Kuuluuko omaisen kuolemasta ilmoittaa samana päivänä suvulle?

Sinänsä sinulla ei ole mitään juridista velvoitetta ilmoittaa kenellekään mitään. Vasta sitten kun alkaa tulla perunkirjoitusasioita, jos joudut niitä hoitamaan.

Ja jos kerran vainaja ei ollut kovasti kanssakäymisissä niiden muiden kanssa niin tuskin heidän lauantai-iltaa kannattaa asialla sotkea. Ilmoita huomenna jos ilmoitat.

Osanotot.

Eihän se mikään pakko ole ilmoittaa, mutta toki se on hyvien tapojen mukaista. Ei nyt yöllä kannata ilmoittaa vähemmän läheisille, mutta itse pitäisin outona ilmoittaa sitten joskus kun sattuu muistamaan. Vaikka ei ole ollut väleissä kenenkään kanssa, niin luultavasti kuolemasta haluaa saada tiedon.

Itse en aijo ilmoittaa kenellekkän. Mitä se niille kuuluu.

Olisiko aamulla parempi. Tuollainen vie yötä vasten unet.

Sain tiedon klo 15.

Ap

Jos kysymys on vainajan sisaruksista, vanhemmista, lapsista tai lapsenlapsista, niin heille kuuluu ilmoittaa heti. Sen kaukaisemmille sukulaisille ehtii hyvin ilmoittaa huomenna.

Äitini kuoli 2 viikkoa sitten. Meitä on 9 lasta joista vanhin veljeni asuu paikkakunnalla jossa äiti kuoli. Hän sai tietää ekana ja soitti mulle. Oli sitä mieltä, ettei tarvi ilmoittaa muille sisaruksille.

Sanoin,että olet hullu ja ilmoitin kaikille ja aloin etänä järjestää hautajaisia. Annoin papillekin ohjeet puhelimessa.

Lähimmille omaisille mahdollisimman pian. Siitä sitten pikkuhiljaa. Kun isäni kuoli lauantaiaamuna, oli tieto kaikilla lapsilla ja lastenlapsilla tunnin sisällä kuolemasta ja isän sisaruksilla ehkä 2-3 tunnin sisällä. Sitten jatkettiin tiedotusta kaiken maailman serkuille ja kavereille ja naapureille jne. siten, että viimeiset puhelut soitettiin tiistai-iltana. Mutta eihän tuohon mitään lakia ole. Riippuu tietenkin myös omasta jaksamisesta. En minä ainakaan olisi kuolinpäivän aikana jaksanut niitä kaikkia puheluita soittaa.

Kukaan ei voi omia ihmistä niin, että estää läheisten sukulaisten pääsyn hautajaisiin. Jos taas ei saa yhteyttä niin ei se ole silloin virhe.

Joskus taas omaisiin voi liittyä joku ikävä historia mistä syystä yhteys on katkennut.

Omituista vallankäyttöä olla kertomatta. Tosin nykyisin entistä useampi toimii juuri noin. Moni vanhus on joutunut nimeämään jonkun täysin ulkopuolisen huolehtimaan siitä, että riitaisa suku saa tietoa tasapuolisesti.

Kyseessä on kuolleen ihmisen jo kuolleen veljen elossa oleva vaimo, jonka mielestä hän varmasti olisi halunnut tiedon heti, mutta jolle aion kertoa vasta aamulla niinkuin muillekkin.

Ap

Itse ilmoittaisin aamulla, kun olisin itse sulatellut asian ja osaisin esittää asian "rauhallisestai" ei tuossa vaiheessa enään ole kiire.

Kun äitini kuoli, ilmoitin tunnin kuluttua sisaruksille, jotta pääsivät hyvästelemään vainajan. He sitten kertoivat omille jälkeläisilleen. Eronneen isän suvulle ilmoitin vasta lähes viikon päästä, en vaan jaksanut aiemmin. Ystäville ja tutuille sitten hyvissä ajoin ennen hautajaisia.

Me emme saaneet mitään tietoa että setämme oli kuollut!

Veljeni luki tiedon kuolinilmoituksesta.

Törkeää.

Ei silla niin kauheasti ole valia tuossa hautajaisasiassa. Jos jotain todella tarkeata on, niin mieluummin ennen hautajaisia. Itse en muuta voi sanoa, ja sita pyrin noudattamaan. Kuin kyenen.

*pakana*

Vannotin terveyskeskusta ilmoittamaan mummon kuolemasta, koska sukulaiset eivät siitä ilmoittaisi. 2 viikon kuluttua soitin tädilleni muusta asiasta ja hän kertoi vasta sitten, kun sanoin meneväni huomenna mummoa katsomaan, että hän on kuollut melkein 2 vikkoa sitten...

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi omia ihmistä niin, että estää läheisten sukulaisten pääsyn hautajaisiin. Jos taas ei saa yhteyttä niin ei se ole silloin virhe.

Joskus taas omaisiin voi liittyä joku ikävä historia mistä syystä yhteys on katkennut.

Mihinkähän hautajaisiin niiden "läheisten" pitäisi päästä jos eivät ole niin "läheisiä" että järjestävät/huolehtivat ao. Kekkerit :)

Mullakin täti närkästyi suunnattomasti kun tuhkattiin isä ja kutsuttiin täti uurnanlaskuun. Olisi kuulemma pitänyt olemattomiin hautajaisiin kutsua hänetkin. Hän kyllä tiesi kuolemasta, pyysin isän hoitokotia soittamaan hänellekin, kun itseäni ei kiinnostanut tädin kanssa jauhaa vanhoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Omituista vallankäyttöä olla kertomatta. Tosin nykyisin entistä useampi toimii juuri noin. Moni vanhus on joutunut nimeämään jonkun täysin ulkopuolisen huolehtimaan siitä, että riitaisa suku saa tietoa tasapuolisesti.

Äitinsä kuolemasta sukulaiseni ei jaksanut ilmoittaa veljelleen, kaikki voimat meni juomiseen, isänsä hautajaisista kumpikaan ei kertonut sisarelleen.

Vierailija kirjoitti:

Me emme saaneet mitään tietoa että setämme oli kuollut!

Veljeni luki tiedon kuolinilmoituksesta.

Törkeää.

Olitteko muuten tekemisissä sedän kanssa?

Minä sain kerrottua swrkulleni vasta vuosi äidin kuoleman jälkeen, että hänen tätinsä on kuollut. Minulla ei ollut serkun osoitetta eikä puhelinnumeroa.