Naapurienne oudot tavat

Viereisessä rapussa mies laulaa virsiä yksinään. Kuuluu olohuoneeseen.

Ensin ajattelin että siellä on menossa joku uskovaisten sunnuntaiseura, mutta laulu saattaa alkaa minä viikonpäivänä tahansa, eikä koskaan kuulu kenenkään muun laulua, vain tämän miehen.

Hän ei myöskään koskaan laula alusta loppuun mitään virttä, vain pätkän sieltä ja hetken kuluttua toisen täältä.

Ruokavirrestä lauletaan sama pätkä ainakin kaksi kertaa :-D (sä herra kaikki ravitset, siis siunaan pöydän antimet)

Sillä on varmaan paljon ruokaa siellä!

Verisen = veitsen, kiitos autocorrect

Täällä ollut muutama kommentti siitä kun ei tervehditä/katsota silmiin tai juostaan lähestulkoon naapureita pakoon.. Osa voi olla ihan perus suomalaisten jäykkyyttä mutta myös mt-ongelmia. Itsellä pahimpina ahdistus/paniikkikausina en halua nähdä ketään, liikun vain yöaikaan(hiljaa tosin,en kolistele tms) ja saatan vaihtaa suuntaa jos näen naapurin tulevan vastaan. Näin kun pysähtyy miettimään niin varmasti vaikuttaa oudolta.

Omilla naapureilla ei ehkä niinkään kummallisia tapoja, yläkerran jätkä kyllä lorottelee keskelle pönttöä niin, että siitä tulee mahtavan soundin meidän asuntoon. 

Itse olen neuroottinen ulko-oven kanssa, lähtiessä saatan varmistaa kymmenenkin kertaa että ovi on varmasti kiinni  (edellisessä kämpässä olin laittanut oven huonosti kiinni ja kaupasta tullessa se oli sepposen selällään auki). Välillä joudun pihalla kääntymään takaisin ja varmistaa vielä, että ovi oli varmasti kiinni :D Myös hyppelen ja saatan juosta huoneesta toiseen (liikaa virtaa?), onneksi ei ole alakerran naapureita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, että miksi yläkerran naapuristamme kuuluu silloin tällöin päivisin hetken aikaa porakoneen ääni ja sitten vasarointia. Siis ihan muutaman sekunnin joka kerta. Tätä kuuluu suhteellisen usein (varsinkin silloin tuntuu kuuluvan, kun yritän päivällä nukkua yövuoroa varten... hehheh. Tai ehkäpä siihen silloin kiinnittää eniten huomiota).

Mitä siellä porataan niin usein (ehkä kerran viikossa) niin vähän aikaa ja sen jälkeen vasaroidaan? Jos tehtäisiin remonttia, niin pitäisi kuulua aamusta iltaan ja tuskinpa se naapuri joka viikko taulujakaan ripustaa.

Meillä on yläkerran naapuri ihan samanlainen! Aina välillä kuuluu poraamista ja sitten vasarointia. Joskus on pitkiäkin aikoja hiljaista, mutta sitten se alkaa taas. Mulla nyt on ollut itse asiassa kaksikin samanmoista yläkerran naapuria. Muutin ekan alakerrasta toiseen kerrostaloon parin korttelin päähän, meni viikko ja sama touhu jatkui sielläkin :D

Yksi mahdollinen selitys: "poraus" on tehosekoitin jolla valmistetaan leivitys ts. hajoitetaan korppuja korppujauhoksi. Sitten vasaroidaan ulkofilee lihanuijalla lattanaksi, leivitetään ja laitetaan valmiiksi paistoa varten. Wieninleikkeitä siis saattaa olla valmistumassa. 

Jos kovasti tykkää leivitetyistä leikkeistä niin tuo voi tapahtua jopa päivittäin. Monta kertaa päivässä ei kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan eksää :(

Niin minäkin sinua...

En nyt tiedä onko niin outo tapa, mutta yläkerran arabi(?) perhe mekastaa aamu seiskasta ilta yhteentoista..todella rasittavaa kuunnella jatkuvaa huutoa, mökää, töminää jne. Pikkutyttö huutaa, isoveli huutaa ja kiroilee suomeksi vihaavansa tätä, äiti huutaa ja jäkättää kielellä josta ei saa selvää. Olen jopa herännyt tähän jäkätykseen aamuisin. En uskalla mennä sanomaan mitään kun se nuori kolli vaikuttaa niin kuumakallelta että tulis varmaa raamit kaulassa päälle..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo joidenkin mainitsemat vanhat miehet, jotka kuupailevat pihalla, tuskin tekevät sitä ilkeyttään tai kytätäkseen ketään. Luultavasti tekemistä ei elämässä paljoa ole, eikä aika tahdo kulua. Ne miehet on ehkä oppineet kotoaan tai omasta aiemmasta elämästään, että miesväki touhuaa päivän ulkohommissa. Muuta eivät sitten kerrostalossa keksi kuin auton puunaamisen. Ja voihan olla että välit puolisonkin kanssa käyvät hermoille, pakko välillä päästä pihalle. Omakotitalo sopisi tuollaisille hyvin asumismuodoksi.

Minusta ne on liikuttavia ja vähän riipaisevia, ei outoja tai epäilyttäviä.

Näin minäkin ajattelen. Aika käy heillä pitkäksi. Jotkut paheksuvat ja pitävät kyttääjina mummoja tai pappoja, jotka pitävät tapanaan istuskella kerrostalon pihalla. Syynä heillä on varmaan se, että elämänsä on kovin hiljaista ja tapahtumaköyhää ja haluavat edes hetkeksi pois asuntojensa yksinäisyydestä näkemään muita ihmisiä ja joskus tuurilla tulee tilaisuus vaihtaa jonkun kanssa pari sanaakin.

Eikö ne mummat ja papat voi mennä johonkin muualle viettämään aikaa kun pihalle kytikselle? Edes bingoon, uimaan, kirjastoon?

Miksi ne mummot ja papat ei saisi istua pihalla jos haluavat ja siitä nauttivat?! Siksi että sinä et halua heitä nähdä silmissäsi vai? Käypä katsomassa asuinalueita vaikka jossain Etelä-Euroopan maissa, siellä ne mummot ja papat pelaa shakkia ja bridgeä ja mitä lie ja nauttivat yhdessä eläkepäivistään myöhään iltaan asti... Suomessa taas halutaan pois silmistä niin vanhukset, sairaat kuin vammaisetkin. Ei ihme että yksinäisyys ja mielenterveysongelmat lisääntyy kun asenne on tuo.

Näinpä! Ulkomailla vanhukset istuskelee aina niillä kaupungin tai kylän pikku aukioilla/toreilla penkillä juttelemassa ja katselemassa ohikulkijoita. Ihan jees, eipä tarvitse aina maksaa (esim. kahvilaan) siitä, että saa näin istua ja tavata muita. Minusta ihan kannatettava tapa.

Samaa mieltä. Meidän talon mummot ja papat istuu paljon ulkona aina sään salliessa, keväästä syksyyn. Tuossa pihalla on pöytä ja penkkejä. Talon lapset juoksee siinä leikkimässä. Aina moikkaan kun kuljen ohi, usein jään juttelemaan. Minusta on mukava kun ovat siinä. Monet heistä jo leskiä, heillekin varmasti ihan henkireikä muiden seura. Jollain tavalla tuntuu myös turvalliselta, että seuraavat talon tapahtumia.

No mitä nyt kirjaavat ylös kellonajat vieraitteni saapumisista, sekä rekisterinumerot yms. Jos heidän pihalla on koiranpaskaa (heillä omia koiria), niin minä olen ne kuulemma lapiolla sinne kantanut. Onhan näitä. Mutta onhan naapurin isäntä sanojensa mukaan avaruusolentojen lähettämä, kun niin kovasti on muita älykkäämpi. Niin mitäpä tässä heidän ylimaallisuuttaan ihmettelemään :'D

Lapsuudessa naapurissa asui vanhempi nainen jolla oli tapana ripustettuaan pyykit ulos kuivumaan tampata ne. Eli siis hakkasi jotain kosteita t-paitoja mattopiiskalla.

Vierailija kirjoitti:

Meidän edellisen kämpän (rivitalo) naapuri lähti aina sisään omaltakin pihaltaan kun joku toinen tuli ulos. Pitivät aina verhoja tiukasti kiinni ja välttelivät naapureita. Jos yhtiössä oli pihatalkoot, tekivät ns. oman osuutensa etukäteen ja lähtivät sisälle ennen kuin muut tulivat ulos. Pariskunnalla oli myös omat makuuhuoneet eri kerroksissa.

Jos noin paljon välttelee naapureita ja verhot aina kiinni, miten voit tietää, että heillä omat makuuhuoneet??

Raskaana oleva naapuri oli järsimässä autonrenkaita parkkipaikalla. Ihme mielihaluja...

Tuo kun ovi avataan rappuun jotain 5 minuuttia ennen kuin nuo lähtevät, sitten pahimmillaan osa noista seisoo tuossa meidän oven takana kailottamassa sen 5-10 minuuttia niin että rappu raikaa ennen kuin pääsevät matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa alkaa klo 23 paikkeilla laulua muistuttava naisen ulina bongorumpujen tai vastaavien paukkeen säestämänä. Tätä jatkuu yleensä klo 2.00 asti ja toistuu noin neljänä päivänä viikossa. Päivisin bongot korvataan raivokkaalla kantapääkävelyllä. Terkut sinne yläkertaan.

Kuuluisipa täälläkin säestys, että ymmärtäisin minun yläkerran asukkaan yrittävän musisoida tms. Yläkerrasta kantautuu 20-30v miehen hoilotusta. HOILOTUS kuvaa ihan täydellisesti sitä möykkää. Hän huutaa (!) tyylillä "LAAALAAAA LOOOOO LAAAAA", siis hoilotusta jossa muutama eri sävel. Huuto kestää useita minuutteja, oli sitten aamupäivä tai yö. Siis ei edes yritystäkään laulaa, ääni on vain teatraalista huutoa jossa ei ole mitään järkeä. Miksi?

Mietin, asuuko tämä mies jonkun kanssa. Jos olisin hänen tyttöystävänsä, jättäisin välittömästi moisen hoilottajan. Täällä on hyvä äänieristys, joten aika kovaa saa äännellä. Voisiko joku kertoa minulle, mikä saa ihmisen tekemään tällaista toistuvasti? Itse en nyt vuoden aikana ole sitä keksinyt.

Joku pakko-oireinen häiriö tulee mulla mieleen?

Olen psykiatrinen sairaanhoitaja, enkä keksi tälle hoilottelulle mitään psyykkisestä syystä johtuvaa selitystä. Joku tuollainen se kyllä voisi olla, ehkä enemmänkin maneeri? Hirveän kuuloista joka tapauksessa. Touretteen en usko, muuta ei kuulu kuin tuo hoilotus ja lähinnä vaikuttaa ihan tarkoituksenmukaiselta ja teatraaliselta älämölöltä, ei pakkotoiminnolta. Nyt soi psykedeelinen piritrance, vaihtelua hoilotukselle. t. Hoilottajan naapuri

Jännää. Itse teininä hoilotin joskus tuolla tavalla. Juurikin huutaen kauan jotain paria tavua, sanaa tai lausetta, vähän ehkä sävel vain muuttui. Tuli vain sellainen hepuli, että teki mieli tehdä niin (asuttiin omakotitalossa).

Minulla on pakko-oireinen häiriö ja nyt kerrostalossa asuessani olen tällainen tarkistelijanaapuri, joka rämpyttää oveaan ja vahtaa autoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remontti kestänyt 11 vuotta.

Miten on mahdollista?

On mahdollista. Tiedän erään pariskunnan, joka osti remonttia kaipaavan rintamamiestalon jo parikymmentä vuotta sitten ja remontti on edelleen kesken. Lattiat ovat osittain auki, sauna keskeneräinen, toinen WC keskeneräisenä jne.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kun ovi avataan rappuun jotain 5 minuuttia ennen kuin nuo lähtevät, sitten pahimmillaan osa noista seisoo tuossa meidän oven takana kailottamassa sen 5-10 minuuttia niin että rappu raikaa ennen kuin pääsevät matkaan.

10 min. herttinen aika. Me avataan n. Yhdeksi minaksi toki siitakin voi jollekun tulla se paha mieli kun rapussa esim. puhutaan yhden minan ajan. Aivan kamalaa!

Vierailija kirjoitti:

Täällä ollut muutama kommentti siitä kun ei tervehditä/katsota silmiin tai juostaan lähestulkoon naapureita pakoon.. Osa voi olla ihan perus suomalaisten jäykkyyttä mutta myös mt-ongelmia. Itsellä pahimpina ahdistus/paniikkikausina en halua nähdä ketään, liikun vain yöaikaan(hiljaa tosin,en kolistele tms) ja saatan vaihtaa suuntaa jos näen naapurin tulevan vastaan. Näin kun pysähtyy miettimään niin varmasti vaikuttaa oudolta.

Minulla ei johdu mistään tuollaisesta. Tervehdin kyllä normaaleja naapureita, mutta en organisoitua vainoamista harjoittavia naapureita. Stalkkaaja joskus vain esittää loukkaantunutta, kun henkilö, jota se stalkkaa, ei tervehdi takaisin.

Vainoajissa esiintyy tosin tutkitusti erittäin paljon persoonallisuushäiriöitä ja myös psykoottisia sairauksia, joten jotkut niistä on varmaan osin syyntakeettomia eikä tajua, miten vakavasta rikoksesta niiden toiminnassa on kyse. Niille toisen ihmisen vainoaminen on kai vain jotain jännää ja hassua leikkiä.

Stalkkaajat ja liikaa toisten asioita vatvovat ovat sairaita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä helkkaria ne naapurien tavat kenellekään kuuluu? Ihme naapurinkyttääjäkansa. Hankkikaa oma elämä.

Sinänsä eivät kuulukaan, mutta jos häiriöön asti todella KUUUULUUUU, se kuuluu.

Itse en kyttäile naapureitani ja parhaani mukaan yritän paeta "katvealueeseen" esim. hidastaa kävelyäni portaissa tsekaten, mihin kerrokseen hissi päätyy.

Mulla ei ole heille mitään annettavaa, heillä vielä vähemmän mulle.

Mulla on kanssa ollut näitä outoja remonttireiskoja yläkerran naapureina. Aina parin viikon välein kuulosti siltä, että porataan seiniä. Tätä jatkui vuosia.

Mutta oudompaa oli se, että aamulla ja aamupäivällä yläkerrasta kuului aina välillä ääni kuin naapuri olisi heittänyt monin kilon painoista kiveä lattialle. Muuten aivan hiljaista. Sitten äkkiä kauhea rysk. Rysk. Rysk.

Naapuria ei myöskään koskaan näkynyt rappukäytävässä eikä tuntunut käyvän missään. Oli ymmärtääkseni n. viisikymppinen nainen. Mietin, että oliko jokin mielenterveysongelma ja haki huomiota.