elämästään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet valitettavasti ovat usein sosiaalisesti melko kömpelöitä, minkä lisäksi vääristyneen itsetunnon takia kuvittelevat jokaisen heille puhuvan naisen olevan juuri heistä kiinnostunut.
Oho, kirjoitin aika huonosti, tarkoitin vääristyneellä itsetunnolla sitä että mies olettaa itsestään liikoja naisten suhteen
Samaa mieltä. En usko että kovin moni nainen uskoo että jokainen mies, joka hänelle puhuu on kiinnostunut hänestä.
Joillekin miehelle näyttää melkein olevan loukkaus jos nainen sano ettei ole kiinnostunut miehestä/sano että on varattu.
Jotkut miehet ovat melkein pikkulasten tasolla "mutta kun MINÄ haluan". Ei tosiaan kaikki, onneksi.
En ihmettele yhtään miksi jotkut miehet ovat ikisinkkuja vastentahtoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös sitä mieltä, että ihmisen siviilisääty ei kuulu kenelle tahansa hyvänpäiväntutulle. Mutta: sen olen valitettavasti joutunut oppimaan, että miehet eivät läheskään aina ole lähestymisyrityksissään vilpittömiä.
Olen opetellut ujuttamaan faktan keskustelun sekaan tyyliin: "Miehenikin totesi tästä että X...". Niin sitten voipi vastapuoli jatkaa juttua jos oli kaveriasialla. Jos ei ollut niin yleensä poistuu vähin äänin taka-alalle.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta olen ollut välillä sinkkukin, eikä sekään tarkoita että hakisin seuraa.
Mun kaikki parisuhteet on alkaneet siitä, että olen tutustunut johonkuhun tarpeeksi pitkään ja olen voinut sanoa meitä kavereiksi ensin. En rupea tutustumaan kehenkään heti alkuun seurusteluaikeissa, se ei mielestäni toimi. Siksikin on typerää heti tyrmätä joku, jos hän ei osoita heti halua ruveta romanttiseen tai seksuaaliseen kanssakäymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miten onnistutte puhumaan jonkun kanssa pari viikkoa niin, ettette mainitse mitään kumppanistanne? Kyllä minun normaaliin elämääni varmasti sisältyy aina tapahtumia, joista kertoessa tulisi siviilisääty automaattisesti esille.
Tämä. Ei ihme että naiset ajautuvat suhteisiin varattujen miesten kanssa kun eivät älyä tarkastaa miehen parisuhdestatusta ja välttelevät muutenkin asiasta puhumista.
Yrittäkää nyt vaihteeksi asettua sinkkumiesten asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten onnistutte puhumaan jonkun kanssa pari viikkoa niin, ettette mainitse mitään kumppanistanne? Kyllä minun normaaliin elämääni varmasti sisältyy aina tapahtumia, joista kertoessa tulisi siviilisääty automaattisesti esille.
Ap:han sanoi, että heidän yhteinen harrastuksensa oli koirat ja niistä puhuivat enimmäkseen. Mies myös avautui jotain ja ap puhui sairaasta äidistään. Eli riippuu kuinka paljon puhuu ja onko tiettyjä aihepiirejä vai ihan vain kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten onnistutte puhumaan jonkun kanssa pari viikkoa niin, ettette mainitse mitään kumppanistanne? Kyllä minun normaaliin elämääni varmasti sisältyy aina tapahtumia, joista kertoessa tulisi siviilisääty automaattisesti esille.
Tämä. Ei ihme että naiset ajautuvat suhteisiin varattujen miesten kanssa kun eivät älyä tarkastaa miehen parisuhdestatusta ja välttelevät muutenkin asiasta puhumista.
Yrittäkää nyt vaihteeksi asettua sinkkumiesten asemaan.
Suhteessa oleva ja toista suhdetta hakeva mies varmaan ihan avoimesti kertoisikin olevansa varattu.
Ehkä erosta puhuminen ja kehumisen viimeistään olisi voinut todeta mahdollisiksi merkeiksi kiinnostuksesta (miehet yleensä ovat kiinostuneita kehuessaan ulkonäköä, mikäli ei ole toisin todistaa muusta). Silloin oisi voinut varmuuden vuoksi ujuttaa keskusteluun tiedon kumppanista.
Väärinymmärryksiä sattuu ja moni sosiaalinen nainen näyttää ajattelevan, että kaikille on normaalia jutella aktiivisesti ilman sen kummenpaa kiinnostusta, kun hieman introvertimmälle se on harvinaislaatuinen mielenkiinnon osoitus ja heille monasti yhtä itsestäänselvä että helposti olettaa toisen ajattelevan samoin.
Jokainen on oman minuutensa vanki.
Pitää kertoa niin toisen elämä ei valu hukkaan...