Millaisia fyysisiä oireita olet saanut stressin takia? Milloin lääkäriin?

Itse olen 36v ja eläkkeellä olemattoman stressinsietokyvyn (ja selän) takia. Lääkärit ottivat tosissaan ja lopulta pari kuukautta kestäneiden tutkimusten jälkeen totesivat ettei minusta ole työelämään. Diagnoosiksi laittoivat erilaistumattoman skitsofrenian että pääsen eläkkeelle varmemmin.

Iho oireili minulla pahiten, joka johti siihen etten saanut kivuilta nukuttua, joka taas johti siihen että ajattelu ja muisti pätki pahasti. Kävin mutkan ihotautipolillakin viikon ajan kun tilanne meni todella pahaksi. Kaksi kuukautta saikkua sain sieltäkin. Nyt kun olen stressittömällä eläkkeellä niin iho on hyvässä kunnossa, saan nukuttua hyvin, ajattelu ja muisti eivät toipuneet enää ennalleen pitkäaikaisen unettomuuden jälkeen.

Itsellä Atarax-lääke vei tuntoa käsistä, sinulla ap ei ilmeisesti kuitenkaan ole mitään lääkitystä iho-oireisiin vai onko?

Suosittelen lääkäriin menoa ennen kuin romahdat täysin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 36v ja eläkkeellä olemattoman stressinsietokyvyn (ja selän) takia. Lääkärit ottivat tosissaan ja lopulta pari kuukautta kestäneiden tutkimusten jälkeen totesivat ettei minusta ole työelämään. Diagnoosiksi laittoivat erilaistumattoman skitsofrenian että pääsen eläkkeelle varmemmin.

Iho oireili minulla pahiten, joka johti siihen etten saanut kivuilta nukuttua, joka taas johti siihen että ajattelu ja muisti pätki pahasti. Kävin mutkan ihotautipolillakin viikon ajan kun tilanne meni todella pahaksi. Kaksi kuukautta saikkua sain sieltäkin. Nyt kun olen stressittömällä eläkkeellä niin iho on hyvässä kunnossa, saan nukuttua hyvin, ajattelu ja muisti eivät toipuneet enää ennalleen pitkäaikaisen unettomuuden jälkeen.

Itsellä Atarax-lääke vei tuntoa käsistä, sinulla ap ei ilmeisesti kuitenkaan ole mitään lääkitystä iho-oireisiin vai onko?

Suosittelen lääkäriin menoa ennen kuin romahdat täysin.

Anteeksi, kun vastaaminen kesti. Kiitos paljon! Ja sympatiani sulle. Onneksi pääsit eläkkeelle. Ehkä munkin pitäisi koittaa puhua lääkäreille. En ole vielä valmis eläkkeelle, mutta jotain apua pitäisi saada.

Mulla ei ole lääkityksiä, ellei oteta lukuun kortisonivoidetta, jolla hoidan ihoa, jos ihottuma etenee todella pahaksi. Jatkuvaan käyttöönhän siitä ei ole. Onhan tämä välillä aika tuskaa. Kukaan ei oikein ole osannut sanoa, mitä tämä ihottuma on.

Käyn välillä psykologilla. Epäilen, että mullakin on erittäin huono stressinsietokyky, vaikka mun tilanne onkin ollut paha. Psykologi on sitä mieltä, että pärjään hyvin olosuhteisiin nähden. Itse olen kyllä eri mieltä.

Tuo on aina pelottavaa, kun muisti ja ajattelu alkaa pettää. Pelkään, etten itsekään tule ennalleni tästä enää. Pahimpina aikoina en vaan tiedä enää, mikä päivä on, vaikka tarkastaisin sen moneen kertaa, ja menen ihan vainoharhaiseksi, enkä pysty enää ajattelemaan mitään muuta. Kaikki menee tuolloin pieleen. Kuvittelen, että jokainen tahtoo mulle pahaa. Lääkärit, vuokranantaja, kaupan kassa, ohikulkijat, autoilijat, valtio jne. Ja ne painajaiset... Joskus ennen nukahtamista ja öisin muutenkin näen ja kuulen harhoja. Se on kuulemma yllättävän yleistä, mutta ei sitä tapahdu parempina aikoina.

Tukkaakin on joskus lähtenyt. Sitten se kasvoi osittain takaisin.

On aika hurjaa, miten paljon ihmisen mieli voi vaikuttaa kehoon, ja mitä stressi voi tehdä.

ap

Mulla tulee migreeni, rytmihäiriöt, vatsakipua. Harhaluuloja mulla ei kyllä ole koskaan ollut...toki epävarmuutta menneistä todellisista kokemuksista johtuen muttei sen kummempaa. Tällaisia ja siis todettu PTSD.

Unettomuus ja lisäksi voimakkaita paniikkioireita, mm. hengitysvaikeuksia ja pyörryttävä olo. Lääkäriin menin siinä vaiheessa kun olin viikon verran nukkunut ehkä tunnin tai kaksi per yö.

Itsellä oli univaikeuksia ja tiheä leposyke. Sijaisuuden, jonka hoidin kunnialla, päätyttyä oireet katosivat. Välillä pelkäsin, että kuolen stressiin. Opetusmateriaalit piti tehdä kokonaan itse, valmiita ei ollut tarjolla, lähteenä käytettävät oppikirjatkin piti metsästää kirjastoista. Menin töihin seitsemäksi ja lähdin illalla klo 20.00. Viikonloput tein opetusmateriaalia. Ei ikinä enää!

Itselläni paha stressi laukaisi unettomuuskierteen joka kesti reilun vuoden. Helpotti vasta kun vaihdoin työpaikkaa.

Paha stressi ja unettomuus aiheutti ihan aistiharhojakin. Näin ja kuulin omiani. Myös ajantaju petti, en ollut ikinä varma, että oliko aamu vai ilta kun olin lenkillä (pimeä vuodenaika). Lopulta olin myös hitusen vainoharhainen, pelkäsin lenkillä, että koirani ammutaan ohi ajavasta autosta 😶

Hiukset ojensivat puolella, iho meni huonoon kuntoon ja koko kroppa alkoi lopulta kipuilla.

En mennyt lääkäriin, vaihdoin työpaikkaa. Uni on parantunut (huonoja jaksoja tulee edelleen) ja hiukset ovat alkaneet taas kasvaa. Muistin ja keskittymiskyvyn kanssa on edelleen pahoja ongelmia. Vuosi on kulunut työpaikan vaihdosta.

Voimia kaikille näiden asioiden kanssa kamppaileville ❤

Itselläni stressi ei ole niin pahaa kuin osalla teistä, mutta viimesen vuoden ajan on kyll semmonen kiire ollut, että monta kertaa tehny mieli vaan jättää nykynen elämä taakse ja muuttaa jonnekin autiolle saarelle. Nyt tosin tilanne helpottunut, kun lopetin työt ja keskityn vain yliopisto-opintoihini. Juuri äsken tein pitkästä aikaa tentin, jossa tuntui ett osasin kaiken, kun kerrankin oli oikeasti aikaa ja energiaa lukea tenttiin!

Fyysisesti stressi näkyi jatkuvana väsymyksenä ja lihasten kipuiluna. Mulla elektrolyytit päin helvettiä ja luin että kipu voi lisätä vasopressiinin eritystä, joka puolestaan voi johtaa hyponatremiaan (joka mulla oli aika paha, 125) Palpitaatiota oli eli tunsin kuinka sydän tykyttää, aamuisin oli vaikeaa syödä ja pestä hampaat kun oksetti. Vkoloppuisin asia eri kun ei tarvii lähtee minnekään mutt joka ma-pe aamuisin vessassa piti ravata kun vatsa on niin löysällä. (Tämä vatsajuttu kyllä edelleenkin, siitä en taida päästä eroon)

Joskus aamulla niin paha olo että pakko oli mennä lattialle makaamaan jotta hengenahdistus, tykytys ja oksetus lakkaa. Lähdin kummiskin aina töihin/kouluun, vaikka olo niin huono. Kuitenkin heti kun pääsin ulos, olo helpotti ja oikeestaan tieto siitä auttoikin mua pääsemään ulos. Itse diagnosoin itelleni ahdistuneisuushäiriön.

Lääkärille olen asiasta puhunut, mutta hän ei tuntunut uskovan mua kun vastaanotolla olin niin "asiallinen, rauhallinen nuori nainen"ja sykekin oli vain 60 luokkaa..

Sanoin sitten että se tykytys on oikea ongelma ja siihen yhdistyy korkea verenpaine (mikä on totta) ja sitten suostu kirjottaa mulle beetasalpaajaan reseptin. Ohjeessa lukee kohtaukselliseen sydämentykytykseen ja RR nousuun, mutta henkisesti itse pidän Propraliani ahdistuneisuushäiriön lääkkeenä ja voin sanoa että oon niin iloinen, sillä Propral todellakin toimii ja nykyään voin olla melkein missä tilanteessa levollisin mielin. Propral muuten toimii myös migreenin estolääkkeena ja eipä oo migreeniäkään kertaakaa tullu ku alotin Propralin.

Henkiseen puoleen stressi vaikuttaa mulla niin, että oon välillä onnen kukkuloilla ja seuraavaks itken kuolleita läheisiäni ja jotain koiraa, jonka huonosta elämästä luin lehdestä. Vahva merkki stressistä myös on se että alan vihaamaan velvollisuuksia, aamusin vituttaa herätä jos pitää mennä töihin ja kiroan mielessäni ne ärsyttävät ihmiset joita pitää tavata ja haukun, edelleen siis kuvitteellisesti, kaikki yliopiston opettajat kun ovat keksineet niin typeriä pakollisia harjoituksia kun pitää niihinkin vääntäytyä. Autolla ajaessani näytän kaikille keskaria tai itken musiikkia kuunnellessani.

Muiden ihmisten läsnäollessa en kuitenkaan näitä tunteita näytä, vaan esitän roolia kiltistä, avuliaasta ja tunnollisesta tytöstä. Sitten taas kotiin tullessa viskon tavaroita seiniin ja huudan naapureille kun niiden nauru ja imurointi kuuluu mun kämppään saakka. Ja sitten seuraavana päivänä kaikki onkin taas hyvin, nauran mielipuolisesti kaikille tyhmille jutuille ja tanssin yksin kotonani tunnin verran ja meen tyytyväisenä nukkumaan.

Näihin raskaisiin päiviin kuuluu niin paljon henkisesti kuluttavaa tekemistä eli itkemistä, nauramista, raivoamista (ja ulkona normaalisti käyttäytymistä) että muun ajan olen niin väsynyt, etten jaksa opiskella tai esim siivota. Tuo jaksamattomuus entisestään lisää stressiä.

Bentsoja en halua eikä toi mun nykynen lääkäri mulle niitä varmaan määräiskään kun pitää mua niin mieleltään tasapainosena, että toistetaan nyt vielä miten ilonen oon Propralista. Mulle se muuten ei aiheuta mitään haittavaikutuksia, suu ei kuivu eikä henkeä ahdista juostessa!

Stressin oireita: levottomuus, jatkuva hermostuneisuus, ahdistus, puristava tunne rinnassa, hengitys vaikeudet, iho ongelmat (ensimmäistä kertaa elämäss 40 vuotiaana) nopea leposyke, univaikeudet, muisti meni, keskittymiskyvyn puute.... jatkanko vielä?

Onneksi ei jäänyt pysyviä vaivoja.

Yleisesti pahimmillaan vatsa sekaisin, muistkatkolset, unettomuus. Kerran on tullut diagnoosi ”voimakas työuupuminen” ja toisella kertaa iski vyöruusu. Ja niin, pienimmillään ajatukset kiertää kehää.

Iho-oireita nokkosihottuman kaltaisina kutiavima punaisina läikkinä, palan tunnetta kurkussa pahimmillaan monta viikkoa putkeen, rytmihäiriöitä. Sain lopulta masennusdiagnoosin kun olin hoitanut sairasta puolisoa ja tehnyt perkeleesti duunia pari vuotta. Helpotti pidemmällä saikulla ja työpaikan vaihdolla.

Ap kokeile syödä Omega 3 isolla annoksella päivittäin, toimi minulla paremmin kuin oikea lääkitys :) Myös D-vitamiini auttoi stressiin hyvin

Ymmärrän täysin sinua. Itsekin kamppailen ahdistuksen parissa ja nuo fyysiset oireet kuulostavat tutuilta. Olen nyt 33 v. ja kärsinyt eriasteisesta ahdistuksesta ja paniikista ym. varmaan 20 vuotta. Rintaa puristaa, palelen koko ajan, tulee sekava ja huimaava olo, paikat puutuu, päätä särkee, sydän muljahtelee. Väsyttää ja heräilen öisin. Maha on kipeä ja vuorotellen on maha löysällä ja kovalla. On yleisen tuskallinen olo koko ajan. Kärsin migreenistä ja tällä viikolla on ollut jo kaksi migreenikohtausta.

Suosittelen sinua varaamaan ajan lääkäriin. Itselläni on nyt tullut jonkunlainen romahdus ja olin jo tänään iltapäivällä tilaamassa aikaa lääkäriin, mutta työterveyden ajanvaraus oli kiinni. Aion soittaa sinne maanantaina.

Tilaa sinäkin aika lääkärille. Apua on saatavilla. Lopetin ssri-lääkityksen vuosi sitten ja pikku hiljaa tilanne on taas pahentunut. Itse yritän ahdistuksessa saada jotain muuta ajateltavaa. Se ei ole helppoa, mutta yritän mennä vaikka kävelylle tai katsoa tv:tä ja kirjoittaa päiväkirjaa. Pahinta on maata sängyllä ajatusten pyöriessä päässä. Yritän myös rauhoitella itseäni ajattelemalla, että nämä fyysiset tuskan tunteet ovat vain tuntemuksia. Oikeasti en ole saamassa sydänkohtausta tai happi ei oikeasti lopu. Joskus silittelen itse vaikka kättäni. Kosketus rauhoittaa. Näistä saan vähän apua.

Paljon voimia kaikille teille ahdistuksen ja stressin parissa kamppaileville. Koittakaa jaksaa. ❤

Huomenta, ap ja muut stressaantuneet. Mitä teille kuuluu?

Nukuin varmaan 10 tuntia viime yönä ja heräsin vain kerran. Heti alkoi lievä ahdistus, mutta olo on vähän parempi kuin eilen. Olin jo eilen menossa päivystykseen, mutta taidan selvitä viikonlopun. Onko teillä töistä vapaata nyt viikonlopun? Ajattelin hemmotella itseäni tänään jotenkin ja suosittelen samaa teille.

Voimia päiväänne! ❤

Tv. vastaaja nro 12

Vierailija kirjoitti:

Huomenta, ap ja muut stressaantuneet. Mitä teille kuuluu?

Nukuin varmaan 10 tuntia viime yönä ja heräsin vain kerran. Heti alkoi lievä ahdistus, mutta olo on vähän parempi kuin eilen. Olin jo eilen menossa päivystykseen, mutta taidan selvitä viikonlopun. Onko teillä töistä vapaata nyt viikonlopun? Ajattelin hemmotella itseäni tänään jotenkin ja suosittelen samaa teille.

Voimia päiväänne! ❤

Tv. vastaaja nro 12

Oletpa sä ihana! :-)  <3 sullekin. Ei mulla muuta.

<3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenta, ap ja muut stressaantuneet. Mitä teille kuuluu?

Nukuin varmaan 10 tuntia viime yönä ja heräsin vain kerran. Heti alkoi lievä ahdistus, mutta olo on vähän parempi kuin eilen. Olin jo eilen menossa päivystykseen, mutta taidan selvitä viikonlopun. Onko teillä töistä vapaata nyt viikonlopun? Ajattelin hemmotella itseäni tänään jotenkin ja suosittelen samaa teille.

Voimia päiväänne! ❤

Tv. vastaaja nro 12

Oletpa sä ihana! :-)  <3 sullekin. Ei mulla muuta.

Kiitos! 😊❤ Piristipäs mieltä.

Vatsan toiminta, ihottuma, mieliala, stressi - hiivasyndrooma erittäin mahdollinen, jopa todennäköinen. Sain omani kuntoon ja elämä parani heittämällä. Toki myös stressin aijheuttajalle pitää tehdä jotain.

Uni ongelmat pahenee stressin takia ihan liikaa. Maha reistailee myös stressin takia. Lähes joka viikko ainakin kerran töihin nukkumatta yhtään. Suoli saattaa toimia liikaa, ripuli tai ei yhtään, ummetus.

Koskaan en ole näiden vaivojen takia ollut saikulla. Lääkekin on taas pitkästä aikaa nukahtamiseen. Ei vain tee mieli ottaa kun se on taju pois 5-6 tuntia ja sitten valvon taas. Otan napin vain jos on pakko kuten liikaa valvomista takana ja tuntee ettei se uni taaskaan tule.

Tuo jatkuva univaje alkaa saada jo pelottavia piirteitä. Pahimmillaan olen alkanut miettiä itsaria. Pitää varmaan vaatia pääsy johonkin peruslääkäriä pätevämmälle? En muutakaan keksi ja stressi tosiaan pahentaa tuon vaivan johonkin potenssiin

Hengästyneisyys, väsymys, alakuloisuus, ruuansulatusvaivat, kovat nivelkivut, sydämen rytmihäiriöt, pahoinvointi, flunssakierre... Kun pari vuotta takaperin kärsin burnoutin, niin kroppa petti, sairastin kolmesti keuhkoputkentulehduksen ja siihen päälle vielä se kaikki uupumus. Ihan järkkyä.

Vierailija kirjoitti:

Unettomuus ja lisäksi voimakkaita paniikkioireita, mm. hengitysvaikeuksia ja pyörryttävä olo. Lääkäriin menin siinä vaiheessa kun olin viikon verran nukkunut ehkä tunnin tai kaksi per yö.

Ihan oikeestiko hyppäätte lääkärissä tällaisista asioista ja noin pian? Mä en nukkunut moneen vuoteen kuin noin tunnin vuorokaudessa ja lääkäri totesi vain että jaajaa. Ei irronnut edes saikkua tai nukahtamislääkettä. Ihmekös on porukkaa eläkkeellä jos joka vaivasta ulistaan lääkärillä.