Mitä asioita oudoksutte tuntemissanne uskovaisissa?

Usko siihen, että tekipä mitä tahansa, niin se on herran käres eikä omissa ansioissa.

Tiukkapipoisuus, ei inhimillistä otetta kanssaihmisiin,

Uskovaisuutta. Eli sitä että täysjärkinen ihminen uskoo satuihin.

Omissa vanhemissa sitä, että aikoinaan uskoivat ihan kaiken mitä saarnapöntöstä sanottiin, mitään kyseenalaistamatta. Teininä sain kuulla kulkevani pimeyden teitä jos kuuntelin muuta kuin hengellistä musiikkia. 

En tunne yhtään uskovaista.

Sitä miten onnellinen vapaa ja hyvä olo voi olla.

Ihmettelen niitä jotka nielevät purematta ihan kaiken ja niitä jotka luulevat että ovat ensimmäisen "isomman julkisynnin" tekemisen jälkeen luopuneet uskostaan kokonaan. En kyllä enää paljoa ihmettele, kun tunnen joka sorttia uskovaista ja joiden elämään kuuluu laidasta laitaan ihan samaa mitä kenen tahansa. Myös omaan uskovan elämääni on mahtunut niin paljon kaikenlaista pyhää ja pahaa jne että mitä sitä elämää ihmettelemään. Uskovat elävät sen Jumalaan uskoen ja ne muut ilman Jumalaa eläen. Muuten hyvin samanlaista hommaa.

N42

Muiden tuomitseminen. Vaikka samaan aikaan omat teot eivät ole hyväksyttäviä. Suvaitsemattomuus.

Empatian puute kaikkia toisin uskovia kohtaan, siis jopa samaan uskontoon mutta vain hiukan poikkeavan tulkinnan omaaviin ( puhun krostityostä, mutta sama meno tuntuu olevan uutisten mukaan muslimeilla ja idän uskonnoissa). ei minkään.

Käännytys ja lasten helvetillä pelottelu.

Jumalan selän taskse piiloutuminen ympäristö kysymyksissä ja esim. väestön kasvussa. Omaa toimintaa ei tarvitse muuttaa, kun jumala pelastaa ja tempaa taivaaseen. Lisäännytään ja täytetään maa ja kulutetaan maapallon resussit loppuun, koska näin on jumala säätänyt.

Että ollaan niin rahan perään.