1950-luvulla perhe pärjäsi miehen ansioilla kun naiset olivat kotiäiteinä

Pärjäsi miten pärjäsi. Asuttiin usein ahtaasti ilman mukavuuksia, ruokana oli perunaa, leipää, silakkaa ja halpaa makkaraa. Mihinkään maksullisiin harrastuksiin ei ollut varaa. Näin siis yhden palkansaajan duunariperheissä.

Eivät olleet pääsääntöisesti  kotiäiteinä kuin vain  itseasiassa aika  pieni vähemmistö silloinkin.

Insinöörin, tai arkkitehdin  puoliso ehkä saattoi olla (varsinkin jos lapsia oli paljon), mutta ei välttämättä esim. tehtaan työläisen, tai rakennustyömiehen vaimo, tai jos oli, niin oli vain lähinnä silloin kun lapset olivat vielä pieniä, mutta jo heidän ollessaan kansakouluiässä äiti saattoi hakeutua esim. vaikka  Osuuskauppaan töihin (takaisin) , missä oli siis ollut ennen lastensa syntymääkin.

Tuohon aikaan ei ollut päiväkoteja, mihin viedä lapset hoitoon. Mutta kyllä tuohonkin aikaan naiset kävivät töissä. Varakkailla oli varaa palkata lastenhoitaja, ja myös kotiapulainen. Naisilla saattoi olla asiat paremmin kuin tänä päivänä: työpäivän jälkeen ei tarvinnut siivota eikä laittaa ruokaa.

Joissain perheissä molemmat vanhemmat kävivät töissä, ja pienet lapset saatettiin teljetä yhteen huoneeseen työpäivän ajaksi. Maataloudessa taas lapset kulkivat vanhempien mukana töissä. Lapsia ei välttämättä pystytty kaitsemaan työn ohessa, siksi lapsia menehtyi onnettomuuksissa. Lapsia menehtyi muutenkin paljon.

Elämä on valintoja. Ihan ok pärjättiin miehen tuloilla kun lapset oli pieniä. Mies on perusinssi.

Toki teki välillä tiukkaa kun oli asuntolainaa ja opintolainaa. Mutta lapset eivät ole joutuneet tinkimään mistään paitsi etelänmatkoja ei silloin tehty. Minä ja mies karsimme omat menot minimiin. Ruokakaupassa ei pihistelty.

Asuimme "vain" kolmiossa jota remontoimme itse. Yksi auto ja sekin oli vanha romu.

Mutta pikkulapsiaika ja perhe-elämä oli kuitenkin sujuvaa ja helppoa ja ihan parasta aikaa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon aikaan ei ollut päiväkoteja, mihin viedä lapset hoitoon. Mutta kyllä tuohonkin aikaan naiset kävivät töissä. Varakkailla oli varaa palkata lastenhoitaja, ja myös kotiapulainen. Naisilla saattoi olla asiat paremmin kuin tänä päivänä: työpäivän jälkeen ei tarvinnut siivota eikä laittaa ruokaa.

Joissain perheissä molemmat vanhemmat kävivät töissä, ja pienet lapset saatettiin teljetä yhteen huoneeseen työpäivän ajaksi. Maataloudessa taas lapset kulkivat vanhempien mukana töissä. Lapsia ei välttämättä pystytty kaitsemaan työn ohessa, siksi lapsia menehtyi onnettomuuksissa. Lapsia menehtyi muutenkin paljon.

Ja nykyään sitten esim. liikenne on turvallisempaa(ko) lasten ja muiden jalankulkijoiden tietä ylittää ?

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintoja. Ihan ok pärjättiin miehen tuloilla kun lapset oli pieniä. Mies on perusinssi.

Toki teki välillä tiukkaa kun oli asuntolainaa ja opintolainaa. Mutta lapset eivät ole joutuneet tinkimään mistään paitsi etelänmatkoja ei silloin tehty. Minä ja mies karsimme omat menot minimiin. Ruokakaupassa ei pihistelty.

Asuimme "vain" kolmiossa jota remontoimme itse. Yksi auto ja sekin oli vanha romu.

Mutta pikkulapsiaika ja perhe-elämä oli kuitenkin sujuvaa ja helppoa ja ihan parasta aikaa elämässä.

Asuntolainaa ja opintolainaa 1950-luvulla? Taidat kirjoittaa pikemminkin 1970-luvusta.

Haikaileeko aloittaja siis hellan ja nyrkin väliin 1950-luvulle ilman mitään mukavuuksia?

1950-luvulla Suomi oli maatalousyhteiskunta, valtaosa työikäisestä väestöstä työskenteli maatalouden parissa, eikä mitenkään tullut kysymykseen että vaimo ei olisi osallistunut maatilan töihin.

Höpöhöpö, vain pienen hyvin tienanneen väestönosan äidit olivat kotona. Suomi oli 1950-luvulla maatalousvaltainen maa ja naiset tekivät maatalon töitä siinä kuin miehetkin, samalla hoitivat lapset, kodin, pyykinpesun, jne valtaosa ilman juoksevaa vettä ja pyykinpesukoneita.

Esim oma isoisäni oli armeijalla töissä. Isoäitini pyöritti yksin maataloa, hoiti lapset ja eläimet, tyhjensi ulkohuussit ja lämmitti vedet. Silti oli taloudellisesti jos ei nyt tiukkaa niin kuitenkin niukkaa.

Ja silloin ei aikuistuneet lapset olleet heti asumassa omissa yhteiskunnan tukemissa asunnoissa. Kun päästiin työnsyrjään kiinni, asuttiin avioitumiseen asti kotona tai alivuokralaisina sukulaisilla muilla paikkakunnilla.

Ei ennen ollut yhtään sen helpompaa kuin nyt, haasteet vaan muuttuneet.

50-60-luvulla ihmiset asuivat paljon maalla omakoti-tai maataloissa. Jopa omakotitalon puutarhaa osattiin viljellä ja marjat poimia niin omista pensaista kuin metsistä. Joissakin taloussa kasvatettiin puhan perällä karsinoissa porsasta, lammasta ja kanoja. Siis ihan omakotitalojen pihalla.. Näin säästettiin rahaa jos sitä oli säästettäväksi. Äidit tekivät paljon ruokaa itse ja lisätuloja hankittiin myymällä ylimääräinen sato torilla, tekemällä keikkatöitä naapurin pelloilla tai hoitamalla naapurin lapsia. Myös kylissä oli pieniä tehdaslaitoksia, joissa monen perheen isät ja äidit kävivät töissä. Usein mummot hoitivat lapsenlapsiaan tuon ajan. Tarhoja ei ollut. Rahaa oli vähän, mutta kun vaatteetkin osattiin tehdä itse, oli äitien mahdollista tai pakko olla kotona. Nyt on rahaa jaossa ehkä enemmänkin, mutta kyky käyttää sitä tehokkaasti on hukassa. Eikä ennen vanhaan maksettu monien kännyköiden maksuja perheessä, ostettu läppäreitä , käyty kuukausittain kampaajalla, tv saattoi maksaa vuoden säästöt, ei käytetty kertakäyttötuotteita, ostettu sisustuselementtejä kerran vuodessa kotiin. Rahaa meni lähinnä kodinkoneisiin, oppikoulua käyvien lasten koulumaksuihin , talolainoihin jne. Yksi palkka riitti kun säästeliäästi elettiin. Ja äitien oli oltava usein kotona pakon sanelemana, kun ei kaikilla ollut mummoa hoitamassa lapsia. Tarhoja ei ollut.

50-luvulla samassa taloudessa saattoi vielä elää kolme sukupolvea, etenkin maalla. Isovanhemmat hoitivat lapsia, jos nainen oli töissä.

Kyllä nykyäänkin pärjättäis, jos elettäis niinkuin silloin. Esim sukulaiseni koko perhe asui keittiön ja kamarin asunnossa, vanhemmat ja viisi lasta. Ei ollut autoa, viljelypalsta kyllä. Ei harrastuksia, ei juuri matkusteltu (sukulaiseni perhe saattoi kyllä matkustaa junalla, kun saivat vapaaliput, isä VR:llä). Ja kun lapset kasvoi, perheen äiti meni siivoamaan rakennuksille.

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla samassa taloudessa saattoi vielä elää kolme sukupolvea, etenkin maalla. Isovanhemmat hoitivat lapsia, jos nainen oli töissä.

Usein kyllä ne isovanhemmat oli niin huonokuntoisia, että ne oli hoidettavina siinä lisäksi. Kesällä kyllä oli joku nuorityttö palkattuna apuna, kun äitiä tervittiin peltotöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintoja. Ihan ok pärjättiin miehen tuloilla kun lapset oli pieniä. Mies on perusinssi.

Toki teki välillä tiukkaa kun oli asuntolainaa ja opintolainaa. Mutta lapset eivät ole joutuneet tinkimään mistään paitsi etelänmatkoja ei silloin tehty. Minä ja mies karsimme omat menot minimiin. Ruokakaupassa ei pihistelty.

Asuimme "vain" kolmiossa jota remontoimme itse. Yksi auto ja sekin oli vanha romu.

Mutta pikkulapsiaika ja perhe-elämä oli kuitenkin sujuvaa ja helppoa ja ihan parasta aikaa elämässä.

Asuntolainaa ja opintolainaa 1950-luvulla? Taidat kirjoittaa pikemminkin 1970-luvusta.

Totta kait oli pakko ottaa opinto(pankki)lainaa, jos aikoi opiskella, kun kaikki maksettiin itse, jopa kouluissa oli lukukausimaksut, eikä mitään etuuksia ollut.

Samoin asuntolainaa, Suomessa vuokra-asunto tuotanto alkoi 80-luvulla ja sitä enben oli huutava pula vuokra-asunnoista. Asuttiin paljon myös alivuokralaisena ja pienen huoneen saattoi jakaa 4-5 henkilöä.

Niinpä niin. Meillä ei ollut sähköä joten ei tarvinnut maksaa sähkölaskua.

Ei ollut vesihanaa joten ei tarvinnut maksaa vesilaskua.

Rahat riitti.

En tiedä oliko silloin lainaa nimeltä opintolaina, mutta kyllä pankkilainalla opiskeltiin. siihen piti saada takaajat. Isoisäni oli taannut köyhän, mutta lahjakkaan evakkopojan lainat opintoja varten. Tämä myöhemmin vuorineuvokseksi noussut mies muisti siitä kiittää vielä isäänikin... Muuten olis pojan opinnot jääneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon aikaan ei ollut päiväkoteja, mihin viedä lapset hoitoon. Mutta kyllä tuohonkin aikaan naiset kävivät töissä. Varakkailla oli varaa palkata lastenhoitaja, ja myös kotiapulainen. Naisilla saattoi olla asiat paremmin kuin tänä päivänä: työpäivän jälkeen ei tarvinnut siivota eikä laittaa ruokaa.

Joissain perheissä molemmat vanhemmat kävivät töissä, ja pienet lapset saatettiin teljetä yhteen huoneeseen työpäivän ajaksi. Maataloudessa taas lapset kulkivat vanhempien mukana töissä. Lapsia ei välttämättä pystytty kaitsemaan työn ohessa, siksi lapsia menehtyi onnettomuuksissa. Lapsia menehtyi muutenkin paljon.

Ja nykyään sitten esim. liikenne on turvallisempaa(ko) lasten ja muiden jalankulkijoiden tietä ylittää ?

Kyllä, liikenne on turvallisempaa.

Niin se aika kultaa muistot. Eiköhän Suomessa nyt elä sosiaaliturvalla suunnilleen yhtä leveästi kuin mitä duunari - kotiäitiperheessä 1950-luvulla. 

Niin kuin moni on jo sanonut, ei niitä kotiäitejä kuitenkaan nyt niin paljoa ole ollut. Työläisperheissä naiset kävivät usein joissain töissä - maaseudulla taas talon työt työllistivät. 

Eri sukupolvet toki asuivat yhdessä - se kuka hoiti ja ketä tietenkin vaihteli tilanteen mukaan. Vireämmät isovanhemmat hoitivat lapsia, mutta kyllä ne vanhukset myös kotona hoidettiin loppuu asti. 

Onnistuisi tänäkin päivänä, jos olisi sama elintaso.

Äitini oli kotiäiti 60-luvulla ja isä esimies tehtävissä ja kaksi lasta. Asuttiin rivitalon pienessä 3h+ k. Ja hei, meillä oli vuosia myös toisessa makuuhuoneessa alivuokralaiset, yleensä pari opiskelijapoikaa tai tyttöä.

Ja kaupungin puutarhatontti, jossa kasvatettiin perunat ja juurekset. Äiti ompeli kaikki vaatteet. Joskus asui myös molemmat mummot. Ei tilasta tai säilytystilasta ollut puutetta, kun tavaraa ei ollut. Ja ihan kiva lapsuus.

En ihan oikeasti ymmärrä miksi muka ei pärjää nytkin. Minäkin olin kotona juuri neljä vuotta. Perheen tulot kuussa n. 4000. Ihan mainiosti pärjättiin.