Kiusaamisen ytimessä on se että kiusattu nähdään vaikeana ihmisenä

Up

No tuo on vähän trivialisoitua ja käsittelee vain alkukiusaamisen jälkeistä kehitystä.

Kiusaamiselle ei ole mitään yhtä syytä. Se voi joskus olla kahdenvälistä alistamista tai pienessä alaryhmässä tai suuremmassa ryhmässä.

Kuitenkin yhtenä yleisenä kuviona on se, että kiusattu on syystä tai toisesta epäsuosittu ryhmässä. Syitä voivat olla sopeutumattomuus ryhmän yhtenäisyyttä ylläpitäviin asioihin (vaatteet, tms), aiheutettu heikkous ryhmälle tai sen identiteetille (vammaiset, huonosti pukeutuvat, oudot, tyhmät, jne), sekä kaikenlaiset kateuden aiheet (älykkyys, taidokkuus, varallisuus, jne) yhdistettynä fyysiseen tai sosiaaliseen puolustuskyvyttömyyteen.

Tällöin suurimmalle osalle ryhmästä sopii oikein hyvin se, että joku sankari näyttää tyypille paikkansa. Usein ne sankarit ovat fyysisesti tai sosiaalisesti kyvykkäitä tai molempia. Toimimalla ryhmän tahdon rohkeina toimeenpanijoina he saavat kaipaamaansa arvostusta ja paremman sosiaalisen aseman ryhmässä. Yleensä tämä on ryhmän keskitason kilvoittelijoiden roolina – ryhmän pomojen ei yleensä tarvitse alentua osoittamaan asemaansa.

Kiusaajat ovat siis tyypillisesti "sankareita". Hurraa kiusaajat! Kiusaamiseen puuttumisen perusongelma on siinä, että ei ole kenenkään ulkopuolisen asia tulla sanomaan ryhmälle, että sen arvostettu sankari ansaitsee rangaistuksen. Se on hyökkäys koko ryhmää vastaan, eikä juuri edesauta kiusatun elämää jatkossa.

Nosto