Miehen halujen heikkous johti lopulta siihen, etten itse halua enää lainkaan

Tuttu tunne.

Meillä se vaan meni niin, että mies ei pelkästään pantannut seksiä, vaan vihjaili minun olevan epähaluttava seksin perään kuolaava ja himojensa ohjailema vähä-älyinen seksiä ainoana tavoittelemisen arvoisena asiana pitävä naisen kuvatus.

Mieheni on (lähinnä omasta mielestään) runoutta ja korkeakulttuuria harrastava intellektuelli.

Luullakseni hän on bi-seksuaali, joka alkaa kääntymään homoseksuaaliksi. Joskus seurustelumme alkuaikoina hän ehdotteli että haluaisi kokeilla kolmen kimppaa niin että olisi kaksi miestä ja minä.

Vaikuttaa siltä, että anoppi oli se jonka vuoksi mieheni halusi esittää heteroa. Nyt kun anoppi on edesmennyt, on mieheni naisen tarve poistunut.

Tämä kaikki on johtanut siihen että seksi mieheni kanssa ei kiinnosta yhtään. En halua hänen kosketustaan. Me ollaan kuin vanha eläkepariskunta.

”Meillä se vaan meni niin, että mies ei pelkästään pantannut seksiä, vaan vihjaili minun olevan epähaluttava seksin perään kuolaava ja himojensa ohjailema vähä-älyinen seksiä ainoana tavoittelemisen arvoisena asiana pitävä naisen kuvatus.”

Itse asiassa samaa täälläkin. Miksi ikinä erehdyin tekemään yhtään aloitetta.. olisi edes omat halut enemmän tallella.

Ap

Aika keskenkasvuisia kumppaneita. Vaihtaisin aikuisempaan.

Toisaalta se on "hyvä" että ei enää itse halua mitään.. Yleisesti ei kiva tilanne. Iteki tiedän jotain tukahdetusta seksuaalisuudesta. Tarkoittaa mulla sitä ettei voi seksin saralla olla oma itsensä. Meillä myös huonoa seksiä. Todella huonoa. Kymmenen vuotta. Ja liian harvoin. Aloitteet miehen vastuulla. Joskus jokuset pakit saatuani lopetin omat aloitteet. Mies on aina halunnut mua vähemmän. Olen aina ollut sitä seksuaalisenpi ihminen. Nykyään ku vähä yritän vihjailla jotain niin lopputulos on se että väsyttää tai pää kipeä tai muuten vaan parempaa tekemistä.. En enää edes haluis miestäni, kun ei kiinnosta huono kiihkoton 2min seksiakti. Mulla ongelma on sitten se että mä todellakin haluan seksiä yhäki, ja paljon. Joka päivä. Aina vaan panettaa ja on levoton olo ku haluis vaan että joku tulis ja panis kunnolla. Se ei ole yhtään kivaa. Sen takia olis "hyvä" ku kuolis kaikki halut..

Parisuhde/seksuaaliterapia onnistuessaan on kai se ainoa keino. Siis jos molemmat vielä rakastaa ja haluaisi haluta. Siellä on kaikenlaisia harjoitteita ja kotitehtäviä joiden avulla se junttaantunut seksielämä voidaan vielä saada kuntoon.

Mutta jos on niin, että miestä ei oma nainen haluta enää seksuaalisesti lainkaan, ei kiinnosta millään, on parempi ihan ääneen sopia että tää on nyt enää sitten vain kämppäkaveruusliitto sen kummemmin syitä kaivelematta. Vaikka kuinka kirpaisisi ja sydämeen sattuisi.

Kun irtaantuu henkisesti ja fyysisesti pihtarimiehestä parisuhdetasolla, alkaa se oma seksuaalisuus taas löytymään. Huomaa että muut ovat kiinnostuneet ja itseäkin alkaa hissukseen kiinnostamaan.

Mutta aikaa se joskus vie, ei ole ihan ole helppo nostaa itseään jos on väkisin tappanut intohimonsa koska on ollut miehen silmissä seksuaaliton, hajuton ja mauton, eli epäkiinnostava. Sitä on alkanut itsekin uskomaan siihen, oma minäkuva jotenkin vääristyy. Mitä rohkeammin alkaa ottaa kontaktia muihin miehiin, sitä nopeammin sitä ”tervehtyy” ja alkaa muistamaan mitä on olla haluttu ja haluta takaisin.

Kylläpä sitä nyt ollaan herkkiä. Miettikää vähän miten miehiin suhtaudutaan, jos he antavat itsetuntonsa murentua tai vetävät herneet nenään siitä, kun saavat pakit naiselta. Kyllä sitä pari vuotta pitää pakkeja kestää jos toinen sentään välillä halin antaa.

Ei mullakaan ole enää mitään seksi haluja. En tiedä, on jo vuosia hiipunut ja loppunut kokonaan. Vaimo kyllä haluis, mut surkeaa se on väkisin koittaa naida kun ei halua. Mutta taitaa nykyään olla ihan liian yliarvostettu koko seksi. Mielikuva tasolla ja fantasioissa varmasti mahtavaa, mutta todellisuudessa ei niinkään.