Mies ilmoitti heti alussa, ystävät menee parisuhteen edelle.

"Me ollaan kavereita!"

Ei sillä ole merkitystä, että Virpi antoi työntää kaikkiin aukkoihin ja itki kuukauden, kun jätin sen Henriikan takia. Me ollaan vaan kavereita nykyään, vaikka Virpi levittäisi haaransa heti jos vaan pyydän. Ihan vaan kavereita ollaan.

Jos tämä ei sulle kelpaa niin oot mustasukkanen, vainoharhanen ja voit hakeutua terapiaan.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffeillä Mies kertoi heti, että ystävät (myös naispuoliset ystävänsä) tulee aina olemaan tärkein asia hänelle elämässä ja vasta sen jälkeen parisuhde. Perusteluina, koska ystävät yleensä pysyy, mutta parisuhteet päättyy eroon. Menisittekö toisille treffeille? Perustelut

Ei kuuna kullan valkeana tuon kanssa suhteeseen. Oma puoliso tulee aina olla ensimmäinen. Ne kaverit jotka eivät tätä ymmärrä, eivät ole oikeita kavereita. Se ihminen jonka kanssa elää, sen on pakko olla kaikkein tärkein ihminen elämässä, ja häntä pitää miettiä aina ensin. Muuten yhteiselämä on tuhoon tuomittu. Jos muita naisia laittaa oman puolisonsa edelle, on edessä kestämätön ristiriita.

Pojulla on menossa vielä "inkkarileikit" kavereiden kanssa, se parisuhteen aika tulee kunhan kypsyy aikuiseksi.

Kiitos ❤️

Tuota lorua hölötteli yläaste- ja lukioikäiset aikanaan. Aikuisen seurustelu on yleensä eri asia ja jos ei ole niin heippa.

Helpommin saa uuden muijan ku kunnon kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Helpommin saa uuden muijan ku kunnon kavereita.

Kelpaako sulle sitten "muijaksi" ihan minkälainen vaan nainen joka suostuu sun kanssa olemaan? Koska mun mielestä ainakin kunnon seurustelukumppani on paljon vaikeampi löytää kuin pelkkä kaveri koska kumppanin pitää olla sekä hyvä ystävä että vielä enemmän ja sen kanssa pitää jaksaa viettää vielä enemmän aikaa kuin kavereiden. Mutta eihän kaikille tietty parisuhde tarkoita samaa kuin mulle.

Taidan olla erilainen: itselle perhe (puoliso/kumppani, lapset, sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat jne.) menee loppupelissä ennen kavereita. Perhe on kaikki kaikessa, kaverit on vaan kavereita, joiden kanssa vietetään aikaa, autetaan, tuetaan... mutta perhe menee aina ensisijalla. Jos mies ei ole puoliso, vaan ns. Poikaystävä - sitten hän kavereiden edellä hitusen joissain asioissa. Tosin poikaystäväksikään ei pääse todellakaan kuka tahansa hamppi. Yhdenillansäädöt tai muut säädöt - alin kategoria.

Sitoutumiskammoinen?

Riippuu mm. iästä. Kai sitä voisi kevyesti tapailla, katsoa ottaako sinutkin mukaan kaveripiireihin ja miten kaverit (varsinkin ne naispuoleiset) suhtautuu. Kyllä munkin miehellä oli yksi kaikkien yli menevä naisystävä, ja yksi suhde siihen oli ainakin jo kaatunut. Ei mies mulle tosin koskaan sanonut, että tuo ystävä menisi minun yli, se nainen tosin mulle niin sanoi. Kyllä se kuitenkin ajan kanssa oli niin että ystävä sai jäädä pois ja minä sain vaan jäädä. Ja kyllä mulle ainakin kumppani, varsinkin sitten kun eletään yhteistä elämää, on perhettä ja näin ollen kaikista tärkein. Mutta ehkä tämä mies tarkoittikin vaan tapailu/seurusteluvaiheessa? Hänellä kokemus että ystävät jää, mutta naiset vaihtuu? Kyllä sellaisetkin tapaa lopulta "sen oikean" ja asettuu.

Mulle yksi mies sanoi ensitreffeillä, ettei voisi kuvitellakaan ASUVANSA naisen kanssa - siis ensitreffeilä joilla ei yleensä puhuta vielä edes seurustelusta. Nyt neljän vuoden päästä jätkä roikkuu netin deittisivuilla ja etsii naista vakavaan parisuhteeseen.... (mutta siihen ei kai sitten kuulu asuminen).

Lapsellisia miehiä on maailma täynnä, iän myötä voivat muuttua.

Mulla oli kolme vuotta tollaisen kanssa suhde. Saunoi naispuolisten ystäviensä kanssa ja minulla ei ollut asiaa mukaan. Sanoi et on tuntenu ne 5kertaa kauemmin kuin minut.

En menisi. Typerää arvottaa asioita tuolla tavalla tärkeysjärjestykseen. Ystävät ja parisuhde ovat molemmat todella merkityksellisiä asioita elämässä molemmat omalla tavallaan. Ei niitä oikein voi verrata. Sitten, kun lapset tulevat mukaan kuvioihin, voi jo vertailla ja sanoa, että lapset ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä, sillä silloin on kyse vastuusta. Lapsi on riippuvainen vanhempiensa huolenpidosta.

Minulla kyllä asia on niinkin, että mieheni on myös paras ja läheisin ystäväni. Ilot ja surut jaamme ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Vakaa pyrkimyksemme on, että tämä suhde kestää. Kumpikaan ei lähde siitä ajatuksesta, että suhteita nyt tulee ja menee. Jos nimenomaan parisuhdetta etsisin, en tapaisi toista kertaa miestä, joka ei yhtään uskoisi kahden ihmisen väliseen rakkauteen, sitoumukseen ja tahtoon olla yhdessä.

No en menisi toisille treffeille. Perustelut?? Siis PITÄÄKÖ tätä jotenkin vielä perustella?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kaverit edelle. Hyviä kavereita ei niin vaa löydy, mutta naisia on maailma pullollaa.

Onhan niitä ihmisiä maailma pullollaan, mutta niistä, josta saa hyvän ystävän tai hyvän kumppanin kannattaa todella pitää kiinni :D Tietty jos ei pitkäaikaista hyvää kumppania edes halua saati osaa arvostaa..