Kannattaako hakea fysioterapeutiksi vai sairaanhoitajaksi?
Ovat joo erilaiset ammatit, mutta mietin näiden välillä. Kommentteja?
Kommentit (35)
Fysaareita valmistuu joka vuosi paljon, joten työllisyyden kannalta sairaanhoitaja on parempi ja etenemismahdollisuudet ovat isommat.
Työnä sitten taas jos miettii niin fyssarin työ ei ole fyysisesti ja henkisesti yhtä raskasta. Se on siistimpää ja voit toimia yksityisyrittäjänä tai sitten kunnalla. Puolensa ja puolensa molemmissa. Ota se mistä löydät enemmän plussaa.
Molempiin on vaikea päästä
Fyssariksi erityisesti
Itse opiskelisin sairaanhoitajaksi. Todennäköisesti kiinnostavampi opiskeluaika kun pääsee näkemään ihan kaikkea tosi laajalla skaalalla.
Toisaalta nämä on tietysti erittäin yksilöllisiä asioita. :)
Miks vuorotyö nähdään aina miinuksena? Monelle se on suuri plussa. Kaikki eivät halua tehdä päivätyötä!
T: vuorotyölöinen toiselta alalta
Vierailija kirjoitti:
Molempiin on vaikea päästä
Fyssariksi erityisesti
Samaa olin tulossa sanomaan. Ei sinne todellakaan niin vaan "mennä" varsinkaan pk-seudulla!!
Sairaanhoitajaksi on paljon helpompaa päästä opiskelemaan kuin fysioterapeutiksi.
Vaikeinta on päästä terveydenhoitajaksi, ensihoitajaksi ja fyssariksi.
Helpointa on päästä sh:ksi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeinta on päästä terveydenhoitajaksi, ensihoitajaksi ja fyssariksi.
Helpointa on päästä sh:ksi.
Olen hakenut TH:ksi ja fyssariksi molempiin, enkä päässyt edes pääsykokeisiin, joihin kuitenkin kutsuttiin paljon porukkaa!!
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajaksi on paljon helpompaa päästä opiskelemaan kuin fysioterapeutiksi.
Mutta myös sairaanhoitajaksi on pk-seudulla hyvin vaikeaa päästä. Hakijoita voi olla jopa lähemmäs 2000.
Opiskelisin sairaanhoitajaksi ❤️ ihana unelma-ammattini, mutta valitettavasti en ainakaan toistaiseksi pysty lähtemään opiskelemaan.
Vastaan oman kiinnostuksen pohjalta, mua ei vähempää vois kiinnostaa fysioterapia, mitkään hermopinteet tai lihasongelmat, ei riittäis kärsivällisyys, kun ei ole kiinnostustakaan, eli sanon hoitsu.
Tolla skaalallahan on kanssa toimintaterapeutin ammatti, kandee kanssa vilkaista. :)
Sh:n työ pääasiassa vuorotyötä josta tulee iso rasite vanhempana. Ongelmia lastenhoidossa, lomissa ja unirytmit sekaisin. En suosittele.
Fysioterapia.
Plussapuolia siisti sisätyö ilman hoiva-alan eritteitä, päivätyö klo 8-16, mielenkiintoinen biopsykofyysinen lähestymiskulma ongelmiin ja itsenäinen työskentely, jossa vastuu asiakkaasta/potilaasta on todellakin vain itsellä. Erityisasiantuntijana kukaan ei puutu työhösi, jos teet sen kunnolla, koska esimiehet eivät voi tietää miten kunkin asiakkaan kanssa täytyy terapiassa toimia (näppituntuma oltava, yksilölliset suunnitelmat jne).
Miinuspuolia paska palkka ilman mitään lisiä (julkinen), tai vaihtoehtoisesti parempi palkka mut ihan tappotahtinen työpäivä 5-8 asiakkaan kanssa (yksityinen, asiakaskäyntiin kirjaamisineen menee 1-1,5h), pakkokouluttautumista edellytetään mut mikään taho ei sitä suostu tukemaan, kaikki lisäkoulutukset tuhansien arvoisia kursseja jotka vievät vuoden, yksinäinen työ eli itseluottamus + järjenkäyttö + päättelykyky hiottava tappiin. Huonoa myös arvostuksen puute osalla moniammatillisista tiimeistä, mut työn tekemättömyyden seuraukset kyllä sitten näkyvät (näkyi lakon aikana viime keväänä).
Paremmalla liksalla tätä jaksaisikin, ja sillä että työnantaja sitoutuisi lupaustensa mukaan kustantamaan koulutuksia. Nyt ne kaikki on vain sananhelinää palkkausvaiheessa.
Olen opiskelun aikana ja valmistuttuani toiminut kolmella hyvin erilaisella alalla ja päivätöitä kaikki sairaanhoitajana:
Sh:na kotihoito on kentällä mm. haavoja, näytteenottoa ja sitä siistiä toimistohommaa. Pidin siitä. Lisäksi tiimivastaavana usein ollaan.
Terkkarissa pyöritin haavanhoitovastaanottoa ja sivussa tein myös pientoimenpiteitä ja pidin kiirevastaanottoa. Suosikkini näistä.
Nyt olen dialyysihoitaja. Huomattavasti parempi palkka vaativuuden vuoksi. Teoriatietoa täytyy olla ja kädentaitoja. Ja tarkkuutta. Valtimoon yhdistyvän suoneen laittamasi kanyylin irrotessa ennen aikojaan veret tulevat kyllä sun naamalle ja aneemisen potilaan päälle. Kokemusta on.
Ei sh:n työ ole pelkkää vaippojenvaihtoa ja osaston käytäviä ravaamista. Jos pelkäät verta, älä hae hoitoalalle.
Eiks fyssareita oo paljon työttömänä?