Arggh.... mä en kestä...

Tämä on aika noloa kertoa, mutta onneksi sen voi tehdä anonyymisti täällä!

Oon pian 4kymppinen ja sinkkuna ollut jo pitkään, kun en kelpuuta ketä tahansa elämääni.
Oon ollut ihastuneena jo pitkään (muutaman vuoden!) yhteen näyttelijään, josta haaveilen...
Tämä mies on britti ja asuu muualla kuin Suomessa.
Hän ei tiedä olemassaoloani, eikä tule koskaan tietämään ja silti olen luonut hänestä itselleni haaveiden miehen ja siksi muut ei kelpaa... Tuskin tämä mies edes on sellainen kuin kuvittelen, mutta...
Mietin jo, että onko tämä ihan sairasta?!
Hän on mielessäni joka päivä (vaikka en haluaisikaan aina häntä miettiä), ehkä jo pakonomaisesti.
Ehkäpä pitäisi alkaa vain deittailemaan miehiä täällä suomessa ja jättää pois mielestä tuo julkkis. Eikö?