Haluan lopettaa yliopisto-opinnot

Miksi mietit noin paljon muita? Muualtakin kuin yliopistolta löytää kavereita. Eiväthän työssäkäyvätkään hengaile vain työkavereidensa kanssa.

Mikä kaupunki ja paljonko vuosia jäljellä?

On!

Ei siksi, ettenkö saisi kavereita pöytääni. Olen vain pettynyt yliopiston henkeen ja lapsellisuuteen. Ei se ole mikään akateemisesti suuntautunut paikka vaan, lastententarha. Olis pitäny mennä AMK:n tai AALTO -yliopistoon.

En jaksa sitä ettei töistä ole mitään varmuutta.

Millä alalla opiskellaan pienryhmissä?

Jos lopetat nii sit ne muut voittaa. Jos ala tuntuu hyvältä ja opinnot sujuu niin jatka tosta huolimatta! Osaatko arvella mikä voisi olla syynä, että muut tekevät noin? Oletko tutustunut luokkalaisiisi? Olisiko mahdollista esimerkiksi tehdä opintoja eri tahtiin jotta näitä ihmisiä ei tarvitsisi nähdä?

Älä missään nimessä lopeta! Yliopisto-opinnot ovat lopulta todella pieni aika ihmisen elämässä ja vuodet menevät todella nopeasti. Joko voit yrittää vain keskittyä opintoihin ja saada ne mahdollisimman nopeasti kasaan ja siirtyä työelämään. Tai sitten esim. lähteä vaihtoon tai yrittää siirtohaussa hakea kokonaan muualle? Niin voisit n. aloittaa alusta. Tai sitten vait yrität päästä porukoihin mukaan, esim. eri järjestöjen kautta? 

Vierailija kirjoitti:

Millä alalla opiskellaan pienryhmissä?

Esimerkiksi kielissä.

Sosiaalisten taitojen opettelu voi auttaa.

Käyt koulun loppuun!

Muuta strategiaa. Tule myöhemmin ja mene muiden pöytiin. Täällä on usein keskusteltu siitä miten moni kokee töissä olevansa kiusattu koska heitä ei _pyydetä_ mukaan kahville. Ei ketään muutakaan pyydetä. Ihmiset menee kahvihuoneeseen ja liittyy johonkin porukkaan.

Taidat olla se sama, joka parin tunnin välein tekee samankaltaisen päästön vähän eri tavalla. Lopeta tuo säälin vonkaus. Olet täysi-ikäinen nainen. Käyttäydy kuin sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei, se ei johdu siitä ettenkö pärjäisi. Suurin osa arvosanoistani on 4-5. Ei myöskään siitä, että en kokisi alaa oikeana. En vain enää kestä yksinäisyyttä ja paskaa kohtelua. En jaksa sitä, että saavun ensimmäisenä pienryhmäopetukseen ja kaikki muut pöydät pakkautuvat ylitäyteen, mutta kukaan ei tule minun pöytääni. Röyhkeämmät hakevat tuolit ja vievät muualle. En jaksa jatkuvasti pilata päivääni ja itkeä loppuiltaa kotona. Kohtalotovereita?

Sä taidat olla vielä aika nuori, mahdollisesti fuksi? Muuttanut uuteen kaupunkiin opintojen takia? Älä haaskaa suoritettuja opintopisteitä ja tulevaisuuden haaveita vain siksi ettet bondaa vuosikurssilaistesi kanssa. Oot kuitenkin menettänyt jo ensikertalaisuutesikin. Hanki mielummin harrastuksia ja mielekästä tekemistä vapaa-ajallae. Jos haet esim kesätöihin uudessa kaupungissa, saatat tavata uusia ihmisiä sitä kautta.

Itsekin olen vasta muuttanut vieraaseen kaupunkiin jossa en tunne ketään. Ystävät ja suku jäivät satojen kilometrien päähän, joten onhan tämä välillä yksinäistä, varsinkin kun olen hieman introvertti, enkä löydä kavereita helposti. Olen kuitenkin tänne tullut yhdestä syystä. En hakemaan kavereita tai juhlimaan, vaan hankkimaan itselleni tutkinnon, jotta voin viimeinkin tehdä työtä josta pidän. Koulun lisäksi pyrin pysymään aktiivisena esim. liikunnan kautta ja keksin itselleni projekteja ja suunnitelmia. Olen muun muassa päättänyt alkaa kalastamaan kunhan jäät lähtee. Toisaalta suunnittelen kovasti jo ensikesän Lapin vaellusta. Välillä käyn kotikaupungissa tapaamassa kavereita, muuten pidämme yhteyttä puhelimitse.

Opinnot on opintoja ja elämän rakentaminen vie aikaa. Suosittelen tosiaan että yrittät aktivoitua muilla elämänalueilla, ei elämän tarvi pyöriä koulun ympärillä. Kyllä se siitä kun ei vaan jää vellomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, se ei johdu siitä ettenkö pärjäisi. Suurin osa arvosanoistani on 4-5. Ei myöskään siitä, että en kokisi alaa oikeana. En vain enää kestä yksinäisyyttä ja paskaa kohtelua. En jaksa sitä, että saavun ensimmäisenä pienryhmäopetukseen ja kaikki muut pöydät pakkautuvat ylitäyteen, mutta kukaan ei tule minun pöytääni. Röyhkeämmät hakevat tuolit ja vievät muualle. En jaksa jatkuvasti pilata päivääni ja itkeä loppuiltaa kotona. Kohtalotovereita?

Sä taidat olla vielä aika nuori, mahdollisesti fuksi? Muuttanut uuteen kaupunkiin opintojen takia? Älä haaskaa suoritettuja opintopisteitä ja tulevaisuuden haaveita vain siksi ettet bondaa vuosikurssilaistesi kanssa. Oot kuitenkin menettänyt jo ensikertalaisuutesikin. Hanki mielummin harrastuksia ja mielekästä tekemistä vapaa-ajallae. Jos haet esim kesätöihin uudessa kaupungissa, saatat tavata uusia ihmisiä sitä kautta.

Itsekin olen vasta muuttanut vieraaseen kaupunkiin jossa en tunne ketään. Ystävät ja suku jäivät satojen kilometrien päähän, joten onhan tämä välillä yksinäistä, varsinkin kun olen hieman introvertti, enkä löydä kavereita helposti. Olen kuitenkin tänne tullut yhdestä syystä. En hakemaan kavereita tai juhlimaan, vaan hankkimaan itselleni tutkinnon, jotta voin viimeinkin tehdä työtä josta pidän. Koulun lisäksi pyrin pysymään aktiivisena esim. liikunnan kautta ja keksin itselleni projekteja ja suunnitelmia. Olen muun muassa päättänyt alkaa kalastamaan kunhan jäät lähtee. Toisaalta suunnittelen kovasti jo ensikesän Lapin vaellusta. Välillä käyn kotikaupungissa tapaamassa kavereita, muuten pidämme yhteyttä puhelimitse.

Opinnot on opintoja ja elämän rakentaminen vie aikaa. Suosittelen tosiaan että yrittät aktivoitua muilla elämänalueilla, ei elämän tarvi pyöriä koulun ympärillä. Kyllä se siitä kun ei vaan jää vellomaan.

Kaupunki?

No voi hellanlettas nyt sentään taas. Jos et tunne ketään sieltä niin ne muutkaan ei varmasti tunne sua. Miksi et vain sitten liity johonkin toiseen ryhmään vaan odotat että toinen ryhmä liittyy sinuun? Käyttäydy kuin täysivaltainen aikuinen ihminen. 

Ap, minulla sama tilanne. Opiskelen lastentarhanopettajaksi ja meillä opiskellaan juuri noissa pienryhmissä. Jotenkin vain kävi niin, etten löytänyt kavereita omasta ryhmästäni :/ Kauan odottamani opiskelijaelämä on jäänyt elämättä. Lisäksi olen joutunut ryhmässäni ulkopuolelle suljetuksi - esimerkiksi koko ryhmän yhteisessä WhatsApp-ryhmässä viestini lähes aina jätetään täysin huomiotta. Saatan vaikka kysyä, että hei mulla ei ole vielä ryhmää ryhmätyöhön x, voisiko johonkin ryhmään tulla? Näen, että kaikki ovat lukeneet viestin, mutta kukaan ei vastaa. Vähän ajan päästä joku muu kysyy samaa, ja hänelle vastataan heti, että "Tuu meiän ryhmään Maija*!!!!"

Muutenkin tuntuu kuin olisin näkymätön, jopa puheeni ignoroidaan irl ja tyypit ovat kuin minua ei olisi olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla sama tilanne. Opiskelen lastentarhanopettajaksi ja meillä opiskellaan juuri noissa pienryhmissä. Jotenkin vain kävi niin, etten löytänyt kavereita omasta ryhmästäni :/ Kauan odottamani opiskelijaelämä on jäänyt elämättä. Lisäksi olen joutunut ryhmässäni ulkopuolelle suljetuksi - esimerkiksi koko ryhmän yhteisessä WhatsApp-ryhmässä viestini lähes aina jätetään täysin huomiotta. Saatan vaikka kysyä, että hei mulla ei ole vielä ryhmää ryhmätyöhön x, voisiko johonkin ryhmään tulla? Näen, että kaikki ovat lukeneet viestin, mutta kukaan ei vastaa. Vähän ajan päästä joku muu kysyy samaa, ja hänelle vastataan heti, että "Tuu meiän ryhmään Maija*!!!!"

Muutenkin tuntuu kuin olisin näkymätön, jopa puheeni ignoroidaan irl ja tyypit ovat kuin minua ei olisi olemassakaan.

Ehkä te asutte samassa kaupungissa, tutustukaa!

Kuulostaapa ankealta tilanteelta. Olen ollut viitisen vuotta yliopistossa, enkä ole koskaan kohdannut moista käytöstä. Mielestäni aikuiset ihmiset, joita yliopisto-opiskelijat ovat, eivät pakkaudu kavereidensa kanssa samoihin pöytiin, vaan istuvat sinne missä vapaita paikkoja on. Voit AP siis lohduttautua sillä, että kurssilaistesi käytös on lapsellista! 

Minusta yksi yliopiston parhaita puolia on kuitenkin se, että se ei ole mikään alakoulu, jossa pitäisi mennä tietyn putken läpi tiettyjen ihmisten kanssa. Keskity omaan tekemiseesi ja mielenkiintoisten asioiden opiskeluun. Etsi yliopistolta vaikka joku harrastusryhmä, mihin mennä. Tai hakeudu tosiaankin sinne vaihtoon, minkä jälkeen voit palata opintoihin mahdollisesti eri vuosikurssin sekaan.  

Mutta missään nimessä ei kannata jättää opintoja kesken muiden urpouden takia, jos alakin on mieleinen! Jos et tosiaan pääse minkäänlaiseen yhteistyöhön muiden kanssa, asennoidu niin, että et ole tullut hakemaan ystäviä vaan suorittamaan opinnot. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei, se ei johdu siitä ettenkö pärjäisi. Suurin osa arvosanoistani on 4-5. Ei myöskään siitä, että en kokisi alaa oikeana. En vain enää kestä yksinäisyyttä ja paskaa kohtelua. En jaksa sitä, että saavun ensimmäisenä pienryhmäopetukseen ja kaikki muut pöydät pakkautuvat ylitäyteen, mutta kukaan ei tule minun pöytääni. Röyhkeämmät hakevat tuolit ja vievät muualle. En jaksa jatkuvasti pilata päivääni ja itkeä loppuiltaa kotona. Kohtalotovereita?

Voi että, niin tuttua. Olen ihan yksin ja tuntuu kamalalta. Kehtaisiko lopettaa jo ensimmäisenä vuonna? Mutta mitä sitten? En tiedä.

Halauksia sinulle, jos vielä luet tätä keskustelua

0/5 ilmiannettu trolli