Lue keskustelun säännöt.
Mikä on normaalia vanhemman käytöstä suuttumistilanteissa?
24.02.2018 |
Onko ok esim uhata heittää lapsi parvekkeelta? Mulla ei ole mitenkään kovinkaan aurinkoinen lapsuus ollut niin tällaisen rajat on vähän hukassa miten normaalit ihmiset käyttäytyvät lapsilleen. Ja mikä olisi ok jos vaikka kerran lapsuudessa tapahtuu, voiko sitä laskea (vaikka kyseinen lapsi vielä aikuisenakin muistaisi kyseisen asian).
Kommentit (7)
Ykkönen sen sanoi. Lasta ei uhkailla eikä myöskään mollata ja latisteta.
Jos vituttaa, sano että nyt olen vihainen, koska.... tai vaikka että minua harmittaa nyt niin, että anna minun olla hetki, että rauhoitun, en halua vielä puhua asiasta.
Saa hermostua ja olla vihainen, lapsellekin - mutta teoista, ei lapsesta itsestään. Eli ÄLÄ vihaa ikinä lasta, vaan korkeintaan sitä, mitä hän on tehnyt. Ja siksi ei saa haukkua lasta, vaikka kuinka harmittaisi!
Kannattaa joskus lainata kirjastosta Tove Janssonin maanmainio muumipeikkokirja Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Lue ajatuksella se nimikertomus. Lapsi muuttuu näkymättömäksi, kun hänelle keljuillaan jatkuvasti ja pilkataan hänen tekemisiään.
Se on oiva vertauskuva siitä, miten lapsi on kyvytön käsittelemään ivaa ja aikuisen pilkkaa. Ja varsinkin oman äidin harjoittama mollaaminen tuhoaa lapsen psyykettä hyvin tehokkaasti. Joten ÄLÄ pilkkaa tai hauku, vaikka kuinka harmittaisi.
Jos sinulla on taipumus uhkailla ja loukata lasta suuttuessasi, koeta kehittää itsellesi tapa mennä vaikka hetkeksi vessaan tai muualle ja laskea siellä hitaasti kahteenkymmeneen. Kysy sitten, MIKSI suutuit lapsellesi ja onko suuttuminen ehkä liioiteltua. Kannattaako vetää kovat hepulit, vai töpeksitkö kenties tilanteessa itsekin? Kannattaisiko lapselle mieluummin opettaa oikeanlaista käytöstä kyseisessä tilanteessa sen sijaan, että suuttuu?
Ja vasta kun olet miettinyt noihin vastaukset ja rauhoittunut, palaat lapsen luo.
Ja toki AINA voit pyytää anteeksi. Se ei tee tehtyä tekemättömäksi, mutta jos osaat nöyrästi katua ja kertoa, ettet koskaan tekisi mitään lapsellesi, väkivaltainen uhkailu on tosi tyhmää ja johtuu omasta lapsuudestasi, koska isäsi uhkaili sinua samalla lailla - mutta yrität opetella siitä eroon - niin vähän se auttaa asiaa. Mutta EI POISTA sinun vastuutasi kasvaa aikuiseksi ja lopettaa pienen lapsen uhkailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen sen sanoi. Lasta ei uhkailla eikä myöskään mollata ja latisteta.
Jos vituttaa, sano että nyt olen vihainen, koska.... tai vaikka että minua harmittaa nyt niin, että anna minun olla hetki, että rauhoitun, en halua vielä puhua asiasta.
Saa hermostua ja olla vihainen, lapsellekin - mutta teoista, ei lapsesta itsestään. Eli ÄLÄ vihaa ikinä lasta, vaan korkeintaan sitä, mitä hän on tehnyt. Ja siksi ei saa haukkua lasta, vaikka kuinka harmittaisi!
Kannattaa joskus lainata kirjastosta Tove Janssonin maanmainio muumipeikkokirja Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Lue ajatuksella se nimikertomus. Lapsi muuttuu näkymättömäksi, kun hänelle keljuillaan jatkuvasti ja pilkataan hänen tekemisiään.
Se on oiva vertauskuva siitä, miten lapsi on kyvytön käsittelemään ivaa ja aikuisen pilkkaa. Ja varsinkin oman äidin harjoittama mollaaminen tuhoaa lapsen psyykettä hyvin tehokkaasti. Joten ÄLÄ pilkkaa tai hauku, vaikka kuinka harmittaisi.
Jos sinulla on taipumus uhkailla ja loukata lasta suuttuessasi, koeta kehittää itsellesi tapa mennä vaikka hetkeksi vessaan tai muualle ja laskea siellä hitaasti kahteenkymmeneen. Kysy sitten, MIKSI suutuit lapsellesi ja onko suuttuminen ehkä liioiteltua. Kannattaako vetää kovat hepulit, vai töpeksitkö kenties tilanteessa itsekin? Kannattaisiko lapselle mieluummin opettaa oikeanlaista käytöstä kyseisessä tilanteessa sen sijaan, että suuttuu?
Ja vasta kun olet miettinyt noihin vastaukset ja rauhoittunut, palaat lapsen luo.
Ja toki AINA voit pyytää anteeksi. Se ei tee tehtyä tekemättömäksi, mutta jos osaat nöyrästi katua ja kertoa, ettet koskaan tekisi mitään lapsellesi, väkivaltainen uhkailu on tosi tyhmää ja johtuu omasta lapsuudestasi, koska isäsi uhkaili sinua samalla lailla - mutta yrität opetella siitä eroon - niin vähän se auttaa asiaa. Mutta EI POISTA sinun vastuutasi kasvaa aikuiseksi ja lopettaa pienen lapsen uhkailu.
Kiitos vastauksestasi mutta kun minä olen se lapsi, en vanhempi.
Auts, ymmärsin aloituksesi väärin.
Sinulla on oikeus olla katkera, tuollainen uhkailu tuhoaa perusturvallisuuden tunteen ja itsetunnon. Oletko yrittänyt puhua vanhemmillesi, tunnustavatko he tehneensä virheen?
3
Tiedän tällaisen tapauksen: adoptioäiti roikotti lastaan portaikon yläpuolella ja uhkasi päästää irti (jos lapsi ei rauhoitu tai jotain, en muista)
Tuo lapsi on nykyään jo aikuinen. En minä tuota perhettä mitenkään tuntenut. Kerran olen tavannut.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tällaisen tapauksen: adoptioäiti roikotti lastaan portaikon yläpuolella ja uhkasi päästää irti (jos lapsi ei rauhoitu tai jotain, en muista)
Tuo lapsi on nykyään jo aikuinen. En minä tuota perhettä mitenkään tuntenut. Kerran olen tavannut.
Jäi puuttumaan, että pää alaspäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auts, ymmärsin aloituksesi väärin.
Sinulla on oikeus olla katkera, tuollainen uhkailu tuhoaa perusturvallisuuden tunteen ja itsetunnon. Oletko yrittänyt puhua vanhemmillesi, tunnustavatko he tehneensä virheen?
3
En halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Enkä siis itse hahmota normaaliuden rajoja, mitä ansaitsen ja mitä en. Vanhemmat todennäköisesti saisivat minut uskomaan uudestaan että tuollaiset tempaukset olivat tarpeen eikä heidän käytöksessään ollut mitään vikaa.
No ei ole normaalia uhata satuttamisella, tappamisella tai hylkäämisellä.