HoidonTarpeessa' 05 viikkoon 16

Vihdoinkin pääsin uuteen kiertoon! Juurikin äsken pörähti täti pihaan, ja olen siitä varsiin tyytyväinen. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu kun joutuu odottamaan kuukausia saati sitten vuosia että jotain tapahtuisi/hoidot menisivät eteenpäin jne. No, toisaalta sitä saa sitten harjoitella tosissaan kun siihen adoptioprosessiin lähdemme. Tässä kierrossa jatketaan siis samalla hormonikokoonpanolla kuin edellisessäkin (clomit+puregon+pregnyl), semmoisella lisäyksellä että liitetään vielä kierron loppuun lugesteron tueksi. Onko kellään kokemusta lugeista? Ovatko ne ihan pillereitä? (lue: ei kai niitäkin tarvitse piikittää nahkaansa?) Ja sitten on pari viikkoa jännää aikaa kun mies kävi luovuttamassa näytteen tänään väestöliitossa (tai jossain...). Jos sieltäkin löytyy jotain häikkää, niin varmaan joudutaan muuttamaan suunnitelmia. Omien verikokeiden antaminen lykkääntyi, kun en muistanut varata aikoja ja nyt en ole taas kerennyt. Onneksi tuo kemiallinen raskaus poisti ssg:n uhkaa hieman häilymästä pään päältä, kun jonkin torven on pakko jollain tavalla toimia että saatiin edes se aikaiseksi. :)



Oli muutenkin järkytys kun käytiin muutama viikko lääkärissä tarkistuttamassa että kaikki on ok, kun lääkäri oli kovasti passittamassa meitä poliklinikalle hoitoon " varmuuden vuoksi" . Siis että jos näillä hormonihoidoilla kypsyisi liian monta rakkulaa, niin ne siellä poliklinikalla voisi punkteerata ne sieltä talteen ja tehdä ivf:n (tajjotain). Kun tuosta julkisen puolen hoitovauhdista on muutenkin saanut kuulla kauhutarinoita ja meillä on käynyt hirvittävän hyvä säkä kun saatiin ihana lääkäri, niin olimme todella järkyttyneitä moisesta. Varmaan siinä ihan meidän parasta ajateltiin, mutta sanoimme ei kiitos... Kun emme kuitenkaan halua mennä koeputkihedelmöitykseen, niin sovimme vaan lääkärin kanssa että jos semmoinen tilanne tulee eteen niin lupaamme noudattaa yhdyntäkieltoa.



Sen verran tässä välillä ehdin adoptioasioitakin selvittää, että otin selville antaako meidän kunnan sosiaalitoimisto adoptioneuvontaa, ja jos, niin kuka ja miten hänet saa kiinni. Heti kun uskallan, aion soittaa sinnepäin ja sopia tapaamisesta. Meillä on kovasti paljon kysyttävää asian tiimoilta ja haluaisin sitäkin asiaa edistää jollain tapaa. Tässä talven ja alkukevään aikana meille on selkiytynyt, että adoptoida haluamme joka tapauksessa, nyt vain ihmetellään ja katsotaan tuleeko meidän esikoinen perheeseen mahasta vai maailmalta...



Arg. On niin kovasti juttua, kun on ollut liian pitkään tuppisuuna. Yritän tässä vähitellen taas aktivoitua, kun hoidotkin alkavat taas. Eiköhän sitten viimeistään piinistelyseuraa ala kaipailla... ;) Kiva kun olette kaipailleet, ihan tulee huono omatunto kun on ollut niin hissukseen.



Ihanaa kevään alkua teille!



-v-

Varjokas kiva, että sinustakin kuuluu. Tuota adoptiota ollaan täälläkin suunnalla suunniteltu, mutta ensin haluamme katsoa noita hoitokeinoja, mutta meillä adoptio ei ole pois suljettu vaikka biologisia lapsia saisimmekin. Oletteko pohtineet maata, mistä haluaisitten adoptoida? Me ollaan vähän puhuttu, että Thaimaasta, Filipiineiltä tai sieltä suunnasta. Kerran oltiin matkalla Thaimaassa ja näin niin suloisen tytön, niin silloin sanoin jo miehelle, että jos jostain adoptoidaan niin täältä.



Pingulle myös edelliseen pinoon, että tiedän todella tuntee. On jotenkin kamalan ahdistavaa kun toiset saa toisen ja itse ei sitä ensimmäistäkään. Onneksi teillä oli kuitenkin mukava Islannin matka, mä haaveilen myös, että pääsisin sinne.



Mutta kaikista eniten ärsyttää lehdistä luetut jutut... Eli parin vkon sisään nyt kaksi pikkuvauvaa on löydetty kuolleena ja vanhempia epäillään. Mä en voi käsittää minkä takia tuollaiset ihmiset saavat lapsia eivätkä ne jotka niitä oikeasti niin kovasti toivovat. Pistää vihaksi tuollainen!!!!!



Omaa ).( sen verran, että nyt mennään kp20/28-30, muuta tässä nyt ei ole paitsi rinnat todella kipeät. Mulla tuo oire ei kyllä lupaa yhtään mitään, koska mulla yleensä aina näihin aikoihin on rinnat arat. Edelleen kuitenkin haaveilen, että jospa olisi nyt tärpännyt, eli tässä kierrossa tullaan taas ylhäältä kovaa alas. Sit pakko avautua täällä josko joku ymmärtäisi ja sanoisi etten oo mikään pöpipää... Mulla on todella siis todella huono omatunto. Se mun ystävä joka on raskaana (hyvin alkuvaiheessa tosin) soitti tänään ja sanoi että häneltä on tullut verta jne ja kävi sitten lääkärissä ja siellä nyt ei osattu sanona vielä mitään, muuta kuin maanantaina uudestaa. En tietenkään toivoisi heille keskenmenoa ja olenkin yrittänyt olla positiivisella mielellä ja valaa uskoa, ettei vielä ole mitään menetetty. Mutta silti mulla ei oo yhtään pahamieli heidän puolesta. Siis mä olen ihan kamala ihminen ja mulla on oikeesti tosi huono omatunto, kun musta ei tunnu pahalle!!!!! Mä en oikein tiedä kuinka mun pitäis suhtautua itseeni????



-joalin

Eli täällä on aamulla tuuletettu.. Sain kun sainkin sen ajan perjantaiksi ssg:hen. Huh.. Näin koko yön unta ajan varaamisesta ja lapsista.:) Nyt sitten vain millin verran kauhusta kankeana raahaan itseni Väestöliittoon perjantaina. Ja voi sitä shokkia jos sieltä selviää että molemmat torvet on tukossa.:( Tulen kuitenkin sitten kertomaan kuulumiset! Ainakin Nonnaa varmasti kiinnostaa! :)



Kiva kuulla myös Varjokkaasta ja onnittelut uuden kierron alkamisesta! Nyt sitten paljon peukkuja tähän kiertoon!



Joalinin ja Pingun mietteisiin.. Minun mielestäni kaikki tunteet on sallittuja ja se osoittaa tietynlaista rohkeutta sanoa ne ääneen vaikka näin anonyymistikin. Olen myös itse joskus jakanut vastaavanlaisia tunteita Joalinin kanssa, joten et ole ainoa " kamala" ihminen! :)



Itsellä on ollut nyt ihmeen välinpitämätön olo kaikkiin vauvauutisiin ja tulevien äitien näkemiseen. Olin pääsiäisenä ristiäisissä joissa oli paljon vauvoja ja ei tuntunut missään! Kyllä niitä kovasti kantelin ja halailin, mutta minkäänlaisia negatiivisia tunnetiloja ei ollut.. Aika omituista.. Alkaakohan minun alitajuntani valmistella minua lapsettomaan tulevaisuuteen?! Toivottavasti ei sentään..



Mutta eipä tässä muuta.. Perjantai jännittää jo kovasti, mutta onneksi töissä on niin kiire ettei paljoa ehdi sitä ainakaan siellä miettiä..:)



Hyvää viikonalkua kaikille!!



-Tuittu-

...tätä ette usko (koska en usko oikein itsekkään), mutta sain elämäni ensimmäisen plussan raskaustestiin. Tätiä sinnikkäästi odottelin, Synarela-sumut valmiina suihkutteluihin ja vasta nyt ymmärsin testata. Käsittämätöntä ja mieletöntä. Ssg:ssä maaliskuun alussa tuomio oli se, että putket ovat tukossa. Piste.

Anteeksi omanapaisuuteni, mutta nyt en pysty ajattelemaan mitään muuta. Itku tuli ja taitaa tulla vieläkin.

Huhhuh...

On varmasti aivan mieletön tunne saada se plussa sinne testiin. Onnea!! Paljon tarrasukkia pienelle matkaan!!



Hyvä homma Tuittu, että sait ajan varattua. Täällä myös odotellaan sitten kuulumisia. Miltä tuntui jne jne...



-joalin

Niin se vaan menee, että pitkään saa jännätä ja miettiä ja odottaa ja toivoa, ja sitten ei osaa lopulta aavistaakaan, milloin se iskee. :D



Tarrasukkia ja onnea matkaan!



-v-

Siis aivan ihanaa!!! Kyllä teitä on nyt onni potkaissut! Tuleeko teille nyt sitten tuhiseva joululahja? :)



Onneksi olkoon!!!



-Tuittu-

Tuli ihan kyyneleet silmiin ja kylmänväreet joka puolelle kun luin viestisi! :) Jospa se olisi sittenkin itellekin joskus mahdollista... ÄÄRETTÖMÄSTI ONNEA JA TARRASUKKIA!



-jeanel-



p.s. mulla alkoi uus kierto päivälleen ja tunnilleen oikeaan aikaan, eli nyt on Kp 3/26.

VARJOKAS ihana kuulla sinustakin pitkästä aikaa. Luget on pillereitä jotka voidaan ottaa joko oraalisesti tai tunkea " sinne" . Jos minulta kysytään, suosittelen suun kautta nauttimaan varsinkin jos toiveessa on pupuilu-hommat... nimittäin se töhnä joka alapäästä valuu sen jälkeen kun niitä on muutaman tunkenut alapäähän vie himot. Ainakin mulle tuli sellanen ällötys etteihän mies voi haluta kun tota töhnää on joka paikassa. Mutta luget auttaa luteaalivaiheessa ja vahvistaa keltarauhasen toimintaa jos se on heikoilla joten teillä on kaikki tsäänssit tärpätä kun kerran hedelmöittyminen ja plussaaminen onnistuu. Pidän peukut ja varpaat pystyssä teille jotta onnistuisitte bdbdbd.



KEINUHEPO en tiedä ihanampaa tilannetta sanoa " Mitäs minä sanoin..." Kovasti tarraliimaa ja onnea plussasta haleja (((((0)))))



Nyt ei tuu muille mitään mieleen muuta kuin ihanaa tulevaa päivää ja muistakaa naiset:" Kyllä se onni potkaisee vielä meitäkin!"

Siinä sekin sitten todistettiin että niitä ihmeitä sattuu, vaikka lääkäri oli antanut varsin kovan tuomion sun munanjohtimista.

Jospa se Ssg olisi sen verran kuitenkin avannut niitä tukkeumia, että sinne on jäänyt joku rakonen munasolulle ja siittiöille.. =)

Tarrasukat vielä matkaan, niin on paremmat mahdollisuudet pysyä matkassa.. hih..



Mukavaa kuulla Varjokkaastakin taas.

Kiva huomata myös, että olet selvästi piristynyt..

Eiköhän se raskauden mahdollisuus ole suurempi nyt, kun on tietoa siitä että on jo yksi kemiallinenkin takana..

Tsemppiä tulevaan!



Joalinille noista pahoista ajatuksista, että et varmasti ole ainoa joka noin ajattelee. Jokaisella varmastikin joskus käy mielessä tuommoisia kummallisia ajatuksia.

Olen itsekin välillä ajatellut tuollaisia hirveitä ajatuksia ja tullut siihen tulokseen, että ainakin omalla kohdallani se tunne johtuu siitä, että

haluaisin tämän toisenkin ymmärtävän paremmin tätä lapsettomuuden tuskaa ja sitä, ettei niitä lapsia niin vain tehdä.. Jos sillä toisellakin olisi

edes vähän vaikeaa, niin sekin voisi ymmärtää paremmin mitä itse käy läpi harva se päivä...

..hmmh.. sekavia selityksiä.. mutta ehkäpä ymmärsitte mun pointin.

Toivottavasti ystävälläsi ja hänen vauvallaan on kuitenkin kaikki hyvin ja vuoto oli vain jotain ohi menevää.

Olen muuten huomannut sellaisen asian, että kun mieheni sisko on nyt päässyt suunnilleen puoleen väliin (tai oikeastaan jo jonkin verran ylikin) raskauttaan, niin olen pikku hiljaa ruvennut taas hyväksymään hänen raskautensa. Jotenkin tuntui aivan tähän alku kevääseen saakka, että en tiedä kuinka pystyn olemaan heidän seurassaan niin kuin ennenkin ja teki jotenkin kipeää nähdä hänet pyöristyvän vatsansa kanssa. Ajattelin etten missään nimessä halua kyläillä heillä ennen kuin vauva on syntynyt.. mutta, kummasti mieli alkaa taas pikku hiljaa rauhottumaan.

Saapa nähdä sitten, kun vauva syntyy, että mikä vaihe sitä itselle taas sitten pyörähtää..



Tuitulle tsemppiä Ssg:n.

Toivotaan, että torvet olisivat auki, niin ei ainakaan siltä puolelta tarvitsisi sitten huolehtia..

Tosin, Keinuhepohan sen todisti ettei sekään ole välttämättä mikään lopullinen tuomio.

Itsekin tässä mietin, että kun meinataan niitä luovutettuja pyytää käytettäväksi, niin sehän tehdään ensin insseinä, niin pitääköhän munkin nyt sitten mennä ensin tuohon Ssg:n.

Hui..

Tuuhan kertomaan sitten pian, että miltä ne torvet näytti ja miltä tuo toimenpide tuntui.



Omassa navassa ei muuta ole kuin odotusta, odotusta ja vielä kerran odotusta...

Maanantaina sitten on taas yksi siitä odotuksen etapeista.

Nyt alkaa taas tuntumaan ettei se maanantai tule ikinä, vaikka nythän se on lähempänä kuin vielä viikko sitten. Huoh..

Onneksi riittää puuhaa itellä kuitenkin sen verran paljon ettei kerkiä ihan liikoja ajattelemaan.

Eipä tässä tämän kummempia.



Kaikille muillekin nimeltä mainitsemittomille hoidokeille vilkutukset!



EmmaE:n tuloksia muuten tässä myös olen mietiskellyt?

Joko tiedätte onko niitä simppoja ilmaantunut nyt tämän hormonikuurin tuloksena?



-viivi-

...sylin täydeltä onnea! Olet varmaan pakahtua ja tikahtua onnesta! Nauti tilanteesta täysin siemauksin, vaikka siihen ei varmaan tarvitse kannustaakaan!:) Mahtava homma, että tällä palstalla tulee taasen plussa. Se varmasti antaa toivoa muillekin!



Musta henk.koht. tuntuu, että alan jättämään piinailuja tauolle. Olen toki käynyt täällä lukemassa, mutta tuntuu aika " hyödyttömältä" , etenkin koska meillä alkaa raskautumiskielto jahka menkat alkaa ja alan taas e-pillereiden kanssa pelaamaan. Mulla on keskenmenon jälkitarkastus kahden viikon kuluttua, joten sitten kai virallisesti ja henkisesti alkaa taukoni. Eli laiskasti olen täällä käynyt ja tulen käymään, jos lainkaan. Katson sitten kesäloman jälkeen, josko sitten pomppaan mukaan, jos kerran tarkemmat tutkimuksetkin hormonipolilla alkavat silloin. Nyt taidan keskittyä talon remontoimiseen ja muihin asioihin, eipä oikein vaihtoehtoakaan ole. Mutta hauskaa kesän odotusta itse kullekin, palaan syksyllä remmiin aktiivisemmin!



hende

Makeita uutisia täällä! :)



Oon nyt viikon nukkunu... Tietty käyny töissä ja koulussa, mutta kaikki kotonaoloajat oon nukkunu. Pitkät yli kymmenen tunnin yöunet ja kahet päikkärit per päivä... En tiiä miks. Mutta tänään heräsin yheksältä ja aloin suoraan sängystä kapuamisen jälkeen siivoon ihan apinan raivolla... ;) Että kyllä se elämä vaan voittaa! Väsyttää nyt kyllä taas, mutta ei niin kokonaisvaltasesti ku vielä eilen.



Yritän taas palailla tänne pikkuhiljaa, heti ku on vähän energiaa, niin teitä tuli ikävä! ;)



Varjokas on tullu takas, kivaa. Noista lugeista kyselit, mulla on kans ollu ne käytössä (jos muistat sen mun lempinimen...töhnäpimppa...) Mulla on vaan iltasin yks kakssatanen ja ei se hirveesti kyllä valu, oikeestaan sitte seuraavana aamuna valuu enimmät pois, mutta ei sen kummemmin. Tirpalla on varmaan ollu isompi annostus? Lääkäri sano että se vaikuttas paremmin, ku tunkee suoraan alapäähän ja ohjeissa luki muistaakseni, että sivuoireita voi esiintyä enempi, jos ottaa suun kautta. Peukkuja, että tällä kertaa menis paremmin!



Hende, älä mee pois! :)



Viivi, maanantaille onnee! Toivottavasti pääsette pian eteenpäin hoidoissa! Aika nopeesti ne mun mielestä siitä lähtee etenemään.



Jeanelille onnee uuteen kiertoon!



Tirppa, heilutuksia täältä!



Tuittu, älä jännitä perjantaita, kaikki menee hyvin! Mutta ota kipulääkettä! Nimimerkillä kumpa olisin itsekin ottanut... Ei ku ihan hyvin selvisin ilmanki lääkettä, mutta kannattaa ottaa! Ihan niinku menkkakivuilta se mun mielestä tuntu, mulla vaan alko kohtu sen verran paljon kramppaan, että toimenpide kesti tosi kauan, ja jouduttiin välillä aina keskeyttään, mutta hengissä selvittiin. Yleensä käy kyllä helpommin!



Joalin, ei mustakaan oo yhtään omituista nuo sun tunteet, ei tartte niitä hävetä! Onnea loppukiertoon, taidetaan mennä suunnilleen samoissa kp:issä...



Pingu, mulla on kyllä aika samoja fiiliksiä ollu, että kenelle sitä sitte hehkuttais... Kun me oltiin kaveripiiristä ekoja jotka meni naimisiin ja ekoja jotka alko yrittään vauvaa ja nyt alkaa jo monella oleen lapsi jos toinenkin, että kyllä ymmärrän! :( Mutta täytyy ajatella, että meidän tuleva lapsi on kyllä sitte ihan mielettömän ihana ja täydellinen ja paras, ku antaa itseään odotuttaa näin hitsin kauan!! :)



Lupus, pakoittelut täältäkin negasta, millanen mieli on nyt?



Nonnalle kans energiaa! Teidän pääsiäinen kuullosti tosi kivalta. Meillä oltiin töissä ihan eri aikaa, enkä yhtään päässy herkutteleen hyvällä ruoalla edes. Mies söi töissä ja mää tein perjantaina kiusauksen ja söin sitä kolme päivää... että huh huh.



No joo, täällä on ihan kyllä asennoiduttu jo syksyn odotteluun, jolloin pitäis sitte koeputkihommat alkaa. En usko että on taaskaan tärpänny, on vaan semmonen olo. Tuo mies on vaan niin toiveikas, että pakko yrittää siks itekki. :(



Tuupa pp8

Keinuhepo: ONNEA!!! Aika hurja juttu! :) tuntui varmaan uskomattomalta saada se plussa siihen testiin, kun oli jo valmistautunut ihan muuhun... :) Onnea vielä kerran!!!



Varjokas: Mulla oli annostuksena noissa Lugesteroneissa 2 aamulla ja 2 illalla emättimeen. Inhottavaahan se sitten tietty oli kun se sulanut lääke valui ulos, mutta kestäähän sen kun tietää että niistä lääkkeistä on apua. Mulla kyllä lääkäri määräsi nuo lääkkeet emättimen kautta " otettavaksi" , mielellään olisin minäkin ihan suun kautta ne ottanut... :)

Aika hyvin olette saaneet tuota adoptioasiaa eteenpäin! Meillä puhuttiin tuosta asiasta myös nyt pääsiäisen aikaan, kun mietittiin että kuinka pitkälle näitä hoitoja jaksetaan. Mies ei sitten halunnut vielä puhua koko adoptiosta, ja kyllä se mullekkin tuntuu vielä aika kaukaiselta asialta...



Joalin: Ei muuten ole mitenkään outoja nuo ajatuksesi... kyllä tässä joutuu käymään kaikenlaisia tuntemuksia läpi. Itsekin olin tässä pari viikkoa sitten helpottunut, kun toista lasta yrittävällä kaverilla alkoi menkat. Eihän sitä haluaisi ajatella näin, mutta minkä sitä tunteilleen voi. Ehkä tärkeintä on kuitenkin ettei näytä näitä tunteitaan ihan kaikille...



Tuittu: Hyvä että sait ajan! Jännittäisi kyllä minuakin... hui!! Toivotaan nyt ettei sentään pahinta tuomiota tulisi. Tulet kyllä sitten heti kertomaan että mikä oli tulos!!



EmmaE:n tuloksia odotellaan täälläkin...



Hende: Tulehan sitten syksyllä viimeistään takaisin!!



Tuupalainen: Eipäs nyt vielä luovuta toivosta siellä! :) pitkälle olet kyllä päässyt tuossa piinailussasi, vastahan sulla oli se inssi... tuntuu että se oma piina-aika meni niin hitaasti kun vaan voi...



Täällä alkaa jo elämä voittamaan, pääsiäinen menikin sitten masiksessa. Sunnuntaina alkoivat menkatkin, joten uutta kiertoa tässä mennään jo. Tiistaina soitin nega-tuloksesta klinikalle ja sovittiin jatkosta. Eli oviksen aikaan pitää soittaa klinikalle ja sovitaan pas-aika. ELLEI nyt sitten mene juuri viikonlopulle...

Joo, eipä tällä kertaa kummempia, kaikille heilutukset joita en maininnut nimeltä!! :)



-Lupus

Mukava huomata, että Varjokaskin on taas palaillut kuvioihin! Ja Keinuhevolle hirveän paljon onnea plussasta ja tietysti niitä tarrasukkia!



Minä en ole päässyt vähään aikaan käymään palstalla kun tää meidän netti on raivostuttavan hidas, ja kaatuu vähän väliä. Tartteis viedä jollekin ammatti-ihmiselle, joka ymmärtäis näitten päälle pikkasen enemmän kun me miehen kanssa..



Meilläkin se vihkipäivä lähestyy, ja eilen käytiin ostamassa sormus. Eilisestä lähtien olenkin sitten liihotellut maanpinnan yläpuolella ja suupielet korvissa:) Perjantaina käyn hakemassa sormuksen liikkeestä, eli pari viikkoa pitäisi vielä malttaa odottaa enne kuin sormusta voi virallisesti pitää. Täytyy varmaan sanoa miehelle, että laittaa sormuksen jonnekin piiloon siksi aikaa, etten ole koko ajan sitä hipelöimässä. Oli se vaan yllättävän vaikeaa päättää, millaisen sormuksen haluaa. Vaikka suunnilleen tiesin, millaisen haluan, niin silti lopullisen päätöksen tekeminen tuntui vaikealta. Mutta nyt tuntuu oikein hyvältä!



Mun pitäisi varata se lääkäriaika toukokuulle, kun saisi nyt vaan aikaiseksi. Monena päivänä olen ajatellut, että huomenna sitten.. Hassua, koska talvella odotin hirveästi ajan kulumista, että pääsisin taas lääkärille, ja nyt kun ajan voisi jo varata, niin jahkailen.



Tuitulle onnittelut, että sait sen toivomasi ajan! Ja tsemppiä perjantaille ihan hirveästi!!! Mulla on kans tällä hetkellä aika välinpitämätön olo vauvauutisiin ja pyöreisiin masuihin. Ja eihän se niiden raskaana olevien vika ole, jos meillä ei natsaa. Ja toiseksi jos itse vielä joskus olen raskaana, niin en haluaisi, että minullekaan kukaan olisi kateellinen vauvasta. Jokainen, joka oikeasti lapsen haluaa, on vauvansa ansainnut, on se sitten tullut helposti tai vähemmän helposti.



Vilkutuksia ja iloisen viikon toivotuksia ihan kaikille teille!!!!

Toivottelee LeiMu

Pikaisesti piipahdan onnittelemaan keinuhepoa, onnea! Jälleen kerran tuli todistettua, että näinkin onnellisesti voi käydä vaikka lääkäri väittää toista. Tämän voimalla jaksetaan me muutkin taapertaa vähän eteenpäin.



Oma tilanne on nyt kp8 ja perjantaina on ultra ja toivottavasti ensi viikolla inssi. Koska olen kamala murehtimaan asioita etukäteen (etenkin sellaisia, joihin en voi itse vaikuttaa...) selailin kalenteria ja olen melkein varma, että jos tämä inssi ei tuota tulosta, niin seuraavan kierron mahdollisuuden pilaa helatorstai ja sitä seuraavan juhannus... pelkkiä juhlapyhiä mun riesana ja niiden jälkeen tulee tietysti heinäkuu ja Avan loma-aika. Jospa vain osaisin olla murehtimatta näitä etukäteen, mutta minkäs teet?!



Miliko

Keinuhepo: iso onnitteluhalaus! Ihana uutinen, joka todisti jälleen, että luomuraskaus on mahdollista, vaikka lääkärit sanoisivat mitä! Nauti täysillä ja toivotaan, että kaikki menee hyvin!



Missäs vaiheessa Tuupalainen menee, onko kierron loppu jo lähellä? Toivotaan, että miehesi on enemmän oikeassa ;)



Lupus taisi olla negannut - pahoittelut siitä!



Kiva Varjokas, että kerroit kuulumisistasi! Teillä tuntuu olevan tuo adoption mietintä jo pitkällä, itse en ole ko. asialle antanut vielä ajatustakaan. Paitsi että mietin ja syyttelen itseäni siitä, että haluanko riittävän paljon omaa lasta, kun en varauksetta ole valmis adoptioon. Mutta kyllä se vaan mietityttää ja hyvähän sitä on ajoissa valmistella.



Minäkin odottelen täällä mielenkiinnolla EE:n simppakuulumisia! Kerrothan pian!



Tirppa, Joalin ja Jeanel: jotain minun oli tarkoitus teillekin kirjoittaa, mutta nyt en enää muista, mitä. Kevätaurinkoa päiviinne!



Nonnan hoitojen käynnistymistä kuulostelen myös mielenkiinnolla. Onko teillä jo löytynyt jotain syytä lapsettomuuteen?



Meillä kävi tässä kierrossa perinteisesti: kokeiltiin vielä kerran clomeja ja ne pukkasivat 4 munasolua kypsymään, joten saatiin taas raskautumiskielto. Ja me kun ehdittiin touhuilla ennen kuin tästä tiedettiin ja tosi lähellä ovulaatiota. Lääkäri höpötti jotain riskeistä, mutta en oikein ymmärtänyt, että mitä ihmeen riskejä meillä taas olisi, ilmeisesti ne 4 follikkelia ei kuitenkaan olleet kaikki niin samankokoisia, että olisivat kerralla voineet hedelmöittyä. Loppukierron olen pistänyt 2 lugea iltaisin ja inhonnut sitä mömmön määrää aina aamuisin :( Joten tässä kierrossa ei odoteta mitään, nyt menossa kp 22 tai jotain sinne päin ja ens ti pitäisi menkkojen alkaa. Seuraavassa kierrossa taas sitten päästään tekemään inssiä, kolmas kerta olis meillä. Kovasti paljon siihen ivf:ään meitä ovat työntämässä... ilmoittauduin jo julkiselle puolelle jonoon, oli melkoinen show siinäkin. Monen soiton jälkeen sain kuin sainkin ajan lääkärille, joka ei ehkä ihan ymmärtänyt, että haluan julkiselle puolelle, kun on kerran yksityisellä aloitettu. Mutta toivottavasti se sen lähetteen nyt sai kuitenkin kirjoitettua, kutsua tässä odotellaan.



Meillä on pari kaveria taas raskauden loppuvaiheessa ja kyllä se ottaa mulla koville. Talvitakkien takaa ei niin näe sitä mahaa, mut mitä pidemmälle kevättä mennään, takit vähenee ja mahat suurenee. Ja se taas muistuttaa, että me on kauan ennen niitä aloitettu nää touhut ja ihan nollassa ollaan, kun taas niillä on toista ja kolmatta jo tulossa. Mä luen kans aina ihan ihmeissäni lehdistä juttuja vanhemmista, jotka on lapsiaan kohdelleet tosi huonosti. Miks niille niitä lapsia syntyy ja me, jotka niitä haluttais, saadaan vaan tyhjän sylin kanssa seurata vierestä...



No, katkeraksi ei kannata ruveta, sillä pilaa vaan oman elämänsä. Mutta kyllä joskus tekee ihan hyvää treffata vaan niitä kavereita, joiden kanssa ei tartte lapsijuttuja jutella yhtään ja joilla ei välttämättä vielä edes ole lapsia. Että oliko täällä keskustelua niistä kauheista ihmisistä, täällä yksi viittaa joukkoon ;) Ei pidetä itseämme kauheina, ajatellaan mitä ajatellaan ja toimitaan kuitenkin, niin kuin oikein on!



Mukavia kevätpäiviä kaikille ja toivotaan, että aurinko tuo mukanaan plussasäteilyä!

[color=deeppink][size=3]Voi aivan valtavan suuret ja lämpimät onnittelut keinuheposelle!!! ♥ ♥ ♥[/size] Kyllä olet plussasi ansainnut! Varmaan uskomaton fiilis teillä, kun olitte jo henkisesti valmistautuneet hoitoihin ja nyt kävikin niin ihanasti, että saatte oman pienen joulutontun! :)[/color]



Tuupalle tsemppiä piinailuun! Lähetän kilokaupalla plussasäteitä *¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*



Ja Tuitulle myös tsemppiä ssg:hen! Katsos nyt, miten ihanasti keinuhepolla kävi, se enteilee teillekin varmasti hyvää.



Vilkutuksia kaikillle,



-Q-

Minunkin puolesta ISOT ONNITTELUT KEINUHEVOLLE!! Ihania uutisia. Ja tulevat kyllä oikeaan osoitteeseen. Olet niin positiivisia ja lohduttavia kommentteja täällä antanut minullekin monet kerrat, että aivan sydäntä lämmittää :)



Sitten vuorostaan meidän synkät ja murheelliset kuulumiset: menkat alkoi eilen ja samaan syssyyn tuli uutiset väestöliitosta, että ei ole tapahtunut edistystä miehen hormonikuurista huolimatta. Eli ei simppoja edelleenkään. Eilisen vain itkin koko päivän ja illan, mutta nyt onneksi pystyn jo olemaan töissä ja purskahtamatta itkuun joka viides minuutti. Mies otti kumman rauhallisesti ja keskittyi lähinnä lohduttelemaan minua. Oli kuulemma osannut varautua ja siksi ei tullut niin shokkina kuin ekat uutiset tammikuussa. Päätettiin sitten pitkän keskustelun jälkeen miehen kanssa, että ei jäädä tuleen makaamaan vaan seuraava askel on ne luovutetut siittiöt. Eli Viivin kanssa samoissa mennään. Ja onneksi täällä on vertaistukea (vaikken tietenkään tällaista kenellekään toivo!!), koska ainut " ulkopuolinen" , jolle pystyin tästä kertomaan on äiti. Ja jotenkin helpottaa kun saa purkaa tuntojaan. Tänään pitää soittaa vielä lääkärille, että mitä mieltä hän on tilanteesta (tarvitaanko lisää verikokeita ym.) mutta ajattelin sanoa, että me ollaan valmiit liikkumaan eteenpäin tässä asiassa eikä haluta jäädä murehtimaan tai jahkailemaan pitemmäksi aikaa. Että sellaista tänne.



Anteeksi vielä kovasti, etten ole aikoihin ehtinyt teitä muita pahemmin kommentoimaan. Nämä sivustot ei jostain käsittämättömästä syystä suostu aukeamaan meillä kotona (kestää n. 30 min per sivu ennen kuin ne aukeaa, ongelma on ollut nyt pari viikkoa) joten täällä töissä pitää yrittää pikaisesti ehtiä lukemaan kuulumisenne. Olette kuitenkin mielessä ja yritän ehtiä jossain välissä paremmalla aikaa lataamaan oikein megakirjoituksen :) Nyt täytyy mennä, mutta mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Olipas kurjia uutisia. =(

Se, että mieheltä ei löydy siittiöitä lainkaan tekee vauvahaaveista jotenkin täysin loputtomasti mahdottomia. Ei oikeastaan voi edes toivoa ihmeitä..

Ainakin itsellä on sellainen tunne, että kun niitä siittiöitä ei ole lainkaan, niin ei niitä varmaan sinne jollain ihmeen kaupalla muodostukaan, koskaan. Kun taasen niillä joilla on edes jotain elämää siemennesteessä, on mahdollisuus ihmeisiin... (en siis halua kuitenkaan vähätellä muidenkaan ongelmia, mutta tältä tämä meidän tilanne tuntuu)

No juu... synkistelyt sikseen ja toivotaan, että EmmaE:lle ja mulle olisi apua luovutetuista siittiöistä! Voi kun ei löytyisi enää mitään suurempaa ongelmaa..



Oikein Aurinkoista torstaita hoidokeille!!

Ainakin vielä tuo aurinko ihanasti pilkottaa tuolla taivaalla.



-viivi-

Keinuhevolle hurjasti onnea!! Niin se vaan todistettiin et risukasaankin se auingonsade løytaa! Tuli kumman hyva olo sun plussasta, antaahan se toiveita meille muillekin.



Toivottavasti ne lahjasiittiot tuo tulosta EmmaE:lle ja Viiville.



Moni olikin nakojaan kaynny lukemassa mun tiistaisen viestin. Olin sillon tosi masiksessa. On ne samanlaiset fiilikset edelleen, mut ei ihan niin epatoivoisina. Ei mullakaan, Tuitun tavoin, muiden lapset tunnu koskaan pahalta. Niita on mukava hoidella ja pidella sylissa. Se raskausuutinen ja ne alkuraskauden ajat on mulle vaikeeta. Ihan niinku ilmeisesti Viiville. Muutamassa kuukaudessa asiaan ehtii tottua ja sitten sen jo hyvaksyy. Mutta eipa Joalininkaan tunteissa oo mitaan vierasta. Meilla loytyy kaveripiirista vahinkoraskauksia ja tosi helppoja raskautumisia. Jotenkin pienessa paakopassa on valilla semmonen olo, et vois muillakin olla ees pikkasen vaikeeta.



Nythan on se kesa tulossa ja kaikki pyoreet mahat nakyy todella hyvin. Onpa sita kahesta edellisestakin kesasta selvitty, ni eikohan tastakin...jos oma maha sitte kasvais vaikka jo vuoden paasta...



Se mua pikkasen pelottaa et ny ku asutaan ulkomailla, ni taalla aina kuulen et kaverit tulee raskaaks. En nae mahoja juurikaan enka oikein niita vauvojakaan. Niin etta millanenhan romahdus sita on tulossa kun syksylla saavutaan takasin Suomeen ja sitte siella on ainaski viis semmosta vauvaa, jota en oo juurikaan/koskaan nahny... ja ne kasvavat mahat paalle...



Mutta omasta kierrosta en ny tiia mitaan. Joko se ovis oli jo tai sitten se on tahi tulossa...en tiia...mutta kaks iltaa oon juonnu punkkua ja aion (miehen kummastelevista katseista huolimatta) juoda sita menkkoihin asti. Mittasin mun kayttaman lasin ja inne mahtuu yhden desin verran punkkua. Ei kovin paljoa, mutta jos se auttais ees korvien valissa jos ei sitten ihan kohdussa asti...