Puhukaa mulle järkeä, että tämä menovaihe loppuisi
Olen kolmekymppinen äiti ja vaimo. Olen ollut saman miehen kanssa ihan teinistä ja meillä on hyvin onnellinen avioliitto. Ollut tähän asti ainakin.
Olen alkanut viihtyä (liian) hyvin erään toisen miehen kanssa. Hän on myöskin varattu. Meillä on hirvittävän samanlainen tapa katsoa maailmaa ja jokin vetovoima löytyy väliltämme. Hän on kuin jokin kadonnut pala, jonka olen viimein löytänyt.
Olen alkanut viihtyä omissa kaveriporukoissa ja olen alkanut harrastaa kaikenlaista näissä samoissa piireissä. En jaksa laittaa ruokaa, en jaksa siivota...suunnittelen vain seuraavaa reissua jne.
Mieheni on aivan ihana. Kunnon mies joka tavalla. Unelma-vävy ja järkevä isä. Hän on myös komea ja nuorekas.
Mutta mikä ihme minua vaivaa!? Haluaisin olla taas oma rauhallinen itseni ja nauttia elämästä kuten ennenkin, mutta nykyään olen levoton ja kärsimätön. On myös huono omatunto koko ajan, vaikka en ole pettänyt miestäni.
Onko tämä vaihe ohimenevä? En pääse kierteestä irti ja tuntuu että lapset oireilevat poissaolevuuteni takia. Mies takertuu ja kiukuttelee vuorotellen.
Koska tämä menee ohi?
Kommentit (9)
Menee ohi jos niin päätät. Itselläni oli samaa viime vuosi-pari sitten. Tajusin onneksi mikä on itselleni tärkeintä maailmassa. Perhe, oma ja muiden terveys ja hyvinvointi.
Anna palaa. Kerran täällä eletään :)
Jos haluut pelastaa suhteesi, älä enää tapaa ihastuksen kohdettasi. Anna tunteiden viilentyä. Vietä aikaa itseksesi selvitellen ajatuksiasi, ihan yksin. Sitten rupeat viettämään enemmän kahdenkeskistä aikaa miehesti kanssa, treffi-iltoja ja sellaista. Myös koko perheen yhteinen aika on tärkeää. Kyllä se ihastus lopulta katoaa, se vain vaatii päättäväisyyttä.
N32
Älä pilaa elämääsi jonkun toisen miehen vuoksi. Se ei ole sen arvoista, jos sulla on nyt hyvä parisuhde ja perhe. Oikeesti. Ruoho ei ole vihreämpää toisella puolen jos nyt kaikki on hyvin. Mä tein itse juuri noissa fiiliksissä ison mokan, erosin ja sotkin asiani. Siitä on monta vuotta aikaa, mutta edelleen kaduttaa. Älä tee samaa virhettä. Ja ennen kaikkea, jossei muuta niin katso sun lastasi ja mieti mikä on tärkeintä elämässä. Ei joku fucking bilettäminen ja toinen mies. Voisin muuten lyödä vetoa, että sun menovaihe liittyy vaan ja ainoastaan tähän toiseen tyyppiin. Sulla on jännää, hauskaa ja mä niin ymmärrän sen. Mutta, se ei vaan ole sen arvoista.
Ooks sä sen anopin miniä, joka oli huolissaan siitä että poika joutuu hoitamaan lapset lähes aina?
Mulla vjn sama, mitta pienin eroin:
Ap:Olen kolmekymppinen äiti ja vaimo. Olen ollut saman miehen kanssa ihan teinistä ja meillä on hyvin onnellinen avioliitto. Ollut tähän asti ainakin.
-mä olen nelikymppinen ja ollut mieheni kanssa 10 v. Oli onnellista sluksi, nyt en toedä onko. Joka toinen päivä ajattrlen, että kaikki on hyvin ja joka toinen päivä mietin eroa. Lapsi on.
Ap;: Olen alkanut viihtyä (liian) hyvin erään toisen miehen kanssa. Hän on myöskin varattu. Meillä on hirvittävän samanlainen tapa katsoa maailmaa ja jokin vetovoima löytyy väliltämme. Hän on kuin jokin kadonnut pala, jonka olen viimein löytänyt.
- mä olen ihastunut toiseen mieheen. En enä halua omaa miestäni. En ole toiminut ihastuksen pohjslta, mutta se on kestänyt jo 2 vuotta. Ajattelen sitä toista joka ikinen päivä.
Ap: Olen alkanut viihtyä omissa kaveriporukoissa ja olen alkanut harrastaa kaikenlaista näissä samoissa piireissä. En jaksa laittaa ruokaa, en jaksa siivota...suunnittelen vain seuraavaa reissua jne.
-mä hoidan kyllä arjen tehtävät, mutta olen kotona poissaoleva ja vetäydyn ja mm sometan itsekseni liikaa
Ap: Mieheni on aivan ihana. Kunnon mies joka tavalla. Unelma-vävy ja järkevä isä. Hän on myös komea ja nuorekas.
-mä en ole varma, onko mieheni ihana vai ei, Välillä ajattelen että on, välillä että ei todellakaan, esim hän on arvostellut rumasti ulkonäköäni ja se on vaikuttanut tunteisiini
Ap: Mutta mikä ihme minua vaivaa!? Haluaisin olla taas oma rauhallinen itseni ja nauttia elämästä kuten ennenkin, mutta nykyään olen levoton ja kärsimätön. On myös huono omatunto koko ajan, vaikka en ole pettänyt miestäni.
-sama täällä
Ap: Onko tämä vaihe ohimenevä? En pääse kierteestä irti ja tuntuu että lapset oireilevat poissaolevuuteni takia. Mies takertuu ja kiukuttelee vuorotellen. Koska tämä menee ohi?
-mulla kestänyt jo pari vuotta. Alkoi siitä, kun mies silloin pari vuotta sitten haukkui..Olen yrittänyt palata normaaliin, muttei ole onnistunut vielä. Päinvastoin on vain pahentunut ajan mittaan.
Sellaista sattuu Porvoossa. Kolmikymppinen mies, joka on "nuorekas"! 😂😂😂
Ap kasvata itelles selkäranka. Lapsesi tarvitsevat sinua ja miehesikin. Se toinen mies tai baarielämä eivät tarvitse sinua. Uskohan ihan huviksesi, ei tarvitse sitten katua itkien mennyttä hyvää elämääsi.
Miksi olet sallinut itsesi viihtyä toisen kanssa? Viettänyt tieten tahtoen aikaa toisen kanssa?
Jos oma liitto on tärkeä niin ihastumisen tunteiden tullessa kannattaa jopa tarpeen tullen vältellä tunteiden kohdetta, jotta ne voivat laimentua. Jos liekkiä ruokkii niin ei lopu ihan heti.
Kaikki ihastuu joskus, parisuhteessakin usein, tärkeää on miten siihen suhtautuu.. EI tieten tahtoen tapaamalla ihastuksen kohdetta.