Hesarissa joku erikoisherkkä pillittää kun esimies ei ollutkaan niin kiva
Vaati kuulemma "pitkän terapiatyön" että hän pääsi tuosta ikävästä esimiehestä. BUAAHAHAHAHAA! Vittu näitä speciaali-ihmisiä jotka ei kestä normaalia elämää.
Kommentit (20)
Näkis vaan minkälainen laktoosi-intolerantti ja "keliaakikko" pullukka tämäkin nainen on ollut.
Ei taas. Miksi Hesari julkaisee näitä solkenaan.
Onpa asiallinen "keskustelunavaus".
No jaa, minä en pitkää terapiaa tarvinnut, mutta työttömäksi jouduin jäämään esimiehen takia. Suomessa nyt yleisesti on aika huonoa esimiestyötä, varsinkin pienemmissä yrityksissä, jotka eivät noudata tessiä. Siinä ei auta viedä asiaa oikein eteenpäinkään kun esimiehen kavereihin kuuluu luottamusmies. Tai saahan sitä viä mut ei siitä hyötyä ole. Kokeilin, sain vaan kuulla et oma vika. Päätin lähteä, elämäni paras päätös. Vähän huono vaan rahallisesti mut eiköhän tästä nousta.
Suomi on pullollaan surkeita esimiehiä, sen olen työelämässä huomannut. On ihan oikein, että tämä kiusaamisen muoto tuodaan päivänvaloon kunnolla, mitä tahansa ei palkan takia tarvitse niellä. Työn voisi useinkin organisoida niin, ettei näitä pikkupomoja olisi ollenkaan. Pikkupomoilla on niin suuri pätemisen tarve, että se menee kaiken edelle. Siinä ei alaisella ole ihmisarvoa.
Kaupungille ainakin otetaan töihin vain juoppoja ja narsisteja. Sijaisilla on enemmän töitä kuin vakityöntekijöilla, jotka pitävät vain lomat.
Ei vaadita mitään erityisherkkää ettei kestä työpaikkakiusaamista tai muuta asiatonta käytöstä pomoltaan. Tutkitusti pomon käytös on ihan tärkeimpiä tekijöitä ihmisen työssä jaksamisen kannalta.
Olen useissa työpaikoissa ja samassakin eri työnjohtajien kanssa ollut tekemissä ja ihan ne ovat sovittuja sopimuksia noudattaneet. Yksi oli vähän vouhottaja ja neuvoi aina oudosti, mutta tein sitten niinkuin itse tiesin töiden sujuvan parhaiten.
Onhan niitä surkeitakin varmasti, mutta siitä pitää ylemmän johdon kanssa puhua, jos on ongelmia. Ei kenenkään intresseissä ole olla surkea työnjohtaja.
Ja tietysti voisi joskus itsekin katsoa peiliin.
No nythän tämä ATT:n pomo on joutui eroamaan. Hän sai vuosikausia kiusata alaisiaan.
Ei sitä uskokaan ennen kuin omalle kohdalle sattuu, millaisia pomoja voi olla ja millaiseksi työnteko ja työilmapiiri voi muuttua. Se on koettava, että ymmärtää. Toinen vaikea esimies kierrossa ja kaikki on sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vaati kuulemma "pitkän terapiatyön" että hän pääsi tuosta ikävästä esimiehestä. BUAAHAHAHAHAA! Vittu näitä speciaali-ihmisiä jotka ei kestä normaalia elämää.
Et taida tuntea tapausta. HS:ssa on kyseisestä keissistä kerrottu usein. Kaupunki on pitkään katsonut asiaa sormien läpi, mutta vihdoin Anni Sinnemäen mittakin tuli täyteen. Kyseessä oli naispuolinen pomo.
Vierailija kirjoitti:
Vaati kuulemma "pitkän terapiatyön" että hän pääsi tuosta ikävästä esimiehestä. BUAAHAHAHAHAA! Vittu näitä speciaali-ihmisiä jotka ei kestä normaalia elämää.
Tuskin oli normaali... siis se esimies.
Aika törkeää syyllistää uhria.
Ap, kannattaa opetella lukemaan. Hän kertoo kirjoituksessaan, että monia työtovereita oli samassa jamassa, eli ei kyse ollut pelkästään hänestä. Vaan työyhteisö sairastui paskan pomon takia.
Ap:n tyyli on sen verran ilkeä ja aggressiivinen, että kirjoitus taisi upota muista syistä....
Koska ap ei selvästi osaa tai halua linkittää, niin tässä:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005572213.html
"Näistä kokemuksista toipuminen kesti kauan ja vaati pitkän psykoterapian. Kerroin kohtelusta ohjeiden mukaan esimiehelleni, hänen esimiehelleen, työterveydessä, luottamusmiehelle ja työsuojelulle. Näin toimivat myös monet kollegani."
Ap on itse työpaikkakiusaaja. Entinen koulukiusaaja. Se selittää "normaaliuden" ja empatian/ymmärryksen puutteen.
Parhaita asiantuntijoitahan ovat aina ne, jotka asiaa vähiten tuntevat. Kuten tässä tapauksessa ap.
Mun entinen esimies oli sellainen, että aina aamulla pelotti ennen kuin se tuli et millähän tuulella rouva on. Joskus oli oikein hyvällä ja joskus yks piru. Samassa huoneessa jouduin tekemään töitä ja rupesi menemään niin sairaaksi meno, että irtisanouduin. Onneksi oli vielä koeaika niin sain lähteä heti. Palasin vanhaan työhön, ei niin kiva mutta ilman hullua menoa. Ei esimiestä pidä pelätä eikä ahdistua jo valmiiksi ennen kun päivän työt saa alkamaan. Tämäkin rouva oli alemmalla koulutuksella kuin minä, liekö tämä syynä kyykytykseen? Tulin myös juttuun muiden työkavereiden kanssa paremmin kuin hän, vissiin koki uhaksi.
Kyllä huono työyhteisö sairastuttaa helpostikin. Töissä vietetään iso osa päivästä, kyllä se koko elämään vaikuttaa.
Nykyään on hienoa ahdistua kaikesta.