Entäs jos kympin oppilas ei halua huippulukioon?

Annat pitää päänsä. Luulitko että kaikki kympin oppilaat menevät huippulukioon? Eivät tosiaan mene. Ei se opetus kummempaa ole tavislukiossakaan.

Mitä väliä? Kaikista lukioista saa samanarvoiset paperit ja kaikki tekevät samat yo-kokeet.

Keskustele. Kunhan menisi edes johonkin hyvään lukioon ja valitsisi järkeviä oppiaineita.

Meidän yläasteella pari ikäluokkamme fiksuinta tyttöä olivat itsepäisesti sitä mieltä, että lukioon ei tarvitse mennä vaikka ainakin toinen heistä halusi eläinlääkäriksi. Vieläkin joskus mietin mitä he ovat sittemmin tehneet.

Menee sitten jonnekin muualle opiskelemaan. Ei kai tuosta sen ihmeellisempää draamaa tarvitse repiä irti.

Sinullahan on siinä fiksu nuori. Anna pitää päänsä. Monella huippunuorella tulee kriisi kun huippulukiossa huomaa ettei enää olekaan porukan parhaimmistoa, ja kilpailu on kovaa. Voi tulla jopa masennusta tai muita ongelmia. Parempi lopputulos voi olla tavallisessa koulussa ilman turhia paineita. Koulu ja tulokset eivät ole kaikki kaikessa.

Sitten hän ei mene huippulukioon.

Tulen itse ns. akateemisesta perheestä, odotukset ja etenkin paineet olivat aina korkealla ja olinkin lähes täyden kympin oppilas koko peruskoulun ajan. Mua ei itseäni kuitenkaan jaksanut lukio kiinnostaa, vaan mulla oli pienipalkkaisempi ja "huonompi" kutsumusammatti, joka ei tietenkään vanhemmille meinannut kelvata. Tästä tapeltiin uskomattoman paljon, kunnes vanhemmat saivat mut nöyrtymään ja menemään sinne "huippulukioon", jonka olivat mulle valinneet.

Otti päähän, ja rehellisesti sanottuna multa meni kaikki motivaatio opiskelua kohtaan. Lintsasin enemmän kuin kävin koulussa, arvosanat vanhempiani lainaten "romahtivat" (kympistä tiputtiin aineesta riippuen 6-8 tasolle, olipa noita pari vitostakin aineista, joista halusin ainoastaan päästä läpi). Vanhempia kohtaan mulla oli patoumat heidän pakonomaisesta kontrolloinnistaan, ja aloin kapinoida muutenkin. Lopulta lukio jäi kesken, koska poissaoloja oli sen verran, että mua tiputeltiin kursseilta.

Pari vuotta meni vähän turhankin lujaa, välit vanhempiin kuihtuivat olemattomiin. Lopulta sain opiskelupaikan haluamastani ammatillisesta koulutuksesta, ja motivaatio opiskelua ja omaa tulevaisuutta kohtaan palasi. Nykyään toimin yrittäjänä rakastamallani alalla, ansaitsen tarpeeksi hyvin ja mikä tärkeintä, viihdyn elämässäni tehdessäni jotain, mistä todella nautin. Vanhempien kanssa ollaan jonkinnäköisissä puheväleissä, mutta olen edelleen selkeästi se perheen musta lammas.

Kympin oppilaan kohdalla on oikeasti ihan sama, mihin menee opiskelemaan. Se osaa ottaaa oppinsa joka paikasta ja jatkomahdollisuudet yliopistoon säilyy vaikka menisi amikseen.

Ne ysin ja kasipuolen oppilaat on sen huippulukion huippuopetuksen ja kannustuksen ja oikeanhenkisten kaverien tarpeessa.

Meidän kympin oppilas aloitti viime syksynä kotipaikkakunnan pikkulukiossa, vaikka mm. Ressu ja Etelä-Tapiola olisivat olleet tunnin bussimatkan päässä. Viihtyy koulussa tosi hyvin, ja on ainakin toistaiseksi ollut tyytyväinen että säästää 2-3 tuntia päivässä matkoissa. 

Haluaa nyt ns suvun lukioon, jota piti rennompana ja hauskempana kuin nykyistä kouluaan. Ehkä se sitten on hänen paikkansa.

Ap

Ei niitä yo-papereita kukaan kysele että mistä ne on hommattu.

Ai kauheaa! Miten kehtaat tuttavillesikaan kertoa, ettei lapsesi ole huippulukiossa? Muista kuitenkin kertoa kaikille, että lapsesi olisi halutessaan päässyt sellaiseen. Niin saat ystäviä ja vaikutusvaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Haluaa nyt ns suvun lukioon, jota piti rennompana ja hauskempana kuin nykyistä kouluaan. Ehkä se sitten on hänen paikkansa.

Ap

Sama opetussuunnitelma niissä on kaikissa. Ei ne ylipistoihin hakiessa (mikäli lapsesi sellaisesta on kiinnostunut) katso, että ahaa tulet pikkupaikkakunnan paskalukiosta, ei jatkoon.

Todellakin saa itse päättää! Huippulukio ei anna mitään sen kummempaa kuin lähilukiokaan. Lukio on yleissivistävä oppilaitos, jonkaettä ops on valtakunnallinen.

Oma poikani valitsee lähilukion mielummin kuin yli tunnin suuntaansa kulkemisen huippulukioon. Kaverit on tulossa myös lähilukioon ja lisäksi poika haluaa jatkaa harrastamista.

Mun mielestä järkipäätös.

Eiköhän se lapsi saa itse päättää mihin hakee opiskelemaan.

Ole aikuinen ja seiso lapsesi tukena mihin sitten haluaakaan opiskelemaan.

Tonne toiseen on pidempi matka kuin nykyiseen jossa olis myös lukio. Itse mietin että olis ollut järkevää jatkaa tossa nykyisessä. Tuntee kaikki ja matka on lyhyt.

Keskiarvo riittäis nykyiseenkin.

Ap

Niin siis on kuitenkin lukioon menossa?

Suomessa on kaikkien lukioiden ja yläkoulujen opettajat koulutettu ihan samalla tavalla.

Pakottaminen tuhoaa nuoren oman motivaation. Pakottaminen ja painostus ovat myös raskaita ihmissuhteen kannalta. Siksi vanhemman tulee säästää nämä keinot vain kaikkein tärkeimpiin asioihin. Esimerkiksi siihen, että toisen asteen kouluun pitää mennä. Oikean koulun päättää nuori itse. Toisen asteen aikana hän täyttää 18 ja silloin voi käydä huonosti, jos koulu ole mieluinen.

Nämä huippulukiot on hyvin kilpailuhenkisiä. Haluavat pärjätä lukiovertailuissa ja siksi painostus on kivaa. Parempi nuorelle olla sallvammassa ilmapiirissä