Seurustelenko ankeuttajan kanssa?
Olen nyt jonkun aikaa tapaillut miestä ja alku vaikutti todella lupaavalta. Oli hellyyttä, kynttiläillallisia jne. Kun osoitin kiintymystä, kaikki jotenkin muuttui kuin salamaniskusta. Loppui hellimiset ja kaikki mitä oli lupaillut, unohtuivat jotenkin. O.o
Mies on ollut aikoinaan auto-onnettomuudessa. En ole tuntenut häntä sitä ennen, joten en tiedä muuttiko se häntä kenties. Mutta jonkinlaista katkeruutta olen havaitsevinani koska suurin osuma tuli kasvoihin ja näin ollen vaikutti myös ulkonäköön (mikä ei minua koskaan häirinnyt). Huomaan vaan että hän unohtelee kertomiani asioita, väittää minun sanoneen jotain mitä en ole, uskoo kivenkovaan tietävänsä jonkin asian ja jos sen hänelle googlettaa ja näyttää että näin ei ole niin hän kääntää asian aivan päälaelleen, että niin, näinhän hän alunperinkin väitti.
Mieleen tulee lähinnä pari vaihtoehtoa...joko tuo isku päähän on aiheuttanut jotain muisti/persoonallisuus häiriöitä tai kaverilla on vähintäänkin narsistisia piirteitä. Aika erikoista kommunikointi on välillä. Muutenkin yleisluonne on kummallisen negatiivinen, kaikki on aina lähes poikkeuksetta paskaa ja ihmiset "tyhmiä" (käyttää tosin paljon rumempaa kieltä). :D Välillä siitä hänelle vinoillutkin kun itse kuitenkin ihan positiivinen luonne olen ja pääsääntöisesti pidän ihmisistä :D
Tässä nyt kun tätä kirjoittelen niin tuli oikeastaan sellainen olo että eiköhän tämä ole taputeltu jo minun osaltani..välillä tulee semmoinen säälin ja hellyyden aalto kuitenkin yli ja tuntuu todella vaikealta mennä sanomaan hänelle että kiitti nyt riitti. :/
Kommentit (9)
Ex-mieheni kanssa keskusteleminen oli juuri tuota. Lapsen synnyttyä alkoi muunkinlainen väkivalta. Asperger ja persoonallisuushäiriö hänellä - en toki tajunnut naimisiin mennessä.
Voi kiesus, ja sä AV palstalta haet sympatiaa... Voisitko käyttää tämänkin ajan puolison kanssa?
Hyi!!! Ankeuttaja ihmiset on hirveitä!
Ovat epäluuloisia, varautuneita, näkevät kaikessa negatiivisen puolen, tunnekylmiä. syyllistäviä, uhritujia, helposti ärsyyntyviä.
Ärsyyntyminen ihan kaikesta on todella rasittavaa. Kaikkien tulisi olla samankaltaisia kuin he itse.
Imevät kaiken ilon, leikillysyydem ja lempeyden toisista ihmisistä. Miksi? Olisivatkin keskenään kuin ovat mutta miksi pitää tappaa toisten elämänilo, leikillisyys ja positiivisuus?
Narsistista kuulostaa. Meillä myös mies kirveellä veistetyt näköinen, mutta se ei minua haitannut kun puhui niin kauniisti. Äitini tosin ihmetteli muutamaan otteeseen mieheni kaunopuheisuutta. Joo, tyhmä kun olin niin uskoin ja kuuntelin parikymmentä vuotta. Nyt alle viiskymppisenä tulee mieleen, että juokse vielä kun voit. Ehkä sen teenkin. Nyt on alkanut myös fyysinen väkivalta, että sellainen tapaus.
Asperger tuli mullakin mieleen. Ja komppaan tätä: juokse!
Vierailija kirjoitti:
Narsistista kuulostaa. Meillä myös mies kirveellä veistetyt näköinen, mutta se ei minua haitannut kun puhui niin kauniisti. Äitini tosin ihmetteli muutamaan otteeseen mieheni kaunopuheisuutta. Joo, tyhmä kun olin niin uskoin ja kuuntelin parikymmentä vuotta. Nyt alle viiskymppisenä tulee mieleen, että juokse vielä kun voit. Ehkä sen teenkin. Nyt on alkanut myös fyysinen väkivalta, että sellainen tapaus.
Siis kuinka pitkään teillä kesti tuon kehittyminen?
Elämä kaikesta negatiivisen puolen löytävän kanssa on rankkaa. Luultavasti olet oikeassa jos lähdet omia polkuja, kun asia tuntuu häiritsevän sinua. Ankeus on perusluonteenpiirre eikä negaihminen muuttuu harvoin edes omasta halustaan positiiviseksi, saati sitten jos ei näe itsessään mitään vikaa.