Mistä tietää onko "ansainnut" kaiken p*skan?

Sillä jos sen olisin syystä tahi toisesta ansainnut niin sittenhän se olisi helppo tai ainakin helpompi kestää ja hyväksyä. Otetaan nyt esimerkiksi parisuhde, avioliitto ja vanhemmuus, mistä voi tietää onko kaikki se pohjattoman paha olo ja mustaakin mustempi tuska ns ansaittua, omaa "syytä", oman psyykeen aiheuttamia tunne/ajatusvääristymiä ja luuloja? Ja yksinkertaisesti vain omaa huonoutta yms. Että en vain "tajua ja ymmärrä" toista oikein? Että olen ansainnut kaiken sen kritiikin, arvostelun ja paasaamisen mitä vaikkapa äitiyteen tulee. Älä toimi noin, toimisit näin, älä tunne noin, väärin tunnet eikä se tunne pohjaa muuhun kuin omaan psyykeesi joka vaurioitunut jo lapsuudessa, älä reagoi noin, reagoisit näin jne. Täydellisestä olen kaukana, mutta parhaani teen, epäonnistuneeksi paskaksi joka lähes pilannut välit lapsiinsa, sellaiseksi itseni tunnen. Huono puoliso, huono äiti.