Miksi taiteilijat ja urheilijat ovat henkilöinä framilla ja jotenkin esikuvia?
Olen miettinyt sitä että mikä niistä ammateista ja näitä harjoittamista ihmisistä tekee niin jaloja? Onhan ne tietty julkisia ammatteja, mutta niin on esim uutisankkurikin. Onko tietty myyttisyys ja kiehtovuus siinä että niissä koetellaan tavallaan ihmisen ja ihmisyyden rajoja? Henkisen ja fyysisen ponnistelun kautta nähdään mihin ihminen voi yltää tai oivaltaa?
Kommentit (4)
Ja mielenkiintoista on myös se, että teoriassa voi ajatella että taiteilija tekee työtään mielellään ja urheilija kehollaan. Niin äärirajoille vietynä urheilijoilla onkin sitten vammoja eli ei kilpaurheilu ei paradoksaalisesti ole keholle välttämättä terveellistä. Ja ainakin on olemassa stereotypia mieleltään epävakaasta taiteilijasta.
Älkää käsittäkö aloitusta väärin, tarkoitukseni ei ole kyseenalaistaa näiden ammattien arvoa vaan pohtia miksi ne ovat yhteiskunnassa sellaisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jaloja? :D Nyt olet unohtunut jonnekin 1920-luvulle.
Niin, ainakin teoriassa :D ap
Jaloja? :D Nyt olet unohtunut jonnekin 1920-luvulle.