Lue keskustelun säännöt.
Kuinka itsekkäitä miehiä teillä on?
22.02.2018 |
Mieheni ilmoitti laittavansa omaan harrastukseensa 85 000 euroa (hankkii omilla rahoilla/ottaa omaa lainaa). Harrastukseen menee useampi viikonloppu illassa ja pari kesälomaviikkoa, vähintään.
Ja tämä oli ilmoitusluonteinen asia, koska hänen mielestään hänellä on oikeus omiin ratkaisuihin.
Meillä pieniä lapsia ja yhteinen aika muutenkin kortilla. En ymmärrä miehen itsekkyyttä.
Ja vastineeksi, mitä mun pitäisi saada että olisi edes lähestulkoon yhtä kallista ja aikaa vievää?
Ja etukäteen voin jo sanoa, että miehen harrastus on sellainen johon minä en voi enkä edes halua osallistua. Olen siis ne ajat lasten kanssa kun hän harrastaa. :(
Kommentit (62)
Minä ainakin pystyisin käyttämään tuollaisen summan säästöjäni ihan mihin huvittaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Ei minun aikuisena ihmisenä tarvitse anella keneltäkään lupaa omien rahojeni käyttöön. Eihän 85 000 € ole mikään valtavan iso summa hyvätuloiselle ihmiselle. Monet ostelee tuon hintaisia autoja, kesämökkejä ja purjeveneitä.
Verrattuna taas pienituloiseen perheeseen niin tuo on merkittävän iso summa rahaa. Etenkin jos kodista puuttuu vaikka kunnollisia huonekaluja ja lapset joutuu kävelemään risaisissa vaatteissa.
Puuttuuko teidän kodista ja lapsilta sitten jotain merkittävää johon raha pitäisi mielestäsi käyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota se kuulostaa monesti olevan. Miehet eivät varmasti itse edes käsitä toimintaansa itsekkääksi, vaan kokevat aivan luonnolliseksi jatkaa normaalia elämäänsä muista välittämättä. Ovat kai lapsuudenkodistaan saakka tottuneet, että aina muut sopeutuvat, eivätkä osaa kyseenalaistaa omaa toimintaansa tai ajatella, että esimerkiksi lasten hankkiminen jotenkin koskisi myös hänen elämäänsä ja vapaa-aikaansa muutenkin kuin siten, että voi kehua kaverille, että nyt hänellä on muuten myös lapsi.
Kerropa taustaa vähän. Etkö osannut aavistaa mitään kun perustit perheen tämän miehen kanssa?
Rahasta ei mulle olisi väliä, kummallakin meillä on sitä omiin tarkoituksiin ihan riittämiin. Mutta en katsoisi tuollaista ajankäyttöä lapsiperheessä, mies huomaisi äkkiä viikko-viikko-systeemillä harrastavansa vain puolet entisestä.
Kyse ei ole rahasta, vaan siitä miten haluaa loppuelämänsä elää. Jos molemmat ovat yhtä itsekkäitä ja käyttävät suurimman osan viikonlopuista (esim. 10-20 viikonloppua vuodessa) ja kesälomista (4 viikkoa vuodessa) omiin menoihinsa, niin onko siinä jotain järkeä? Lapset täytyy jakaa ja jonkun niitäkin hoitaa.
Mies on aina ollut aika itsekäs ja suostutellut minua kaikkeen. Nyt alkaa paukkua mun rajat vastaan, koska harrastus ei todellakaan ole eikä tule yhteiseksi missään vaiheessa elämää (sairauteni rajoittaa joten voin jo nyt sen sanoa ja mies hyvin asian tietää).
Ehkä tuo on jonkinlainen hengähdys miehelle perhe-elämästä, mutta minä koen vaatimuksen liian suurena. Hänen mielestään tällaisista pikkujutuista ei tarvitse keskustella kun muuten voidaan elää ihan normaalia elämää. Niin, minun selkänahastani. (Olen vielä masentunut ja voimieni äärirajoilla monesta eri syystä.)
Halusin kuulla muiden mielipiteitä ja sitä, että onko tällainen ajattelutapa perheellisillä miehillä kovinkin yleinen? Toki naiset voivat olla yhtä itsekkäitä, mutta itselleni ei ole vielä tähän mennessä tullut mieleen edes. Täytyypä vaan alkaa elää yhtä itsekkäästi ja laittaa yhtä paljon rahaa ja aikaa omaan napaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei ole laisinkaan itsekäs huonolla tavalla. Eli puolensa pitää ja arvostaa itseään, mutta on empaattinen ja huomio mut ja parisuhteen jutussa kuin jutussa. Sama pätee toiseen suuntaan.
Toisen huomioon ottaminen on musta parhaimmillaan hyvä kierre. Itsekkyydestä voi myös tulla kierre, jos kumpikin käyttäytyy itsekkäästi ja asiat kertautuu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies tekee pitkää työpäivää ja harrastaa siihen päälle useampana iltana viikossa useamman tunnin kerrallaan. Meillä ei kyllä ole kyse kuin muutamien kymppien, max. satojen eurojen harrastuksesta, mutta siis se ajankäyttö tässä ongelmana. Mies halusi niin ja niin monta lasta ja minä kilttinä tyttönä toteutin hänen toiveitaan !!!!! Sitten oltiinkin tilanteessa, jossa ei turvaverkkoja ollut ja mies tuli ja meni miten huvitti. Minä ahdistuin ja hain siihen apua. Lapset ja kodin hoidin hyvin lähestulkoon yksin. Sossut pyydettiin mukaan hoitoneuvotteluun ahdistukseni vuoksi ja ei kuulemma aihetta ls-ilmolle. Ihmettelin, miksi tällainen tapaaminen piti järjestää, sillä tästä aiheutui minulle ylimääräistä ahdistusta ja ei ollut mitään syytä epäillä selviytymistäni lasten kanssa. Meidän piti miehen kanssa yhdessä vielä eri kerralla mennä sossuja tapaamaan, kun selkeästi meidän ongelmamme on yhteisen ajan, kommunikoinnin ja kodinhoidon ja lastenhoidon jakaminen. Mies ei tullut mukaan tapaamiseen, ei harrastuksen vuoksi kuulemma ehtinyt. Menin yksin.
Eli mies on niin itsekäs ettei mitään rajaa. Hän aiheutti minulle ahdistuksen, ei tue sitten mitenkään ja hänen vuokseen jouduin yksinään tuollaiseen pyöritykseen apua haettuani. Miksi emme eroa? Mies ei tietenkään halua, onpa kummallista... Jos päättäisin kuitenkin erota, tulisi siitä todennäköisesti hyvin vaikeaa.
Puolisosi kuulostaa, anteeksi surasukaisuuteni, ihan kammottavan itsekkäältä. Miksi ero olisi vaikea? Pelasta nyt hyvä ihmunen itsesi ennen kuin uuvut! Kyllä yh pärjää taloudellisesti ihan ok, ei yhteisen talon ym omaisuuden takia kannata jäädä jos toinen ei kunnioita ja arvosta sinua yhtään. Ja ihan samahan se on mitä mies haluaa, kysy mieluummin itseltäsi mitä sinä haluat. Voimia ja ryhtiä nyt, selviät varmasti ja vahvempana kuin koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin pystyisin käyttämään tuollaisen summan säästöjäni ihan mihin huvittaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Ei minun aikuisena ihmisenä tarvitse anella keneltäkään lupaa omien rahojeni käyttöön. Eihän 85 000 € ole mikään valtavan iso summa hyvätuloiselle ihmiselle. Monet ostelee tuon hintaisia autoja, kesämökkejä ja purjeveneitä.
Verrattuna taas pienituloiseen perheeseen niin tuo on merkittävän iso summa rahaa. Etenkin jos kodista puuttuu vaikka kunnollisia huonekaluja ja lapset joutuu kävelemään risaisissa vaatteissa.
Puuttuuko teidän kodista ja lapsilta sitten jotain merkittävää johon raha pitäisi mielestäsi käyttää?
Se pääpointti tässä ei varmaan ole raha vaan ajankäyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Ja olennaisin kysymys, miksi niin monella naisella on itsekäs mies?
Tai narsisti.
Ettei vain olisi kolikon toinen puoli naisten rakastamasta määrätietoisesta miehestä joka ottaa minkä haluaa?
Minun mieheni on määrätietoinen ja "ottaa minkä haluaa" mutta ei tee sitä muiden, etenkään perheen, kustannuksella.
Ei nyt taida itsekkyys ja nuo ominaisuudet mennä käsi kädessä.
Mulla on mies jonka harrastukseen menee puolet vuodesta. On siis sellanen tietyn vuodenajan harrastus. Pikkuhiljaa vanhemmiten harrastuksesta on tullut jo puoli työtä ensin kilpailijana ja nyttemmin lajin parissa toimitsijana. Ensin olin ok että mies harrastaa mutta nyt on mennyt jo parikymmentä vuotta että olen yksin viikonloppuja osan vuodesta, emme siis voi matkustaa yhdessä koska kisoja ja tapahtumia on niin tiheään.
Mies sanoo että että hanki jotain harrastusta sinäkin mutta meillä on kouluikäisiä lapsia jotka tarvii kuskata omiin harrastuksiin ja meillä on myös eläimiä jotka tarvii hoitoa viikonloppuisinkin. (koirat). Tilanne on karannut ihan käsistä.
Toisista naisista ei ole kysymys koska lajia voi seurata netistä ja ne vaativat toimitsijoiltaan ja kilpailijoiltaan täyspäivästä paneutumista.
Yhtäkkiä minua onkin alkanut korveta oikein tosissa. Olen ajatellut alkaa opiskella ja harrastaa toisen vuodenajan harrastusta ja häipyä n 10 viikonloppuna omille teilleni harrastukseni pariin ja mies saa hoitaa talo- j lapsihomat silloin.
Tiedän kyllä että liitto alkaa horjua sitten. Eihän äiti voi silla tavalla alkaa harrastuksissa juosta yökaudet.
Katotaanko!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamia pointteja miehen näkökulmasta.
1) Purjevene on rahallisesti enemmän asunto kuin auto siinä mielessä että sen arvo ei juurikaan vähene jos siitä pitää huolta. Riippuen toki veneestä ja purjeista ja ostaako sen uutena vai käytettynä.
2) Miettisin myös sitä että jos mies luopuu harrastuksistaan ja "viettää laatuaikaa" kotona, niin onko hän pitemmän päälle onnellinen. Näin sinkkuna tommonen pakottaminen on hirveä turn-off ja siksi en haluakaan mitään kotihiirtä vaan naisella tulee olla omia harrastuksia, sillä en halua tulla syyllistämällä kahlituksi sohvan ja television väliin.
Mun mielestä on vielä itsekkäämpää kuvitella omistavansa miehen ja pitää häntä esineenä.
”Kuinka itsekkäitä miehiä teillä on?”
Ehkä tälläkin kertaa ongelmanratkaisu olisi hyvä aloittaa sieltä peilistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä harrastus? kiinnostaa.
Ja miehellä on oikeus omiin harrastuksiin.
Oletettavasti purjehdus.
tai lentäminen
Vierailija kirjoitti:
Muutamia pointteja miehen näkökulmasta.
1) Purjevene on rahallisesti enemmän asunto kuin auto siinä mielessä että sen arvo ei juurikaan vähene jos siitä pitää huolta. Riippuen toki veneestä ja purjeista ja ostaako sen uutena vai käytettynä.
2) Miettisin myös sitä että jos mies luopuu harrastuksistaan ja "viettää laatuaikaa" kotona, niin onko hän pitemmän päälle onnellinen. Näin sinkkuna tommonen pakottaminen on hirveä turn-off ja siksi en haluakaan mitään kotihiirtä vaan naisella tulee olla omia harrastuksia, sillä en halua tulla syyllistämällä kahlituksi sohvan ja television väliin.
Ei kannata lapsia hankkia.
Olisiko jokaisen joka tätä puolustaa omasta puolesta ok, että olisi vaimo, jonka pitäisi 10 kevät-kesä-syksy viikonloppua viettää harrastuksessaan ja kesälomastakin vähintään puolet? Olisi sinulle mies ihan ok, että hoitaisit sen ajan lapsia etkä vaatisi itsellesi vastineeksi mitään?
Homma toimisi varmaan jotenkin vielä ilman lapsia, mutta useamman lapsen kanssa edelleen ok?
Eikö mies voi tyytyä harrastuksiin, joita voi iltaisin /joskus viikonloppuisin harrastaa (näitäkin harrastuksia miehellä on) vaan siihen uuteen harrastukseen pitää mennä merkittävä osa parin yhteisestä vapaa-ajasta? Mun mielestä tuo on jo itsekästä.
En oikeasti tiedä kuinka moni mies soisi tuollaisen omistautumisen ja ilon harrastaa (käyttää rahaa ja vapaa-aikaa) vaimolleen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jokaisen joka tätä puolustaa omasta puolesta ok, että olisi vaimo, jonka pitäisi 10 kevät-kesä-syksy viikonloppua viettää harrastuksessaan ja kesälomastakin vähintään puolet? Olisi sinulle mies ihan ok, että hoitaisit sen ajan lapsia etkä vaatisi itsellesi vastineeksi mitään?
Homma toimisi varmaan jotenkin vielä ilman lapsia, mutta useamman lapsen kanssa edelleen ok?
Eikö mies voi tyytyä harrastuksiin, joita voi iltaisin /joskus viikonloppuisin harrastaa (näitäkin harrastuksia miehellä on) vaan siihen uuteen harrastukseen pitää mennä merkittävä osa parin yhteisestä vapaa-ajasta? Mun mielestä tuo on jo itsekästä.
En oikeasti tiedä kuinka moni mies soisi tuollaisen omistautumisen ja ilon harrastaa (käyttää rahaa ja vapaa-aikaa) vaimolleen?
ap
Olisi ok. Mä olen tuollaiset 10 viikonloppua vuodesta lasten kanssa harrastamassa, jolloin vaimo voi tehdä mitä haluaa. Ja voittehan te lähteä lomalla mukaan purjehtimaan. Se on todella mukavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jokaisen joka tätä puolustaa omasta puolesta ok, että olisi vaimo, jonka pitäisi 10 kevät-kesä-syksy viikonloppua viettää harrastuksessaan ja kesälomastakin vähintään puolet? Olisi sinulle mies ihan ok, että hoitaisit sen ajan lapsia etkä vaatisi itsellesi vastineeksi mitään?
Homma toimisi varmaan jotenkin vielä ilman lapsia, mutta useamman lapsen kanssa edelleen ok?
Olisi ok. Mä olen tuollaiset 10 viikonloppua vuodesta lasten kanssa harrastamassa, jolloin vaimo voi tehdä mitä haluaa. Ja voittehan te lähteä lomalla mukaan purjehtimaan. Se on todella mukavaa!
Vaimosi saa 10 viikonloppua vuodessa tehdä mitä huvittaa (ja käyttää siihen rahaa miten paljon vaan?). Mitä sinä mies saat itsellesi vastaavasti?
Ero pyynnön ja painostamisen välillä on veteen piirretty viiva. Tietyntyyppiset ihmiset eivät osaa sanoa ei ja kokevat pelkän ehdotuksen tai pyynnön painostamiseksi, että tämä pitää saada/toteuttaa.