Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen koko elämäni tuntenut, että mikään ei ole minua varten. Olenko ainoa?
21.02.2018 |
En osaa tätä selittää lyhyemmin. Olen "aina" tuntenut, etten kuulu mihinkään. Olen katsonut vierestä lapsesta lähtien, miten muut tekevät ja toimivat ja iloitsevat, ja kokenut, ettei se kuulu minulle millään tavalla. Että en saa enkä voi olla osa harrastusta tai kaveriporukkaa tai edes luokkaa. Välillä olen kokenut, että jokin voisi kiinnostaa minua ja olla mukavaa, mutta en ole vain pystynyt mennä kokeilemaan. Joskus olen uskaltanut mennä, ja mennyt ehkä toisenkin kerran, kunnes sellainen ihme "möykky" on tullut kaiken eteen, ja olen alkanut ahdistua ja pelätä. Onkin ollut helpompaa jäädä yksin kotiin.
Sama on valitettavasti koskenut myös koulua ja työelämää. Olen katsellut vierestä kun toiset käyvät lukion ja valmistuvat, enkä itse ole pystynyt edes kauppista käymään kahta päivää kauemmin. Olen kokeillut toista opintolinjaa, ja tuntenut että osaan ihan hyvin, ja silti jättänyt kesken. Ihmisten kanssa olo on tuntunut niin ylitsepääsemättömältä, että olen vain jäänyt pois. Koen, että en saa olla osa elämää ja maailmaa, vaan että minun kaltaiseni on pysyttävä poissa normaalien ja hyvien ihmisten tieltä.
Näin kirjoitettuna kuulostaa aika kamalalta. Mutta niin se vain on mennyt.
Kommentit (10)
Erittäin vahva ulkopuolisuuden tunnelukko? On mullakin vaikeuksia tuntea osallisuutta ja vahva taipumus vetäytyä. Enkä käsitä mikä olisi mulle sopiva paikka maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hyvin samantyyppistä. Jotenkin tuntuu, ettei mikään ole niin ihmeellistä kuin se toisista ihmisistä tuntuu olevan. Vaikea kiinnostua aidosti mistään ja nähdä vaivaa asioiden eteen. En kuitenkaan koe olevani mitenkään masentunut tai surullinen. Mikään ei vain oikein tee vaikutusta. Jos joku ihastelee vaikka kaunista maisemaa, itse ajattelen vain että no niin kai, mitä sitten? Matkustelu ei kiinnosta pätkääkään, siellä on vain ihmisiä ja taloja ja autoja kuten täälläkin, mikä siinä on niin ihmeellistä?
En ole koskaan tiennyt, mikä haluaisin olla "isona". Olen vain sitten ajautunut johonkin duuniin jolla saan itseni elätettyä. Ei kiinnosta mitkään tittelit tai tutkinnot tai edes suuret rahamäärät. Jos olen valmistunut jostain koulusta, niin olen vain ajatellut että tulipahan tehtyä ja olen vain yksi loputtomassa joukossa, joka tämänkin on tehnyt. Toisaalta on tunne, että olen tyytyväinen aika vähään, minulla on kaikki mitä tarvitsen.
On minulla sentään yksi erityinen valopilkku, ekaluokkalainen poikani. Hän aiheuttaa minussa valtavia onnellisuudentunteita ja saa aina hymyn huulille. Muuten lähipiiri on hyvin pieni, toki sitäkin laadukkaampi. Mutta yksin tulee oltua pitkiäkin aikoja ilman kontakteja ja viihdyn hyvin.
Onkohan tälle joku diagnoosi? :D
Ulkopuolisuuden tunnelukko
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolisuuden tunnelukko
Ei kuvaa ainakaan minun tapaustani. Minulla on hyvät sosiaaliset taidot ja olen haluttua seuraa. Tilanteissa ei siis ole mitään ongelmaa sinänsä. Ne vaan eivät jaksa kovin usein kiinnostaa.
En tiedä, onko minulla joku muu noista lukoista.
Voisi olla minun kirjoittamani tuo aloitus.
Ulkopuolisuuden tunne on ollut vahvana jo ihan lapsesta asti.
Samantapainen tunne ikäänkuin eläisi unessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tätä muillakin. Ei tietty kaikilla.. mutta suurin osa "osaa" peittää sen.
Mites Paula Noronen sanoi fiksusti just taannoin, että kun hän ja monet miettii että "on niin ulkopuolinen olo".. mutta oli sit pohtinut, että moniko meistä mahtaa loppupeleissä ajatella että "vitsi kun oonkin niiiin inessä tässä elämässä koko ajan!"
ehkä skitsoidisuutta? aplla varmaan enemmän introverttiä vaan ja ehkä jokin asperger?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taikasienet tai muu psykedeelinen kokemus voi auttaa, nimimerkillä kokemusta on!
Sama fiilis, olen ollut ihan helvetin ulkopuolinen koko elämäni.
Alue: Aihe vapaa
Ei mulla nyt ihan noin osaton olo ole ollut.
Oletko ääri-introvertti ja rationaalinen ihminen?
Jotain masennustakin voi ehkä olla, toivottavasti saisit jotain tarvitsemaasi apua.