Kohdeltiinko sinua koulussa epäoikeudenmukaisesti opettajien taholta?

En kerro hehh..

Onko järkevää jäädä katkeroitua jostain kouluajan jutuista?

Taholta? Tällä kertaa et käyttänyt sanoa toimesta? Miksi et joka tapauksessa kysynyt ihan suomeksi että kohtelivatko opettajat sinua koulussa epäoikeudenmukaisesti?

Juu. En ole katkera ollenkaan, nyt lahinna huvittaa kun muistelee. Suosikkitapaukseni on kun luokan vakivaltainen hairikko hakkasi toisen luokkalaisen paata seinaan opettajan poissaollessa. Menin valiin. Tyyppi kavi kuristamaan minua seinaa vasten. Kuristin takaisin. Opettaja tuli takaisin. Kaikille kolmelle jalki-istuntoa. 

Istuttiin kolmestaan jalkkaria sitten pyorean poydan aaressa. Opettajan sanat muistan aina: "tappeluun tarvitaan aina kaksi, pojat!".

Ihmetyttaa vain miten joku noin epapateva on voinut olla ala-asteen opettajana.

Toinen suosikkijuttuni oli se (tata muuten pidettiin ihan normaalina silloin ilmeisesti, niin kukaan ei valittanut ylospain) etta musiikinopettaja ei koskaan antanut kymppia sellaiselle joka ei harrasta jotain instrumenttia vaikka kaikista kokeista saisi taydet pisteet. Se oli ihan julkinen saanto josta opettaja sanoi pain naamaa. Ainoastaan jos harrastit kitaraa, pianoa etc. voit saada kympin. Hih.

Vierailija kirjoitti:

Onko järkevää jäädä katkeroitua jostain kouluajan jutuista?

Epäoikeudenmukaisuudesta puhuminen on katkeroitumista? Vika on hänessä jota kohdellaan epäoikeudenmukaisesti kun hän ei osaa sivuuttaa tätä epäoikeudenmukaisuutta olankohautuksella eikä suinkaan heissä, jotka kohtelevat epäoikeudenmukaisesti?

Tällä asenteella kyllä varmistetaan että maailma pysyy tulevaisuudessakin yhtä paskana paikkana.

Mä pelkään että mun lapsella on nyt tuo tilanne :-( opettaja vaihtui ja tää uusi tuntuu keskenkasvuiselta juoruilijalta joka leimaa lapsia perhetaustan tms. perusteella, kiva.

Vierailija kirjoitti:

Juu. En ole katkera ollenkaan, nyt lahinna huvittaa kun muistelee. Suosikkitapaukseni on kun luokan vakivaltainen hairikko hakkasi toisen luokkalaisen paata seinaan opettajan poissaollessa. Menin valiin. Tyyppi kavi kuristamaan minua seinaa vasten. Kuristin takaisin. Opettaja tuli takaisin. Kaikille kolmelle jalki-istuntoa. 

Istuttiin kolmestaan jalkkaria sitten pyorean poydan aaressa. Opettajan sanat muistan aina: "tappeluun tarvitaan aina kaksi, pojat!".

Ihmetyttaa vain miten joku noin epapateva on voinut olla ala-asteen opettajana.

Toinen suosikkijuttuni oli se (tata muuten pidettiin ihan normaalina silloin ilmeisesti, niin kukaan ei valittanut ylospain) etta musiikinopettaja ei koskaan antanut kymppia sellaiselle joka ei harrasta jotain instrumenttia vaikka kaikista kokeista saisi taydet pisteet. Se oli ihan julkinen saanto josta opettaja sanoi pain naamaa. Ainoastaan jos harrastit kitaraa, pianoa etc. voit saada kympin. Hih.

"Tappeluun tarvitaan aina kaksi", ai että!

Pahoinpitelyynkin tarvitaan kaksi, pahoinpitelijä ja uhri. Joten rangaistaan molempia?

Olin lukiossa ja pakollisen ruotsin kurssin aikana sattui tosi paljon työvuoroja ja siitä syystä tuli lintsattua noin 30% tunneista. Opettaja ei sanonut mitään, menin tenttiin ja sain 7,5. Kun tentit palautettiin, ilmoitti opettaja koko ryhmän kuullen että kurssini on hylätty liikojen poissaolojen takia. Ymmärsin toki, omaa tyhmyyttähän se oli, vaikka vähän sapetti kun antoi käydä loput tunnit ja tulla tenttiinkin.

Seuraavassa jaksossa meni sattumoisin sama ruotsin kurssi ja ilmoittauduin sinne. Satuin sairastumaan tosi pahasti ja olin sen takia poissa 2 vko. Lääkärintodistus toki oli, erittäin paha influenssa ja keuhkoputken tulehdus. Palasin kouluun, kävin loput tunnit ja menin tenttiin. Sain 8-. Tenttien palautustilaisuudessa opettaja ilmoitti taas, että kurssini on hylätty.

Olin siis käynyt saman kurssin tunteja reilusti yli kurssin normaalin tuntimäärän ja saanut kaksi kertaa tentistä kohtuullisen numeron, mutta opettajan mielestä se ei riittänyt hyväksyttyyn suoritukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu. En ole katkera ollenkaan, nyt lahinna huvittaa kun muistelee. Suosikkitapaukseni on kun luokan vakivaltainen hairikko hakkasi toisen luokkalaisen paata seinaan opettajan poissaollessa. Menin valiin. Tyyppi kavi kuristamaan minua seinaa vasten. Kuristin takaisin. Opettaja tuli takaisin. Kaikille kolmelle jalki-istuntoa. 

Istuttiin kolmestaan jalkkaria sitten pyorean poydan aaressa. Opettajan sanat muistan aina: "tappeluun tarvitaan aina kaksi, pojat!".

Ihmetyttaa vain miten joku noin epapateva on voinut olla ala-asteen opettajana.

Toinen suosikkijuttuni oli se (tata muuten pidettiin ihan normaalina silloin ilmeisesti, niin kukaan ei valittanut ylospain) etta musiikinopettaja ei koskaan antanut kymppia sellaiselle joka ei harrasta jotain instrumenttia vaikka kaikista kokeista saisi taydet pisteet. Se oli ihan julkinen saanto josta opettaja sanoi pain naamaa. Ainoastaan jos harrastit kitaraa, pianoa etc. voit saada kympin. Hih.

"Tappeluun tarvitaan aina kaksi", ai että!

Pahoinpitelyynkin tarvitaan kaksi, pahoinpitelijä ja uhri. Joten rangaistaan molempia?

Tottakai! Tai ehkä vaan uhria kun on ihan varmasti jotenkin sen vika kuitenkin. Ärsyttävä tyyppi nyt ainakin eikö niin mammat?

Mutta jos leikitään aikuisia niin sitten luette nää uudestaan ja mietitte pitkään ja hartaasti miltä tuo kuulostaa. Ja painatte sen jälkeen paksuun kalloonne että riita ja väkivalta EI ole synonyymejä ja väkivaltaan tarvitaan vain YKSI EIKÄ uhri ole syyllinen!

Ei kohdeltu. Enkä muista, että ketään muutakaan olisi kohdeltu.

Olen aina ollut ihan ok liikunnassa. Saanut ysiä ja joskus kasia koko ala- ja yläasteen. Ysiluokalla sairastuin ja jouduin syyslukukaudeksi pois liikantunneilta. Syyslukukaudelta sain numeroksi vain 7 kun en ollut paikalla. Paranin ja palasin liikuntaan taas kevätkaudella ja mielestäni olin oikein hyvä ja innokas.

Ysiluokan keväällä meille jaettiin päättötodistukset, ja opettajat kertoivat kuinka arviointiin vaikuttaa koko yläaste. Järkytys oli suuri kun liikunnan kojdalla komeili sama 7.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut ihan ok liikunnassa. Saanut ysiä ja joskus kasia koko ala- ja yläasteen. Ysiluokalla sairastuin ja jouduin syyslukukaudeksi pois liikantunneilta. Syyslukukaudelta sain numeroksi vain 7 kun en ollut paikalla. Paranin ja palasin liikuntaan taas kevätkaudella ja mielestäni olin oikein hyvä ja innokas.

Ysiluokan keväällä meille jaettiin päättötodistukset, ja opettajat kertoivat kuinka arviointiin vaikuttaa koko yläaste. Järkytys oli suuri kun liikunnan kojdalla komeili sama 7.

Liikunnan arvosanoihinhan on tunnetusti vaikuttanut se naamakerroin aikalailla ja millainen "kuva" opettajalle on sinusta muodostunut viimeisen vuoden aikana.

Yläasteella eräs opettaja oli laittanut pari oppilasta välituntivalvojiksi. Nämä oppilaat saivat ymmärtääkseni välitunnin aikana jonkinnäköisen riidan aikaiseksi yhden meidän luokkalaisen kanssa ja tilanne päättyi siihen että tämä meidän luokkalainen oli itku kurkussa.

Siinä vaiheessa kun tilannetta selvitettiin luokassa, opettaja oli ehtinyt kuulla näiltä "välituntivalvojilta" kivan tarinan, jonka mukaan olin lyönyt tätä meidän luokkalaista. "Välituntivalvojia" ei näkynyt enää missään ja minä sain kertoa koko luokalle miksi tein jotain mitä en tehnyt. Opettaja ei kokenut tarpeelliseksi keskustella itkevän luokkatoverini kanssa siitä, mitä tapahtui. Eikä toisaalta tämä luokkatoveri kokenut tarpeelliseksi kertoa opettajalle asian todellista laitaa.

Khyl. Yo-kirjoituspaperit lähetettiin tarkastettavaksi ihan paskoina tuppukylän lukiosta, mutta tulivat kiitettävinä takaisin. Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Hymisyttää edelleen nämä heikkoitsetuntoiset ja suurimmalta osin jo kuopatut opettajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut ihan ok liikunnassa. Saanut ysiä ja joskus kasia koko ala- ja yläasteen. Ysiluokalla sairastuin ja jouduin syyslukukaudeksi pois liikantunneilta. Syyslukukaudelta sain numeroksi vain 7 kun en ollut paikalla. Paranin ja palasin liikuntaan taas kevätkaudella ja mielestäni olin oikein hyvä ja innokas.

Ysiluokan keväällä meille jaettiin päättötodistukset, ja opettajat kertoivat kuinka arviointiin vaikuttaa koko yläaste. Järkytys oli suuri kun liikunnan kojdalla komeili sama 7.

Liikunnan arvosanoihinhan on tunnetusti vaikuttanut se naamakerroin aikalailla ja millainen "kuva" opettajalle on sinusta muodostunut viimeisen vuoden aikana.

Joo luultavasti just noin kävikin, ei auttanut mikään tsemppi. Eli se siitä "koko yläasteen numerot vaikuttaa" :). Toisaalta eniten kyllä tuota lausetta vastaan puhui se, kun muutama häröili ja alisuoritui koko yläasteen, mutta sitten opettajien patistuksesta tsemppasivat pari kevätkuukautta jotta saisivat nostettua numeroita lopputodistukseen.

Kyllä! Opettaja jaotteli meidät lapset selvästi eri "kasteihin". Rikkaiden ja köyhien penskat ja kohtelu oli sen mukaista. Rouva opettaja sai raivareita meidän pienten lasten edessä pienimmistäkin syistä, koepaperit lensivät silmillemme ja epäreiluus oli uskomatonta

Olin Amk:ssa, jossa oli 4 eri linjaa valittavana peruskurssien jälkeen. Yhtä linjoista pidettiin erityisen löysänä hövelin opettajan vuoksi, ja linjalle ajautui vuosia kaikki "helppoheikit". Opettaja mm yhdisteli kursseja (ei lisää tunteja tai tehtäviä) ja kuittasi kokonaisia kursseja yhdellä yritysvierailulla. Kaikki saivat kurssista aina 4 (asteikko 1-5).

Valitsin itse teoreettisen linjan ja siellä muutama kurssi oli laatua "oppilaista 50% reputtaa, 30% saa arvosanaksi 1 jne..." Myöhemmin toki opin että itse kurssissa tai opettajassa oli vikaa jos tilastot oli tuollaisia. Opinnot olivat muutenkin haastavia ja kurssiarvosanaan 4 oli aikamoinen tekeminen.

Opin kuitenkin aivan valtavasti koulun aikana enkä vaihtaisi päivääkään! Jurppimaan jäi kuitenkin se, että jotkut pääsivät valmistumaan oppimatta juuri mitään ja vielä paremmalla keskiarvolla! Valmistuttuamme oltiin tietysti työnhaussa samalla viivalla, mulla on vaan huonommat arvosanat näyttää...

Nyt 10 vuotta myöhemmin olen toki tajunnut, että ei niiden helppoheikkien urat ole minnekään vieneet. Paperit auttaa vain pääsemään työpaikkoihin sisään mutta urakehityksen kannalta niillä ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Juu. En ole katkera ollenkaan, nyt lahinna huvittaa kun muistelee. Suosikkitapaukseni on kun luokan vakivaltainen hairikko hakkasi toisen luokkalaisen paata seinaan opettajan poissaollessa. Menin valiin. Tyyppi kavi kuristamaan minua seinaa vasten. Kuristin takaisin. Opettaja tuli takaisin. Kaikille kolmelle jalki-istuntoa. 

Istuttiin kolmestaan jalkkaria sitten pyorean poydan aaressa. Opettajan sanat muistan aina: "tappeluun tarvitaan aina kaksi, pojat!".

Ihmetyttaa vain miten joku noin epapateva on voinut olla ala-asteen opettajana.

Toinen suosikkijuttuni oli se (tata muuten pidettiin ihan normaalina silloin ilmeisesti, niin kukaan ei valittanut ylospain) etta musiikinopettaja ei koskaan antanut kymppia sellaiselle joka ei harrasta jotain instrumenttia vaikka kaikista kokeista saisi taydet pisteet. Se oli ihan julkinen saanto josta opettaja sanoi pain naamaa. Ainoastaan jos harrastit kitaraa, pianoa etc. voit saada kympin. Hih.

Tappelithan sinä vastaan sitä häirikköä. Jos olisitte vain antaneet kuristaa teidät tajuttomiksi, niin olisi tullut kunnon seuraamukset.

Ala-asteella luokanvalvoja antoi minulle aina arvosanaksi 8, vaikka kokeista olisi tullut ysiä ja kymppiä. Olinkin iloisesti yllättynyt, kun yläasteella mun arvosanani pompahtivat yli puoli numeroa ylöspäin.

En tajunnut, että opettaja kohteli minua huonosti, ennen kuin vasta aikuisena.

Hiljainen persoona johti yläasteella siihen, että tietyissä aineissa ei ollut saumaa parhaimpiin arvosanoihin. No olipa rohkaisevaa, että syytetään asioista, joille ei mitään voi. On siinä opettajien ammattitaito kukkeimmillaan.

Lukiossa sitten nousi keskiarvo kokonaisella numerolla, kun ei tarvinnut mielistellä. Tuskin perus älyni nousi ihan niin paljoa parissa vuodessa...