Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeesaä saan itseni luopumaan tavarasta??
16.02.2018 |
Olen vuosien varrella hävittänyt tavaraa rankalla kädellä myymällä, viemällä kerrätykseen ja vain heittämällä kaatopaikalle. Ja silti tavaraa varsinkin vaatteita on liikaa. Nytkin kävin läpi kaappiani niin siellä on paljon hyvää tavaraa joissa ei ole periaatteessa mitään vikaa. Mutta kun esim. neuleita on jo yksi iso lipastollinen, housuja varmaan 50 paria. Puseroita varmaan lähemmäs pari sataa. Siis aivan liikaa. Ostan muuraman kerran vuodessa jotain uutta mutta pidän vaatteeni ja kenkäni niin hyvin ettei kulu ja mulla on 15 vuottakin vanhoja vaatteita. Karderoobini on aika ajaton ettei vanhene. Joskus on kiva saada uuttakin mutta en malta luopua vanhastakaan. Siis miten saisin pääkoppani sanomaan etten todellakaan tarvi näitä kaikkia. Kesätkin menee niin nopsaan etten edes ehdi käyttää kaikkia kesän aikana. Onko sulla vinkkejä?
Kommentit (15)
Tähän odotan minäkin saavani vastauksia! Olen olen vuorotyön myötä usein arkiksin vapaalla ja silloin kiertelen kirppiksiä ja second hand-kauppoja. Ostan laukkuja, jakkuja, vöitä, vaatteita, koruja, asusteita, vanhoja käsitöitä, tupperwarea (ainahan sitä tarvii mökille ja vaikka eväslaatikoiksi...).
Tavaraa on, ja vaikka välillä vien isoja säkkejä keräyksiin, niin sitä vaan on edelleen.
Tässä juuri mietiskelin pitkän vapaan aikana, että oikeesti käytän vaan mukavia kotivaatteita, erilaisia ulkoloiluvaatteita ja mökillä rönttövaatteita. Töissä on työn puolesta vaatteet. En todella oikeesti tarvi jakkuja, tunikoita ja käsilaukkuja kuin korkeintaan 2- settiä. Loput 15 kokonaisuutta on turhaa...
Joten hjälp tännekin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen olen vuorotyön myötä usein arkiksin vapaalla ja silloin kiertelen kirppiksiä ja second hand-kauppoja. Ostan laukkuja, jakkuja, vöitä, vaatteita, koruja, asusteita, vanhoja käsitöitä, tupperwarea (ainahan sitä tarvii mökille ja vaikka eväslaatikoiksi...).
No keksi hyvä ihminen jotain muuta tekemistä päivisin kuin ostelua! Eihän se tavaramäärä koskaan järkevöidy, jos sä kannat sitä säkkikaupalla sisään. Mene vaikka taidenäyttelyihin, leffaan tai kirjastoon, maksaa paljon vähemmän ja saat muutakin sisältöä elämääsi kuin tyhjän romun haalimisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen olen vuorotyön myötä usein arkiksin vapaalla ja silloin kiertelen kirppiksiä ja second hand-kauppoja. Ostan laukkuja, jakkuja, vöitä, vaatteita, koruja, asusteita, vanhoja käsitöitä, tupperwarea (ainahan sitä tarvii mökille ja vaikka eväslaatikoiksi...).
No keksi hyvä ihminen jotain muuta tekemistä päivisin kuin ostelua! Eihän se tavaramäärä koskaan järkevöidy, jos sä kannat sitä säkkikaupalla sisään. Mene vaikka taidenäyttelyihin, leffaan tai kirjastoon, maksaa paljon vähemmän ja saat muutakin sisältöä elämääsi kuin tyhjän romun haalimisen.
Tässä just onkin se kieroutuma miten saa pääkopan tajuamaan ettei sitä tavaraa oikeesti tarvi. Kenelläkään ei olisi yhtään ylimääräistä tavaraa jos se olisi noin yksinkertaista. Kai tässä tarvitsisi jonkun psykologin analyysia miksi ihminen käyttäytyy näin. Itse saan ainakin jotain mielihyvää kun löydän jotain kivaa edullisesti. Eikä siinä mitään, harrastus sekin😉, mutta ongelma onkin vanhasta luopuminen. Kun kaikkia mukamas tarvitsee... Vaikkei oikeesti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen olen vuorotyön myötä usein arkiksin vapaalla ja silloin kiertelen kirppiksiä ja second hand-kauppoja. Ostan laukkuja, jakkuja, vöitä, vaatteita, koruja, asusteita, vanhoja käsitöitä, tupperwarea (ainahan sitä tarvii mökille ja vaikka eväslaatikoiksi...).
No keksi hyvä ihminen jotain muuta tekemistä päivisin kuin ostelua! Eihän se tavaramäärä koskaan järkevöidy, jos sä kannat sitä säkkikaupalla sisään. Mene vaikka taidenäyttelyihin, leffaan tai kirjastoon, maksaa paljon vähemmän ja saat muutakin sisältöä elämääsi kuin tyhjän romun haalimisen.
Tässä just onkin se kieroutuma miten saa pääkopan tajuamaan ettei sitä tavaraa oikeesti tarvi.
Johan sä olet sen tajunnut, nyt sun tarvitsee vain toteuttaa se. Ja se toteutuu samoin kuin vaikka röökilakko: et mene sinne kauppaan ostamaan mitään. Se on loppu nyt. Aina kun huomaat ajattelevasi, että nytpä lähdenkin kirpparille, sanot itsellesi että enpä lähdekään. Menen lenkille. Ja huomenna sama juttu, ja ylihuomenna ja ensi viikolla. Ei kukaan voi riippuvuuksia parantaa millään ihmepillerillä, itse se työ on tehtävä.
Mullakin on tää, sitten ostan lisää, ja en ehdi edes käyttää vanhoja. Sit on ne suosikkivaatteet, mutta osa jää vaan käyttämättömiksi, vaikka ois tosi kivoja.
Ehdottaisin kirpparille menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisikohan sen tiedostaminen että käytetyt vaatteet ovat nykypäivänä ongelma ja ne ovat käytännössä arvottomia. Kukaan ei niitä halua. Niitä viedään kehitysmaihinkin jo liikaa. Maailma ei pelastu sillä että lahjoitat vaatteita, joten lakkaa hankkimasta turhaa.
Tiedän tunteen vanhana hamsterina. Ei siinä auttanut kuin vaan raa'alla kädellä alkaa maittaa tavaraa myyntiin, roskiin, lahjoittaa pois..
Helppo päästä alkuun vaikka niin että jos sulla on esim 10 neuletta niin valitset niistä alkuun vaikka 5 mitkä haluat ehdottomasti säästää. Sitten jos haluat vielä kovemmalla kädellä hävittää niin valitse viidestä kolme säästettävää jne. Voi soveltaa astioihin, kirjoihin ym.
Ja aloitat raivaamisen vaikka huone kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut, että monella tavaran haaliminen liitty sen antamaan turvallisuudentunteeseen. Ehkä tavarahamsterit voisivat miettiä asiaa tältä kannalta, onko menneisyydessä tai nykyisyydessä jotain mikä on aiheuttanut turvattomuuden tunnetta (esim. huono ihmissuhde, yksinäisyys, epävarma elämäntilanne jne) ja jota on alkanut joskus lääkitsemään sillä tavaralla.
Joillekin voi auttaa MarieKondomainen shokkihoito: kun kasaa ne kaikki vaatteet yhteen läjään, tajuaa miten ylenpalttisesti niitä onkaan. Voi toimia kipinänä sekä tavaran että ostelun vähentämiseen, mutta ei varmaan kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen olen vuorotyön myötä usein arkiksin vapaalla ja silloin kiertelen kirppiksiä ja second hand-kauppoja. Ostan laukkuja, jakkuja, vöitä, vaatteita, koruja, asusteita, vanhoja käsitöitä, tupperwarea (ainahan sitä tarvii mökille ja vaikka eväslaatikoiksi...).
No keksi hyvä ihminen jotain muuta tekemistä päivisin kuin ostelua! Eihän se tavaramäärä koskaan järkevöidy, jos sä kannat sitä säkkikaupalla sisään. Mene vaikka taidenäyttelyihin, leffaan tai kirjastoon, maksaa paljon vähemmän ja saat muutakin sisältöä elämääsi kuin tyhjän romun haalimisen.
Tässä just onkin se kieroutuma miten saa pääkopan tajuamaan ettei sitä tavaraa oikeesti tarvi. Kenelläkään ei olisi yhtään ylimääräistä tavaraa jos se olisi noin yksinkertaista. Kai tässä tarvitsisi jonkun psykologin analyysia miksi ihminen käyttäytyy näin. Itse saan ainakin jotain mielihyvää kun löydän jotain kivaa edullisesti. Eikä siinä mitään, harrastus sekin😉, mutta ongelma onkin vanhasta luopuminen. Kun kaikkia mukamas tarvitsee... Vaikkei oikeesti. Ap
Ei tässä mitään kieroa ole. Älä mene sinne kirpparille lainkaan! Silloin et voi myöskään ostaa mitään. Keksi itsellesi jotain muuta harrastusta, vaikka jotain liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut, että monella tavaran haaliminen liitty sen antamaan turvallisuudentunteeseen. Ehkä tavarahamsterit voisivat miettiä asiaa tältä kannalta, onko menneisyydessä tai nykyisyydessä jotain mikä on aiheuttanut turvattomuuden tunnetta (esim. huono ihmissuhde, yksinäisyys, epävarma elämäntilanne jne) ja jota on alkanut joskus lääkitsemään sillä tavaralla.
Joillekin voi auttaa MarieKondomainen shokkihoito: kun kasaa ne kaikki vaatteet yhteen läjään, tajuaa miten ylenpalttisesti niitä onkaan. Voi toimia kipinänä sekä tavaran että ostelun vähentämiseen, mutta ei varmaan kaikilla.
Itsessäni tämän tunnistan. Turvaton ja köyhä lapsuus on osaltaan aiheuttanut sen että menee ostelu överiksi. Vaikka sen itse tiedostan niin välillä on vaan todella vaikea vastustaa kun se ostohimo iskee.. ja velkaa kertyy..
Minulla on vähän samanlainen tilanne vaatteiden ja kenkien kanssa. En haluaisi luopua näistä, vaikka tavaraa onkin liikaa. Ovat kivoja ja laatukin on kohdillaan. Tyylini on pysynyt aika samana jo pitkään, vaatteet ja kengät aika ajattomia. Hutiostokset olen jo karsinut pois ja laittanut kiertoon. Uusia vaatteita ja kenkiä ostan nykyisin harvoin ja harkitusti. Olin aikaisemmin edustustöissä, silloin tuli osteltua paljon kaikenlaista.
Viime vuodesta asti olen tehnyt niin, että valitsen vuodenajan vaihtuessa osan vaatteista ja kengistä, joita käytän jatkuvasti arkena töissä ja kotona, muut saavat odottaa vuoroaan kaapissa. Pääsääntöisesti siis jokseenkin näin. Vaatteet ja kengät kuluvat jatkuvassa käytössä tietysti enemmän kuin jos niitä käyttää vain kerran silloin tällöin. Vaatehuoltokin on näin mielestäni helpompaa. Laitan näistä käyttövaatteista pois kuluneet ja kiertoon sellaiset vaatteet, joiden käyttöön olen kyllästynyt viimeistään kun seuraava vuodenaika koittaa. Tämä systeemi on toiminut ainakin minulla ja vaatekaappini ei ole enää onneksi niin täynnä kuin joskus aikoinaan.
Mutta tämä tietysti edellyttää sitä, että uutta pitää ostaa harkitusti. Itse kiertelin aikaisemmin kaupoissa usein sen takia, että vähän saisin muuta ajateltavaa kuin stressaava elämäntilanne. Täällä joku olikin jo esittänyt vaihtoehtoista toimintaa ostamiselle esim. elokuvia, näyttelyitä ja muita tapahtumia. Liikuntaa ja lukemista suosittelen näiden edellisten lisäksi myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella auttaa ikä tuohon osteluun. Niinhän sitä sanotaan, että elämän eka puolisko kerätään kamaa ja toka puolisko vähennetään sitä.
Loppupeleissä aika samantekevää onko tavaraa paljon tai vähän-hautaan mitään ei saa ja siinä vaiheessa sinulta joka tapauksessa jää jotain maallista jäämää.
Kondo vetoaa siihen että säilyttää sen mikä tuottaa aidosti iloa. Joku muu ajattelee ekologisuutta. Että tavara käytetään loppuun asti, ei jatkuvasti hamstrata lisää. Tiedosta mikä on sinun tarpeesi suhteessa tavaraan ja elä sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta vain hiukan kalliimpia, ja harkiten. 50 paria housuja on kauhea määrä.
Luovu ensiksi siitä ajatuksesta, että olisi kiva saada uutta.