Mistä johtuu anopin tarve päteä miniälle?

Hän kantaa huolta siitä saako hänen poikansa sinusta sellaisen kumppanin jonka hänestä poika tarvitsee, ja koittaa tällaisilla huomautuksilla ohjata sinua mielestään oikealle polulle. Korostaa omaa esimerkkiään.

Jätä omaan arvoonsa, koita olla kärsivällinen. Epätäydellisiä ollaan kaikki, hänen sinun kohdallasi esiin tuleva rumempi piirteensä on puuttumisen ja pätemisen tarve ja sosiaalisesti kömpelö toteutus. Toisaalta taustalla kuitenkin on varmasti täysin vilpitön halu auttaa miestäsi ja pitää hänestä huolta. Ei ole hänen vika ettei ymmärrä ettei sitä näin voi tehdä.

Voisikohan anopin jotenkin vaihtaa vaihtamatta miestä?

Omalla anopilla kattilat paukkuu ja puhe on jatkuvaa säksätystä kun aina on kaikki huonosti. Kaikki haukutaan mennentullen. Pelottava akka!

Pitää huolta pojastaan. Varmistaa, että tiedät miehesi olevan kunnioitettu ja rakastettu, asettaa sinulle riman niinsanotusti.

Entinen anoppi tykkäsi musta kovasti ja ex miehen isän suku suorastaan palvoi. Nro 25

Sinulla ei ole syytä saada anoppisi hyväksyntää, jätä omaan arvoonsa vaan. Voit sanoa miehellisikin, että anoppi ilkeilee ja on alentuva sekä aggressiivinen sinua kohtaan, ja haluat pitää häneen etäisyyttä. Älä yritä rajoittaa miehesi tekemisiä tai viedä poikaa äidiltään tai äitä pojalta, vaan keskity pitämään huolta itsestäsi ja hoitamaan omia suhteitasi.

Miniälle ei kannata sanoa mitään, kaikki koetaan nalkutuksena, riidanhaastamisena tai pätemisenä. Parempi olla hiljaa ja korkeintaan jollain yhähdyksellä osoittaa, että on edelleen hengissä. Jos sanoo, että "olen hoitanut lapseni itse", niin se on syyllistämistä, vaikka anopille se on pelkkä fakta omasta elämästä. Siksi on parempi olla ihan hiljaa, koska anopin elämä ei ole enää hänen omaansa sen jälkeen, kun poika on saanut naisen vierelleen.

Vierailija kirjoitti:

Miniälle ei kannata sanoa mitään, kaikki koetaan nalkutuksena, riidanhaastamisena tai pätemisenä. Parempi olla hiljaa ja korkeintaan jollain yhähdyksellä osoittaa, että on edelleen hengissä. Jos sanoo, että "olen hoitanut lapseni itse", niin se on syyllistämistä, vaikka anopille se on pelkkä fakta omasta elämästä. Siksi on parempi olla ihan hiljaa, koska anopin elämä ei ole enää hänen omaansa sen jälkeen, kun poika on saanut naisen vierelleen.

Nuoren tytön epävarmuutta. Kyllä se siitä iän mukana karisee ja siinä kohtaa kun itsevarmuus saavutaan, kannattaa olla paremmalla puolella.

Olen anoppisi ikätovereita varmaankin. Minulla oli itselläni tuollainen anoppi. Kehuu itseään edelleen, kaikki mitä hän tekee on täydellistä. Tätä olen kuunnellut 30 vuotta.

Itse vältän suorastaan 'hysteerisesti', etten vain tee samaa. Ei sillä, että minulla olisi pienintäkään tarvetta! Miniäni on ihana, fiksu, älykäs ja kaikinpuolin moderni upea nuori nainen. En koe, että voisin antaa hänelle yhtään neuvoa.

Jos jotakin haluaisin neuvoa, niin kääntyisin aina omien lasteni puoleen, en ikinä miniän tai vävyn. Sehän olisi klassinen esimerkki siitä, miten saa välit satavarmasti viilenemään. Miksi haluaisin sitä vain ohikiitävän pätemisen hetkeni takia, no en todellakaan.

Anoppi näyttää mallia miten miestä kohdellaan haukkumalla appea ja muutenkin esimerkkiä että näin käyttäydytään aikuismaisesti ja arvokkaasti? Meilläkin voisi olla niin antoisia ja mukavia hetkiä koko porukalla, mutta ei. Kun on hirveä luonne anopilla nin se vaan sitten on. Ei se siitä muutu, eikä hänen oma asenteensakaan niin minkäs teet.. Ensi jouluna Leville..

Minun anoppini tekee paljon samaa, mutta on hiukan rauhoittunut asian kanssa, koska olen alkanut sanomaan hänelle siitä. Myös mieheni on kyllästynyt siihen. Anoppini on vienyt tämän jopa pidemmälle kuin useimmat anopit, useita vuosia sitten hän uhkasi t.appaa minut.

Uskon jopa tietäväni syyn tälle. Anoppini kertoi minulle pari vuotta sitten, ettei hän tahallaan niin ikävästi käyttäydy minua kohtaan, kun hänestä tuntuu, että vein hänen poikansa häneltä ja he olivat vuosia yksin jne. Siinä varmaan syy aika monen anopin käytökselle.

Suurin osa anopeista on hulluja 😂

Mun anoppi kertoo juttuja kuinka hän on tehnyt niin ja näin ja kuinka paljon paremmin hän jonkin asian hoiti kuin minä (esim muutot, lasten sairastamiset jne).

Harmi vaan ettei pysy totuudessa tai sitten aika on kullannut muistot aika reippaasti.

Minun anoppini on kilpaillut kanssani kaikesta mahdollisesta 25 vuotta. Jos kerään 1 litran mustikkaa hän kerää 5 ja myös kertoo siitä. Jos yritän leipoa jotakin uutta, hän leipoo samaa. Itse koen hänet toisaalta auttavaisena, hän saattaa tehdä paljon ruokaa ja toimittaa sitten poikansa kautta sitä myös meille. Mutta samalla minulla on tunne, että hän on myös hyvin kontrolloiva. Hän on hyvin läheinen molempien poikiensa kanssa. He soittavat useamman kerran toisilleen erityisesti marjanpoiminta aikaan. Tulen hyvin hänen kanssaan toimeen ja juttuun. En kuitenkaan omia asioitani hänen kanssaan.