Miksi kaikilla ihmisillä tuntuu olevan niin rankkaa ja vaikeaa?

Sitäpä se jos ei ole syntynyt kultalusikka suussa.

En olisi itsekään toivonut nuorena, että elän rakkaudettomassa suhteessa, ihanien lasten vuoksi tosin. Ja  että teen sika-rankkaa duunariduunia korkealla koulutuksella.

Jokainen kuukausi lasken tarkkaan, että rahat riittäisivät. Tällä hetkellä ilon pilkahduksia tuo kahden lapsen harrastusinnon lopahtaminen, jolloin vapautuu rahaa muuhun tarpeeseen.

Kaikki vaan paisuttelee vastoinkäymisiään draamaksi että saavat huomiota somessa.

emmä tiä päiviteltiinkö 70 luvulla paljon . ajat muuttuu veliseni

Ihmiselämä on ollut aina raskasta työtä, me olemme sen vain päässeet unohtamaan pitkän taloudellisen hyvinvoinnin ajanjakson aikana, meistä on tullut heikkoja sen seurauksena, emmekä enää kestä todellista elämää sellaisena kuin se on.

Jotenkin tämä on ajan ilmapiiri. Pääministeri valehtelee puheessaan valtionvelan suuremmaksi ja sanoo että olemme Kreikan tiellä ja pitää leikata. Ei pidä paikkaansa.

Tämä heijastuu kansalaisiin tottakai.

Nyt pitäisi päättäjien päin vastoin valaa ihmisiin tulevaisuudenuskoa. Aina on selvitty, sodat, sotakorvaukset ja selvitään nytkin.

Suomen valtionvelka on lähes sama kuin Ruotsilla. Onkohan siellä yhtä ankea ilmapiiri päättäjien taholta?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämä on ollut aina raskasta työtä, me olemme sen vain päässeet unohtamaan pitkän taloudellisen hyvinvoinnin ajanjakson aikana, meistä on tullut heikkoja sen seurauksena, emmekä enää kestä todellista elämää sellaisena kuin se on.

Olet väärässä. Ennen ihmisellä oli työ ja yksityinen elämä.

Nyt elämämme on pelkkää informaatiotulvaa ja jatkuvaa käytettävissä oloa.

Aivoparkamme eivät vielä ole jaksaneet pysyä kehityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin masentaa katsella kun kaikilla on jotain ongelmia. Tällaistako se elämä vaan on? Päivittäistä taistelua jokaisella? Sitäkö on ihmisenä oleminen?

Minulla ei ole rankkaa. Olen tänään hymyillyt, nauranut, rakastanut, lukenut, opiskellut saksaa, harjoitellut kitaran soittamista, kirjoittanut, eikä pakkasessa ulkoilukaan ollut rankkaa. Ihana valo siellä oli.

On mulla ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämä on ollut aina raskasta työtä, me olemme sen vain päässeet unohtamaan pitkän taloudellisen hyvinvoinnin ajanjakson aikana, meistä on tullut heikkoja sen seurauksena, emmekä enää kestä todellista elämää sellaisena kuin se on.

Olet väärässä. Ennen ihmisellä oli työ ja yksityinen elämä.

Nyt elämämme on pelkkää informaatiotulvaa ja jatkuvaa käytettävissä oloa.

Aivoparkamme eivät vielä ole jaksaneet pysyä kehityksessä.

Ihmisillä on ollut työ ja yksityinen elämä lyhyen aikaa 1900-luvulla ja silloinkin vain teollisuustöissä. Sitä edeltävä satatuhatta vuotta ihmiskunnan historiaa on eletty ensin keräily/metsästys ka sitten agraariyhteiskunnissa, missä työ ja vapaa-aika tai yksityisaika eivät tosiaankaan erottuneet toisistaan.

Itselläni ja lähipiirilläni elämä on pääosin ihanaa. Tulin juuri viiden parhaan tyttökaverini kanssa reissusta. Poikaystävä osti ruusuja kotiintuloni kunniaksi. Opiskelen lääkiksessä. Rahaa ei hirveästi opiskelijana ole ja koulussa välillä tajuttoman rankkaa. Se on asennekysymys.

Vaihtakaa alaa.

Erotkaa huonoista suhteistanne.

Muuttakaa suhtautumistanne vastoinkäymisiin.

Kukaan meistä ei jaksa tätä. Jatkuvia viestejä. Jatkuvaa ja nopeutuvaa tarvetta reagoida nopeasti niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Tämän sukupolven aivot eivät ole kehittyneet tällaiseen. Ne kehittyivät meidän silmissä rauhallisuuteen. Lankapuhelimeen ja kirjeisiin ja tekstiviesteihin.

Tuleva sukupolvi pärjää ehkä kolmekymppiseksi. Sen jälkeen tahti on heillekin liian kiivas.

Tietotekniikka kehittyy paraabelin tavoin.

Ei nyt sen rankempaa ole kuin ennenkään, päinvastoin. Ongelma on asenne: odotetaan että on helppoa ja kivaa, ja sitten jos ei olekaan, on niin rankkaa niin rankkaa.

Ajan henki on juuri nyt raskas, mutta kyllä se taas tästä.

Sitä se on. Paljon kummallisemmalta tuntuu, jos jollakulla kaikki on puheidensa mukaan aina ihanuuden ilotulitusta ja ruusukimppuja ja ilon läikähdyksiä. Meille kaikille siunaantuu molempia, mutta asenteesta riippuu, kummille antaa enemmän painoarvoa etenkin se, kummasta puolesta mieluummin kertoo muille ihmisille.

Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu hehkuttaa onnea ja onnistumisia, sen ajatellaan olevan itserakasta ja ylimielistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselämä on ollut aina raskasta työtä, me olemme sen vain päässeet unohtamaan pitkän taloudellisen hyvinvoinnin ajanjakson aikana, meistä on tullut heikkoja sen seurauksena, emmekä enää kestä todellista elämää sellaisena kuin se on.

Olet väärässä. Ennen ihmisellä oli työ ja yksityinen elämä.

Nyt elämämme on pelkkää informaatiotulvaa ja jatkuvaa käytettävissä oloa.

Aivoparkamme eivät vielä ole jaksaneet pysyä kehityksessä.

Ihmisillä on ollut työ ja yksityinen elämä lyhyen aikaa 1900-luvulla ja silloinkin vain teollisuustöissä. Sitä edeltävä satatuhatta vuotta ihmiskunnan historiaa on eletty ensin keräily/metsästys ka sitten agraariyhteiskunnissa, missä työ ja vapaa-aika tai yksityisaika eivät tosiaankaan erottuneet toisistaan.

Et nyt ymmärrä. Esim 1980-luvulla ihminen kävi töissä tai koulussa. Sen jälkeen hän tuli kotiin joka oli rauhan tyyssija. Sinne ei tullut jatkuvat vaatimukset olla "ajanhermolla".

Siellä sai olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan meistä ei jaksa tätä. Jatkuvia viestejä. Jatkuvaa ja nopeutuvaa tarvetta reagoida nopeasti niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Tämän sukupolven aivot eivät ole kehittyneet tällaiseen. Ne kehittyivät meidän silmissä rauhallisuuteen. Lankapuhelimeen ja kirjeisiin ja tekstiviesteihin.

Tuleva sukupolvi pärjää ehkä kolmekymppiseksi. Sen jälkeen tahti on heillekin liian kiivas.

Tietotekniikka kehittyy paraabelin tavoin.

Ei meillä ole yhtään tuollaista.

Emme myöskään raada itseämme aikaiseen hautaan. Muutama vuosikymmen sitten 45-vuotiaan miehen sydänkohtaus oli ihan normaalia. Onneksi ei ole enää.

Negatiivinen asenne myös kasaa lisää ongelmia. Niitä oikein kutsuu luokseen kasapäin. Toiveikas asenne auttaa olemaan ratkaisukeskeinen ja katsomaan kohti tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämä on ajan ilmapiiri. Pääministeri valehtelee puheessaan valtionvelan suuremmaksi ja sanoo että olemme Kreikan tiellä ja pitää leikata. Ei pidä paikkaansa.

Tämä heijastuu kansalaisiin tottakai.

Nyt pitäisi päättäjien päin vastoin valaa ihmisiin tulevaisuudenuskoa. Aina on selvitty, sodat, sotakorvaukset ja selvitään nytkin.

Suomen valtionvelka on lähes sama kuin Ruotsilla. Onkohan siellä yhtä ankea ilmapiiri päättäjien taholta?

Hyi hyi, ei saa sanoa että valehtelee, vaan puhuu poliittisesti korrektisti.  Tuosta lausumastasi voi kohta joutua lueskelemaan tiiliä, joten kannattaa opetella uuskieli.  Siihen auttaisi kyllä, yks Orwelin kirja.  Sitävastoin pääministeri asettelee vastakkain asettelua, sitä kutsutaan vastakkainasettelun purkamiseksi.  Ja kun ollaan rauhan asialla, niin autetaan tietenkin niitä joiden intressiä ajetaan, siis amerikan asekauppiaita.   Valtion velka on vain numeroita, joita tietenkin jumala siirtelee, ainakin amerikkalaisen uskon opin mukaan. Samanlaista uskonlahkoa muuten esiintyy ylläri ylläri, pohojanmmaalla.  Sen nimi on menestysteologia, jos ette ole sattuneet kuulemaan.   Siihen liittyy yleensä kaikki köyhät, koska se on semmosta lottoa, jonka päävoittoa kaikki toivoo.  Jumala vain osaa antaa yleensä vain sille, jolla jo on, turhahan niitä valmiita rahoja köyhille, eivät etes tietäis mitä niillä tehdä.