Täysimetyssuositus ei toteudu Suomessa

Omalla kohdallani maitoa tuli vain vähän. Kun kertaimetyksellä molemmista rinnoista maitoa tulee n.15-20ml ei hommassa ole kovinkaan paljon järkeä jos lapsi parikuisena syö jo vaikkapa 100ml kerralla. Yritin pumpata ja juoda runsaasti imetyksen lisäksi, mutta sillä ei ollut vaiktuusta! joten osa lukeutunee tähän kastiin.

Onneksi itse pystyin imettämään näiden suositusten mukaisesti. Ruoka on aina mukana, eikä tarvitse miettiä pullohygieniaa.



Joidenkin synnytyssairaaloiden käytännöt ovat kyllä oikeasti epäilyttäviä. Halusin heti panostaa imetykseen ja sen opetteluun, mutta aluksi eräät hoitajat antoivat pullosta maitoa vauvalleni, koska imetys ei onnistunut heti. Onneksi kyseisessä paikassa oli myös työntekijöitä, jotka tulivat kädestä pitäen näyttämään, kuinka lapsen imuote onnistuisi.



Minua myös yllätti se, että ekoina päivinä imetin oikeasti 45 min kerralla, jotta saataisiin se touhu onnistumaan ja oli se myös tosi kivuliastakin.



Aina kyse ei ole tietenkään siitä, että äidit luovuttaisivat liian helposti, mutta kyllä ne noin tunnin imetyssessiot jäätävän kivun kanssa olivat jotain muuta kuin kuvittelin. Useasti myös mietin, että teenkö jotain väärin, mutta koska lapsi kasvoi niin jatkoin yrittämistä. Noin kahden kuukauden jälkeen homma hoituikin jo ihan luonnostaan.



Netistä löytää hyvin imetystukisivustoja joihin kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä, jos tuntuu ettei paikkakunnalta tai neuvolasta löydy tukea.

Meillä alettiin 3kk vauvalle antamaan pieni määrä sosetta kerran päivässä, rintamaitoon sekoitettuna. Syynä oli refluksi. Refluksivauvoille on suositeltavaa aloittaa kiinteisiin totuttelu jo varhain, sillä se saattaa helpottaa oireita. Pääsääntöinen ruokinta on edelleenkin rintamaito ja jatkuu soseiden ohella niinpitkään kuin maitoa riittää. Olisihan se ollut tavoitteena meilläkin, täysimettää 6kk saakka vaan aina ei mene asiat oman mielen mukaan. Vauvan oireet ovat selkeästi helpottaneet.



Mielestäni ei ole mitenkään mielenkiintoista eikä ihmeellistä se, että vastasyntyneille annetaan synnytyssairaalassa lisämaitoa. Tavallisesti äidin maito nousee rintoihin kunnolla n. 2-4 päivää synnytyksen jälkeen, joten lapsen ollessa nälkäinen ennen sitä, on lisämaidon antaminen perusteltua! Myös ennenaikaisesti syntyneet, pienipainoiset sekä kellastuneet vauvat tarvitsevat lisämaitoa ellei äidiltä vielä riittävästi heru!!!

Kommentoisin tuota sairaalassa saatua lisämaitoa. Meillä vauva syntyi täysiaikaisena mutta pienikokoisena (alle 3kg) ja siksi halusivat synnärillä antaa vauvalle lisämaitoa (ennen kuin oma maito nousi kunnolla)! Pienikin painonlasku tuntui valmiiksi pienikokoisessa vauvassa paljolta. :(

Tässä yksi syy synnärin lisämaidon antamiseen. Toinen syy näytti olevan suurikokoisena syntyneet vauvat, joille jouduttiin antamaan lisämaitoa sokeriarvojen heittelyn vuoksi...

Ainakin omassa ystäväpiirissäni olen huomannut, että imetykseen suhtaudutaan hyvin positiivisesti, mutta käytännössä sen aloittaminen vain on yllättävät monen kohdalla niin hankalaa (vauva ei halua rintaa aluksi), että muutenkin herkässä tilassa olevat pienen vauvan vanhemmat helposti tukeutuvat lopulta pulloon. Imetystuen saatavuuteen olisi vielä panostettavaa.



Toisaalta myös mietityttää, onko tutkimuksissa tutkittu oikeita asioita. Esim. omalla kohdallani esikoinen joutui heti ulostulon jälkeen lastenosastolle, jossa hänelle annettiin luovutettua äidinmaitoa alhaisen verensokerin takia. Eron seurauksena maidon tulon alkaminen kesti, rinta ei aluksi kelvannut ja imetys alkoi onnistumaan vasta kun poika oli 3-viikkoinen. Olen täysin imetys-myönteinen, ja lopulta imetin lähes puolitoistavuotta, josta puoli vuotta täysimetystä. Tästä huolimatta tilastoissa minut lasketaan ihan muihin kategorioihin.

Täysimetys riippuu vähän sekä äidistä että lapsesta. Omia lapsiani (2v2kk ja 3,5kk) olen molempia imettänyt. Esikoinen syntyi ennenaikaisena ja oli ensimmäisen viikon elämästään teholla. Vaikka pumppasin ja lypsin heti syntymän jälkeen aktiivisesti ei maidontulo koskaan saavuttanut vauvan tarpeita kokonaan ja lisämaitoa annettiin. Maito loppui kokonaan n. 5,5kk iässä. Toisen kohdalla maitoa riitti hyvin, kunnes rintatulehdus vei maidontulon osittain. N. reilun 3kk ikään asti pystyin täysimettämään hyvin. Lisäksi kuopus on nyt ruvennut sen verran aktiivisesti liikkumaan, että maidonmäärä ei kertakaikkiaan riittänyt. Imetin pian jo tunnin välein yötä päivää. Kun lisämaitoa annettiin on poika alkanut nukkua öitä keskimäärin yhdellä syötöllä ja koko perhe on tyytyväisempi - myös vauva! Myös kiinteiden maistelun aion aloittaa kuopuksen kohdalla n. 4kk iässä, kuten tein esikoisellakin. Näin saadaan maistella rauhassa uusia makuja ja 6kk kohdalla ruokailu onnistuu jo niin, että voidaan syödä kiinteistä ihan kunnolla :) Mun mielestä täysimetys 6kk ikään asti on täysin lapsen ja äidin välinen asia. Lapsi voi itsessään olla jo niin aktiivinen, että tarvitsee lisää ruokaa. Toisaalta taas äidinmaito voi jollekin riittää mainiosti ja soseiden aloitus onnistua nopeammallakin tahdilla. Kukin tyylillään :)

Mulla iski masennus ensimmäisen kohdalla ja se imettäminen oli jotain aivan kamalaa kun itellä tulee nälkäisenä vielä ne itkupotkuraivarit niin miten sitä jaksaa toisen nälkää katsella. Yritin kyllä ajatella positiivisesti että sitten kun imetän itteni kuiviin niin myös laihdun ja kun vauva on kipee niin saa siitä rintamaidosta myös lääkettä. Vauva lopetti imemisen kun maidon koostumus vaihtui raskautumisen myötä eli ei siis 9kk ikäisenä enää huolinut tissiä. Tämä toinen vauva sai 2-3kk rintamaitoa. Ja oli paljon tyytyväisempi. Masennusta ei tullut ja vanhempikin sai paremmin huomiota kun itse jaksoin.esikoinen sai neuvolan mukaan maitoa hyvin, mutta kyllä se olikin työn takana. toinen kasvaa tavallisen korvikevauvan tapaan. Kolmatta ajatellen olen ajatellut tsempata taas imettämiseen. Lapsillakin on sitten toisensa niin se syli ei ole keltään pois.

Imetyssuosituksessa todetaan tarkemmin, että ne koskevat terveitä ja normaalipainoisia lapsia. Eli silloin vaikkapa refluksista kärsiville on omat suositukset kuten Muru kirjoitti.



Tutkimuksessa oli muuten laskettu täysimetetyiksi myös ne lapset, jotka olivat saaneet lisämaitoa sairaalassa. Syy miksi pidin tuota lisämaitoa saaneiden lukua mielenkiintoisena, on se, että sen antaa terveysalan ammattilainen: tutkitustihan lisämaito lyhentää imetyksen kestoa. Totta kai on tilanteita, jolloin lisämaito on tarpeen, mutta luku on yllättävän iso. Näen tässä ristiriidan kahden virallisen tahon välillä: sairaalan käytäntöjen ja THL:n suosittelijoiden.



Mutta mitä mieltä olette, onko suositukset yksiselitteisiä? Tällä hetkellä THL suosittelee näin:

http://www.thl.fi/fi_FI/web/lastenneuvola-fi/tietopaketit/imetys/suosit…



Pohdimme toimituksessa parhaillaan imetysaiheista juttua. Mitä te haluaisitte lukea imetyksestä?



Petti

Itse olen täysimettänyt esikoistani 6kk ikään saakka ja sen jälkeen vuoden ikään osittaisimetystä (tai siis jatkuu edelleen). Lapseni on syntynyt myös poikkeukellisen suuri kokoisena (4,7kg).

Omat kokemukset: 1. painostus siihen, että kun on "NOIN iso vauva, niin eihän se voi pärjätä rintamaidolla" on kova. Äiti alkaa epäröimään. 2. Imetin aina kun lapsi hiemankin äännähti, en tarjonnut tuttia - maitoa tuli niin maan kaameesti (voiko yksi syy siihen, että "maito ei riitä" olla se, että äiti ei syö/juo tarpeeksi kun pitää heti laihtua ja tunkee tutin suuhun?) 3. Maitoa riitti siis pakkaseenkin niin paljon, että välillä jouduttiin heittämään pois 4-5 litraa. 4. Imettäminen on todella vaikeata. Oikeasti! Ja sitähän ei kerrota missään!!! Aluksi se sattuu, vauva ei ime, huolestuttaa riittääkö se maito, rinnat kipeytyy, maitoa suihkuaa tai ei tule tarpeeksi, asennot on hankalia, hävettää imettää julkisesti jne, jne. 5. Sain rintatulehduksen nopeasti vauvan syntymän jälkeen ja sitten se vasta sattuikin. 6. Pelastukseni oli lääkäri joka kertoi minulle, että alku on AINA hankalaa. Sattuu, on vaikeaa jne. Mutta se helpottaa. Ja niinhän se helpottikin. 7. Neuvolasta suositeltiin imetyksen lopettamista ennen vuoden ikää (!) ettei lapsi totu siihen liikaa.



Se mitä olisin halunnut lukea imetyksestä oli, että se on oikeasti aluksi ja välillä muutenkin vaikeaa. Sattuu, tulee "tissiraivareita", huolestuttaa maidon riittävyys, rinnat on kipeät myöhemminkin, vauva ei "ehdi" syödä kun on kiire opetella esim. konttaamaan jne. Mutta nämä kaikki helpottaa ajan myötä. Ja jos vauva kasvaa - maito riittää. Luottamusta itseensä. Tutin käyttöä myös kannattaisi oikeasti miettiä. Se vähentää maidon tuotantoa, koska on helppo tunkea suuhun esim.joka toinen kerta. Kun imetys alkoi sujumaan, oli se maailman helpointa. Ymmärrän, että olen ehkä "etuoikeutettu" kun maitoa riittänyt niin paljon, mutta uskon, että monella se riittäisi paremmin jos tuttia ei niin kovasti käytettäisi ja oikeasti syötäisiin ja juotaisiin paremmin. Ehkä olen väärässä... mutta nämä omia kokemuksia. Olisin halunnut myös lukea niin todellisia vinkkejä mitä sittemmin olen metsästänyt lääkäreiltä ja netistä. Ja kuulla sen, että ei se aina kaikille ole kovin helppoa, syitä imetyksen lopettamiseen ja toisaalta niitä tarinoita miten imetys on jatkettu (huolimatta hetkittäisistä vaikeuksista).

Kun imettää, kannattaa oikeasti syödä, koska se edesauttaa maidon tuotantoa. Myös imetyssession ajaksi kannattaa varata vesipullo, koska janon tunne tulee nopeasti. Ja nesteytys on tosi tärkeää.



Itse oon sitä mieltä että ekaan pariin kuukauteen ei kannata kauheesti ressata laihduttamista..eikä sitä laihduttamista kannata suorittaa syömättömyydellä, koska sitten äiti ei enää jaksa. Pieni vauva vie kuitenkin niin paljon energiaa muutenkin kuin imettämällä.



Tuohon pullomaitoon synnärillä sanoisin sen verran, että henkilökunta voisi aina kertoa äidille mitä tehdään ja minkä takia, koska äidit sielä on muutenkin niin herkässä tilassa, että tarvitsevat kaiken infon.



Olen kuullut sellasen neuvon norjalaiselta kätilöltä, että jos vain mahdollista niin tutti otettaisiin käyttöön vasta , kun imetys onnistuu ja imuote on hallinnassa.

Mielestäni imetys on todella haastavaa ja juuri siitä ei tarpeeksi puhuta. Olisi pitänyt itse ottaa selvää ennen synnytystä, itse en saanut sairaalassa minkäänlaista ohjausta vaikka pyysin, esim. siihen kuinka tärkeää on asetella vauva oikein rinnalle jotta imuotteesta ei tule huono. minulle tyrkkäsivät rintakumin sensijaan että olisivat kunnolla opettaneet kun vauva ei heti hoksannut miten imetään, vaikka eivät kovin kiireisiltä näyttäneet.. :I

vauvani on nyt vajaa 2kk ja vieläkin kamppailen imuotteen korjaamisen kanssa ja imetys sattuu niin että välillä itken ja imetän. lisäksi vauvani syntyi pienipainoisena, ja lisämaitohössötys lisäsi vaan stressiä, uskon että oma maito olisi riittänyt jos imetykseen ja lapsentahtisuuteen olisi panostettu. rintakumin ja lisämaidon jätin heti kotiin päästyämme, ja vauva kasvaa paremmin kuin hyvin. joten tyäysimetystavoitteeseen päästäisiin varmasti asianmukaisen ohjauksen ja kannustuksen avulla, ja lapsentahtisuuteen pyrkimällä. juuri tästä minua kiinnostaisi lukea juttukin; kuinka sairaaloissa vakuutellaan typeryyksiä synnytyksestä toipuville äideille jotka eivät sitten osaa pitää puoliansa, ja tyrkitään tuttipulloa ym ilman että imetyksen ohjaukseen käytetään aikaa. ja siitä kuinka monella näitä hankaluuksia on ja että heti onnistuminen ei ole itsestäänselvyys!

Vielä tuosta suosituksesta joka vaikuttaa ihan järkevältä, niin todellakin sairaalan lastenoitajien käytös on ristiriidassa tämän kanssa. maito harvoin heruu heti, mutta olen ymmärtänyt että jos vauva saa olla rinnalla niin tämä pienikin määrä hänelle riittää, ja rinnalla oleilu myös sitä maitoa heruttaa. sairaalahenkilökunta saattaa antaa sellaisen kuvan, että sitä lisämaitoa tarvittaisiin vielä kotonakin ja jatkuvasti, ja kannustavat helppoihin ratkaisuihin, kuten esim. minulle sanottiin, että "mitäs mieltä olet tuttipullosta, kun tuskin sitten kotona jaksat yöllä hörpyttää puolta tuntia unisena". maitohan nousi heti sairaalasta päästyämme ja jätin lisämaidon tarjoamisen parin päivän päästä, jonka jälkeen vauvakin tajusi alkaa viipymään rinnalla maitoa tilaten. (ja huom. vauvan syntymäpaino jäi vaan 50g:n päähän "normaalipainon rajasta!)

ja kuten sanottu, toki on tilanteita jolloin lisämaitoa oikeasti tarvitaan, mutta monia sellainenkaan tilanne ei vielä sairaalassa selviä, esim. riittääkö oma maito.

Mielestäni on monia syitä mikseivät suositukset kohtaa todellisuutta.



Ensinnäkin nyky-yhteiskuntamme on kovin vieraantunut siitä, mikä on luonnollista. Imetystä ei juuri nähdä, eikä siitä juuri puhuta, muuten kuin suositusten muodossa. Kukaan ei tosiasiassa tiedä ennenkuin sitten omalla kohdalla, kuinka hankalaa se tosiaan voi joskus olla, miten niistä vaikeuksista selvitään ja että kaikki nämä hankaluudetkin voivat olla aivan normaaleja, vauvan kehitysvaiheisiin liittyviä asioita.



Eniten kuulee tätä "maito loppui" selitystä, joka väkisinkin pistää miettimään, että miten kummassa ihmislaji on tähän asti selvinnyt jos se maito nyt oikeasti niin monelta 3-4kk:n ikäisten vauvojen äideiltä loppuu. Vai voisiko kyse olla siitä, että on tarjottu lisäksi korviketta/tuttia/rajoitettu imetyskertoja/määriä ja sitä kautta tultu tilanteeseen että maito oikeasti alkaa vähenemään. Maidon tulo kun ei rinnoista lopu ilman syytä, itsestään se ei tapahdu! Lisäksi neuvoloiden käyttämät kasvukäyrät on korvikeruokituista vauvoista laadittu, täysimetetyillä vauvoilla yleensä tapahtuu kasvussa ns. notkahdus juuri 3-4kkn kohdalla ja tämä monesti tulkitaan "maidon riittämättömyydeksi" ja pahimmassa tapauksessa neuvolan täti neuvoo antamaan lisäruokaa sen sijaan että toteaisi kasvun olevan tässä tapauksessa normaalia tai kertoisi kuinka imetystä voisi tehostaa.



Sitten vielä tuohon lisämaidon antamiseen. Se istuu hyvin tiukassa työpaikan kulttuurissa tuo lisämaidon anto. Vaikka kuinka on tutkimuksissa todettu ja koulutuksissakin henkilökunnalle kerrottu, että vauvan vatsalaukun vetoisuus ensipäivinä on semmoisen maapähkinän koon luokkaa, niin silti sieltä aina löyty jostain joku joka on tyrkyttämässä sitä pulloa. Ja juu, lisämaidon antaminen on tietyissä tilanteissa perusteltua, mutta silloinkin se olisi hyvä antaa hörpytettynä mukista, eikä missään nimessä montaa kymmentä millilitraa kerralla. Tyhmempikin ymmärtää, että antamalla tuollaisen suuren määrän maitoa, venähtää vatsalaukku ja siitä helposti alkaakin alamäki, kun äiti yrittää saada vauvaa rinnalle imemään ja vauva raivostuu kun rinnasta tuleva määrä ei olekaan sama kuin pullosta annettu, saati että rinnasta saadakseen joutuu tekemään enemmän töitä.

Tämä asia pitäisi todeta ihan tuolla valtion päämiesten tasolla, kuinka pitkälti kansanterveyteenkin tämä imetysasia vaikuttaa ja tukea sitä kaikin keinoin. Enemmän koulutusta, koulutusta ja vielä kerran koulutusta henkilökunnalle, resursseja neuvoloihin, imwtyspoliklinikoita joka kaupunkeihin, jotta apua olisi saatavilla silloin kun sitä tarvitaan. (Harvemmin imetysongelma iskee juuri sopivasti neuvolan puhelintunnin aikana)

Tietoa enemmän käytännön tasolla, ei ole millään muotoa järkevää joka paikassa kertoa imetyksen tärkeydestä ja tavoiteltavista suosituksista, jos kukaan ei kerro kuinka imetyksessä onnistutaan. Vähemmästäkin äidit syyllistyvät ja katkeroituvat imetysongelmistaan/epäonnistumisistaan ja ongelma yleensä toistuu seuraavan lapsen kohdalla, ellei äiti jostain onnistu hankkimaan itselleen riittävästi tietoa ja tukea uuteen parempaan ponnistukseen! Paljon on parannettavaa, mutta huonomminkin voisi mennä :) Terveisin reilu 1-v tissitakiaisen äiti

Sairaaloissa annetaan lisämaitoa liian helposti kiireen takia - kun ei ehditä tukea ja neuvoa äitiä imetyksen alun haasteissa, halutaan vain nopeasti turvata, että lapsi saa ruokaa. Tämä on lyhytnäköistä toimintaa.



Itselläni oli se tilanne, että vauva ei löytänyt heti oikeaa imuotetta. Sen sijaan, että olisi autettu, tyrkytettiin lisämaitoa. Vasta kun kieltäydyin antamasta lisämaitoa, tuotiin rintakumit ja yritettiin löytää keinoja siihen, että vauva saisi maitonsa rinnasta.



Koin, että imetyksen alkuun saaminen oli kiinni omasta sitkeydestä, motivaatiosta, etukäteen hankkimastani tiedosta ja siitä, että oli lähipiirissä pari hyvää tukijaa. Sairaalan käytännöillä ja ohjeilla imetys olisi mennyt ihan pieleen äkkiä. Jotkut hoitajat jopa suhtautuivat sairaalassa vähän naureskellen ja vähätellen täysimetyspyrkimykseen: "Kyllä se pullosta syöttäminenkin kannattaa opetella, ethän sinä sitä voi aina olla imettämässä."

Vielä unohtui se sanoa, että "tiheän syömisen kausista" ei myöskään puhuta eikä saa oikeata tietoa. Olen itse huomannut, että moni on sanonut lopettaneensa imettämisen, koska "se syö koko ajan". Näin vauvat tekee aina silloin kun nostattavat maitomäärää. Monesti jopa tunnin välein, mutta näin saadaa maitoa "tilattua" enemmän. Se kestää muutaman päivän ja sitten ovat saaneet maitomäärän lisääntymään niin jatkavat taas normaalisti. Tästä ei myöskään neuvolassa puhuta, ehkä juuri ehdotetaan syöttämään korviketta lisäksi kun maito "ei riitä".

Kyllähän sitä kuitenkin imettämään joutuu melko usein - vauva tarvitsee ruokaa usein päivin öin ja tämä kaikki on normaalia.

Itse imetän parhaillani toista lasta ja pyrin imettämään 1v asti, ellei pidempään. Esikoista imetin 13 kk ja hän on ollut niin terve lapsi, että pidän tärkeänä panostaa imetykseen toisenkin kohdalla (kaiken varalta). Toisaalta itseäni on imetetty tosi vähän ja olen ollut hyvin terve koko elämäni aikana :)



Imettäminen ei ole ollut helppoa kummankaan lapsen kohdalla (tulehduksia, rinnasta kieltäytymistä jne), mutta sinnikkäästi ollaan jatkettu. Sen takia en menisi arvostelemaan muiden päätöstä pulloruokinnan hyväksi ja ymmärrän hyvin ettei sitä välttämättä jaksa, varsinkin jos lapsen kanssa on muitakin ongelmia ja stressiä. Ja tosiaan, ei se vaan äidistä ole kiinni, lapsihan on se toinen osapuoli - riippuu siitä, miten hän syö.

Olisi kiva lukea siitä, että imettäminen ei aina onnistu itsestään luonnollisena asiana, vaan sen eteen saattaa joutua tekemään töitä, ja jopa kärsimäänkin. Mutta että sekin on ok ja kuuluu asiaan. Jos imetysongelmista kirjoitettaisiin enemmän siihen sävyyn, että ne on ihan normaalia osaa imettämistä, niin ehkä se kannustaisi monia äitejä jatkamaan eikä luovuttamaan.