Mitä ajatuksia tämä herättää?

Olen aina, pikku tytöstä asti haaveillut omasta tytöstä/tytöistä. Mulla oli jo heille nimet keksitty ja olen nähnyt unta useamman kerran pienestä tytöstä jolla oli minun silmät ja vaaleat luonnonkiharat.
Noh tähän päivään. Meillä on tällä hetkellä kaksi poikaa, mutta vuosi sitten sain keskenmenon. Ennen keskenmenoa lähdimme viikonloppu reissuun Tukholmaan. Siellä löysin lelukaupasta aivan unessa näkemäni (minun tyttövauvan) näköisen nuken. Nukke oli kallis mutta minun oli se saatava. Minulla oli aivan pakottava tarve nukkeen. Kun pääsimme reissusta kotiutumaan, alkoi minulla tulla veristä vuotoa. Paniikissa soitin neuvolaan ja pääsinkin heti aitiyspolille ultraan. Raskaus todettiin keskeytyneeksi. Se oli tietysti kova pala minulle ja miehelleni.

Nyt kun meillä on toinen terve lapsi maailmassa, olen todella kiitollinen heistä kummastakin äidin pikku pojasta. Tänään minulla kuitenkin tuli yhtäkkiä tarve ottaa nukke kaapista ja laitoin hänen tukkaansa kyyneleet poskille vierien. (ainainen tyttökaipuu, ja huom rakastan poikiani). Aloin miettiä olisikohan minun keskeytynyt lapseni ollut tyttö? Jos joku sisäinen ääni käski minun ostaa nuken että saisin pitää tyttöäni sylissä. Kuulostaa varmaan hullulta, mutta tätä asiaa olen miettinyt ja itkenyt koko päivän...