Mulla on sairaus, joka löytyi vasta muutamia vuosia sitten (aikuisena) eikä oireile -> lääkäri määräsi silti haittaa aiheuttavat

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse syödä niitä lääkkeitä. Itselläni on sairaus johon on määrätty aika kovat lääkkeet joista haittaa esim. Kortisonia ja solunsalpaajia. Kun voin paremmin jätän niitä lääkkeitä ottamatta, ja peruuttelen lääkäriaikoja joita olisi jopa välillä kuukauden välein (maksaa sen 39e kerta..)

Lääkäri ei toki tästä tykkää mutta tämä on minun elämäni.

Sarkoidoosi?

Ymmärrän lääkäriäsi, on turhauttavaa hoitaa potilasta joka ei ota yhtään vastuuta omasta osuudestaan hoidon onnistumiseen.

Maalaisjärjellä ajateltuna,

Vaihtoehto A: syöt lääkkeitä -> ei riskiä saada kohtauksia=hyvä juttu aivojen kannalta

Vaihtoehto B: Lopetat lääkkeiden syönnin -> riski saada kohtaus milloin vain = huono juttu aivojen ja koko elämän kannalta, sekä mahdollisesti muiden ihmisten, jos vaikka alat kouristaa autoa ajaessa.

Älä omin päin lopeta missän nimessä vaan vaadi tarkempaa tietoa miksi lääkkeitä pitää syödä, jos sulle ei mukamas ole kerrottu (oudolta kuulosta kyllä tämä) ?, eikä "sun olis nyt hyvä vaan syödä niitä"

Monilla pitkäaikaisairalla ongelma on alussa juuri tuo, ettei ymmärretä mitä sairaus tarkoittaa.

Terve ihminen ajattelee että "otan lääkkeitä vain kun olen kipeä", koska muutenhan terveellä ei ole oireita, joita tarvitsisi lääkkeillä hoitaa.

Mutta pitkäaikaissairauden kanssa tilanne on niin että voidakseen normaalisti, on otettava niitä lääkkeitä. Lääkärit myös tietävät ne riskit, joita aiheutuu sairauskohtauksista ja lääkäri arvioi lääkkeiden aiheuttamia sivuvaikutuksia suhteessa niihin usein pysyviin ja vakaviin vaurioihin, joita mahdollinen sairauskohtaus voisi aiheuttaa. Eli sun tapauksessa voi miettiä, että jos lääkkeestä tulisikinsivuvaikutuksena lihasnykimistä tai jopa ihottumaa, ovatko ne pahempia kuin se, että mahdollisen kohtauksen sattuessa aivosoluja kuolee, tulee muistihäiriöitä yms. Useimpien mielestä ei ole.

Siksi lääkettä on fiksua syödä, jos sellaista on määrätty. Satunnainen käyttö kun ei suojaa aivoja. Eikä lääke auta, jos sitä ottaa vasta kohtauksen alkaessa.

Yleensäkin pitkäaikaissairaan pitää oppia kuinka toimia hoitonsa kanssa: hoitavan lääkärin kanssa ollaan yhteydessä säännöllisesti ja jos jotain muutoksia haluaa, kuten lääkityksen muuttamista, mitään ei tehdä omasta päästä vaan käydään neuvottelemassa lääkärin kanssa. Se on vastuullisen ihmisen tapa hoitaa itseään.

Jos siis tietämättömänä yrität lopettaa tarpeellisen lääkityksen, mutta tajuat edes mennä puhumaan siitä lääkärisi kanssa, hän saa edes mahdollisuuden selittää sinulle mistä on kyse ja miksi se lääke on tärkeä. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin ihmiset, jotka ottamatta selvää faktoja omasta sairaudestaan inttävät että voivat hyvin, joten voivat lopettaa lääkityksen -- lääkäri kun tietää, että todennäköisesti potilas on oireeton juuri siksi että on ottanut sitä lääkettä ohjeiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse syödä niitä lääkkeitä. Itselläni on sairaus johon on määrätty aika kovat lääkkeet joista haittaa esim. Kortisonia ja solunsalpaajia. Kun voin paremmin jätän niitä lääkkeitä ottamatta, ja peruuttelen lääkäriaikoja joita olisi jopa välillä kuukauden välein (maksaa sen 39e kerta..)

Lääkäri ei toki tästä tykkää mutta tämä on minun elämäni.

Jos sulla on sarkoidoosi, kannattaisi syödä ne lääkkeet, niin saisi sairauden ehkä joskus remissioonkin. Sitten saisit ehkä vuodenkin tauon lääkärikäynneissä.

Syö vaan niitä lääkkeitä ja keskustele muutoksista lääkärisi kanssa.

Tuttavapiirissäni on yksi epilepsiaa sairastava aikuinen, jonka aivot epilepsia on tuhonnut. En sano mitenkään pahalla tai tarkoita loukkaavasti, mutta hän käyttäytyy kuin kehitysvammainen vaikka sitä hän ei ole. Sinulla tuskin on niin paha epilepsia mutta en silti ottaisi riskiä ja alkaisi itse säätämään pillerien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Elinikäisiä lääkityksiä on esim. diabetes-, kolesteroli-,verenpaine-, kilpirauhaslääkkeet.

Riippuu mistä on kyse mutta kyllä minä söisin määrätyt lääkkeet.

Höpö höpö, ärsyttää kun esitetään valheellista tietoa. Diabetes 2 lääkkeistä pääsee eroon ruokavalion ja laihtumisen avulla, samoin verenpainelääkkeistä, epäilen samaa myös kolesterolilääkkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elinikäisiä lääkityksiä on esim. diabetes-, kolesteroli-,verenpaine-, kilpirauhaslääkkeet.

Riippuu mistä on kyse mutta kyllä minä söisin määrätyt lääkkeet.

Höpö höpö, ärsyttää kun esitetään valheellista tietoa. Diabetes 2 lääkkeistä pääsee eroon ruokavalion ja laihtumisen avulla, samoin verenpainelääkkeistä, epäilen samaa myös kolesterolilääkkeistä.

Ei se ihan noin mene että tapahtuisi automaattisesti. Kyllä nuo tapaukset ovat enemmänkin sellaisia että "diabeteslääkkeistä VOI päästä eroon ruokavaliolla" mutta mitään takuuita ei ole, että tämä koskee juuri sinua. Riippuu niin monesta asiasta kuten sairauden etenemisestä, muista sairauksista ja ominaisuuksista, genetiikasta, jne..

Nykyään moni luulee naivisti että keho on kuin kone, jonka voi ohjelmoida halunsa mukaan. Mutta asia ei ole niin.

Vierailija kirjoitti:

Monilla pitkäaikaisairalla ongelma on alussa juuri tuo, ettei ymmärretä mitä sairaus tarkoittaa.

Terve ihminen ajattelee että "otan lääkkeitä vain kun olen kipeä", koska muutenhan terveellä ei ole oireita, joita tarvitsisi lääkkeillä hoitaa.

Mutta pitkäaikaissairauden kanssa tilanne on niin että voidakseen normaalisti, on otettava niitä lääkkeitä. Lääkärit myös tietävät ne riskit, joita aiheutuu sairauskohtauksista ja lääkäri arvioi lääkkeiden aiheuttamia sivuvaikutuksia suhteessa niihin usein pysyviin ja vakaviin vaurioihin, joita mahdollinen sairauskohtaus voisi aiheuttaa. Eli sun tapauksessa voi miettiä, että jos lääkkeestä tulisikinsivuvaikutuksena lihasnykimistä tai jopa ihottumaa, ovatko ne pahempia kuin se, että mahdollisen kohtauksen sattuessa aivosoluja kuolee, tulee muistihäiriöitä yms. Useimpien mielestä ei ole.

Siksi lääkettä on fiksua syödä, jos sellaista on määrätty. Satunnainen käyttö kun ei suojaa aivoja. Eikä lääke auta, jos sitä ottaa vasta kohtauksen alkaessa.

Yleensäkin pitkäaikaissairaan pitää oppia kuinka toimia hoitonsa kanssa: hoitavan lääkärin kanssa ollaan yhteydessä säännöllisesti ja jos jotain muutoksia haluaa, kuten lääkityksen muuttamista, mitään ei tehdä omasta päästä vaan käydään neuvottelemassa lääkärin kanssa. Se on vastuullisen ihmisen tapa hoitaa itseään.

Jos siis tietämättömänä yrität lopettaa tarpeellisen lääkityksen, mutta tajuat edes mennä puhumaan siitä lääkärisi kanssa, hän saa edes mahdollisuuden selittää sinulle mistä on kyse ja miksi se lääke on tärkeä. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin ihmiset, jotka ottamatta selvää faktoja omasta sairaudestaan inttävät että voivat hyvin, joten voivat lopettaa lääkityksen -- lääkäri kun tietää, että todennäköisesti potilas on oireeton juuri siksi että on ottanut sitä lääkettä ohjeiden mukaan.

Juuri näin. Epilepsia ei ole pikkujuttu, vaan vakava sairaus. Kohtaukseen voi myös kuolla. Lääkitystä ei määrätä turhaan. Ole onnellinen, että sinulle on löytynyt sopiva lääkitys, mikä estää kohtaukset, koska se ei ole mitenkään itsestään selvää. Opi hyväksymään sairautesi. Jättäisitkö syöpäläkkeesikin syömättä jos sinulta olisi löytynyt syöpä, mikä ei viel oireile.

Ne lääkkeet, mitä syöt pitävät ne kohtaukset parhaassa tapauksessa poissa! Ilman lääkärikäynti älä missään nimessä Lopeta lääkitystä. Tarvitset neurologiselta hoitajalta vaikka ajan ja pyydät selvittämään, miksi epilepsian hoidon osalta lääkitys tärkeää.

Ethän halua kuolla tai aiheuttaa vammoja aivoilla.

Kyllä lääkäriltä voi kysyä perusteluja, jos jonkin lääkityksen määrääminen ihmetyttää. On lääkärin velvollisuus kertoa ja myöskin potilaan oikeus kysyä. Hoitoon sitoutuminen eli määrättyjen lääkkeiden syöminen on kuitenkin potilaan vastuulla, ja yleensä kärsijä olet sinä itse, jos et "määrättyä" hoitoa noudata. Monet sairaudet ovat sellaisia, etteivät ne aiheuta oireita ja lääkkeiden syöminen voi tuntua turhalta, mutta esimerkiksi verenpainetauti hoitamattomana aiheuttaa monen eri elimen vaurioita ja oireet alkavat kyllä ajan mittaa. Kohdallasi on tietysti muiden vaikea kommentoida mitään, kun eivät tilannettasi tiedä. 

Lääkepakkauksiin on jokaisen lääkeyhtiön merkittävä kaikki lääkkeestä mahdollisesti aiheutuvat sivuvaikutukset, se on oikeudellisista syistä tehtävä. Ei se tarkoita, että juuri sinä niitä saisit. Monet haittavaikutukset ovat todella harvinaisia (ilmenevät lievänä yhdellä tuhannesta) ja jos niitä liian tarkkaan lukee niin voi jopa mieli tehdä tepposet ja kuvitella saavansa jotain mainittuja oireita.

Tässäkin asiassa kannattaa kysyä siltä omalta lääkäriltä, mitä sivuvaikutuksia kannattaa seurata ja onko todennäköistä, että niitä saat. Yleensä lääkäri tekee lääkkeitä määrätessään arvion siitä, onko mahdollista haittavaikutuksista huolimatta hoitamattomasta sairaudesta koituvat haitat suurempia.

Tsemppiä!

Tää on just typerien ihmisten logiikkaa "hei en mä näitä lääkkeitä enää tarvis syödä ku ei mulla mitään oireita enää oo" HaLoo just niiden lääkkeiden takia olet oireeton!

Eli jos lopetat syönnin, tulet saaman kohtauksen.

Se on jokaisen oma valinta käyttääkö lääkkeitään. Itse mielummin kuolisin kuin käyttäisin loppuelämän jotain sellaista lääkitystä, josta tulee epämukava olo. Ja tuohon lasken kaikki psyykenlääkkeet, tai no rauhoittavat menee vielä pieninä annoksina.