Mistä johtuu anopin tarve päteä miniälle?

Ei ehkä kannata avautua anopille mistään vaikeuksista, vaan kun hän on paikalla, kaikki on tosi hyvin. :D

Anopeista parhainkin muuttuu demoniksi viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole pätemistä, se on oma kokemus ja oma elämä. Jos anoppi halusi itse hoitaa lapsensa eikä vienyt näitä hoitoon, niin mitä muuta se on kuin tosiasian sanominen ääneen. Yhtä hyvin hän voisi sanoa, että on aina pitänyt enemmän sinisestä kuin keltaisesta väristä - ei siinä ole mitään arvolatausta, siinä on vain toteamus.

Kun miniä ei riitä itselleen, niin hän kokee kaikki anopin sanomiset ilkeytenä. Vosihan se anoppi todeta miniän valitukseen, että jos äitinä on hankalaa, niin oletko harkinnut tekeväsi asiallee jotain vai päätitkö pelkästään ruikuttaa.

Varmasti onkin omaa elämää mutta kun on 15 vuotta tunnettu niin mistä johtuu tarve tuoda itsensä esille erinomaisena / hyvässä valossa, eikä realistisesti. Ap

Alemmuuskompleksi.

Anoppi hakeaa valtaa. Ja on kateellinen, pitää sinua kilpailijana.

Ei mun anoppi ainakaan oo teollanen hirviö vaikka meillä ei vielä lapsia olekkaan, jos noita juttuja alkaa ilmenemään sitten kun lapsia hankitaan niin sanon kyllä suoraan että pitää huolen omista asioistaan. Hän ei onneksi ole sen tyylinen ihminen joka puuttuu toisten asioihin, tullaan tosi hyvin toimeen ja hänellä on jo pari lastenlasta tällä hetkellä joten en usko että rupeaa hössöttämään meidän kohdalla kun ei ole hirveän kiinnostunut nykyisistäkään lapsenlapsista. Enemmänki pelkään oman äitini hössötystä. 😁

Yrittää tehdä itseään tarpeelliseksi, eli että tarvitset häntä kun hän on niin erinomainen elämänkokemuksineen... ei jatkoon

Itse inhoan ihmisiä jotka ”avautuu” kaikesta. Varmaan vastaisin juuri kuten anoppi.

Kukas sen kissanhännän nostaa, ellei naapurin kolli, vai mikä se oli?

Taidat olla työkaverini? Hän löytää elämästään vain näitä vaikeita kausia ja jakaa mielellään kokemuksiaan hankalista vaiheista. Hänen lapsensa ovat aina flunssassa, miehensä unohtaa aina osan kauppalistasta, autossa on aina vikaa, bussi oli taas myöhässä, kengässä kalvaa joku jne. Me naurammekin usein aamulla, että mitäköhän kamalaa Lauralle on taas mahtanut sattua, mikä sillä tänään on mielen päällä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun anoppi ainakaan oo teollanen hirviö vaikka meillä ei vielä lapsia olekkaan, jos noita juttuja alkaa ilmenemään sitten kun lapsia hankitaan niin sanon kyllä suoraan että pitää huolen omista asioistaan. Hän ei onneksi ole sen tyylinen ihminen joka puuttuu toisten asioihin, tullaan tosi hyvin toimeen ja hänellä on jo pari lastenlasta tällä hetkellä joten en usko että rupeaa hössöttämään meidän kohdalla kun ei ole hirveän kiinnostunut nykyisistäkään lapsenlapsista. Enemmänki pelkään oman äitini hössötystä. 😁

Siis anoppi on hirviö, jos hän kertoo, että halusi aikanaan itse hoitaa lapsensa? Tai sanoo, että on aina hoitanut kuntoaan?

Ei ihme, että miniöillä on kamalaa, jos kuntosalilla käyvä anoppi on hirviö!

Tässä on taas yksi syy sille, miksi yritän olla miniän kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. Jos sanoo, että on onnellinen puolisonsa kanssa, niin senkin miniä kokee arvosteluna. Siksi on parempi, että antaa pojan elää valittunsa kanssa ja keskittyy omaan elämäänsä. Silloin ei tarvitse kuunnella miniän avautumista omasta osaamattomuudestaan eikä tule kiusausta neuvoa. Valvokoot yönsä ja olkoot rättiväsynyt, jos on sellaisen elämän halunnut itselleen valita. Sanoit siihen mitä tahansa, niin se on aina väärin.

:D ei, en valita joka asiasta. Mutta ei ole tarpeen korostaa itseäni ja valintojani varsinkaan silloin, kun kukaan ei niitä kyseenalaista. Yleensä itseni kehuminen ei ole minulle ainoa tapa keskustella, tiedän myös omat puutteeni. Ap

Vierailija kirjoitti:

:D ei, en valita joka asiasta. Mutta ei ole tarpeen korostaa itseäni ja valintojani varsinkaan silloin, kun kukaan ei niitä kyseenalaista. Yleensä itseni kehuminen ei ole minulle ainoa tapa keskustella, tiedän myös omat puutteeni. Ap

Miksi sinulla on tarve avautua tai ylipäätään avaat keskusteluja asioistasi? Ja sitten ihmettelet kuitenkin kun joku kommentoi?

Anoppisi on luultavasti ihminen, jolle pahinta on ns. oman pesän likaaminen. Sinä taas olet ihminen, joka haluaa jakaa niin hyvät kuin huonot kokemuksesi muiden kanssa. Teidän täytynee vain hyväksyä toistenne erilaisuus käsitellä asioita.

Mukavampi on kuunella positiivista anoppia. Ajattelepas, jos hän valittelisi aina onnetonta avioliittoaan, valittaisi kuinka on joutunut jäämään kotiin hoitamaan lapsia ja kuinka terveys on heikko, kun ei ole pystynyt perheen vuoksi pitämään kunnostaan huolta. Kumpaa kuuntelet mieluummin? Tosiasiassa asioissa on puolensa. Samassa tilanteesta saa tehtyä kummankin puheen riippuen omasta mielialasta ja siitä, mitä ja miten haluaa tuoda esille.

Onhan tossa sitä sukupolvienkin kuilua. Ja ehkä se pitää sua vähän öö emt, huonona, epäpätevänä, hepsankeikkana, siis en tiiä oikeeta sanaa, jonain näiden yhdistelmänä.

Mä ymmärrän kyllä ap:ta. Mulla on kokemusta kahdesta anopista. Ensimmäisen kanssa meni aina hyvin asiat. Tuntui melkein, että hänen kanssaan on helpompi puhua asioista kuin oman äitini. Nyt minulla on ap:n anopin kaltainen anoppi. Äänensävystä kuulee aika paljon ja suoraankin on sanonut ikäviä asioita. Onneksi mies on sanonut nyt äidillensä, että tuollainen vähättely ja itsensä korostaminen loppuu nyt.

Ap.lla taitaa olla vaan tosi huono itsetunto.

Suurin osa naisista on kovia neuvomaan ja päsmäröimään, siitä se johtuu.