Työvoimapula = pula hanttihommien tekijöistä puoli-ilmaiseksi nollasoppareilla.
Sitähän se on. Kaupan kassoja, tarjoilijoita, lehdenjakajia, siivoojia ym. tarvitaan ja työpaikkoja on suhteellisen paljon avoinna.
Suurin osa tarvittaessa töihin kutsuttavia, jokaisena viikonpäivänä pitäisi olla joustavasti käytettävissä. Lyhyillä varoitusajoilla soitellaan töihin. Yhtenä viikkona töitä on näännyttävän paljon ja toisena ei yhtään. Osa-aikatyö ei noilla palkoilla kannata, Kelasta ja sossusta saa saman rahan tekemättä mitään. Harvalle nuo hommat mitään intohimojakaan ovat, joita tekee mielellään vaikka kannattamattomasti.
Mitään kestävää ja pitkää työuraahan tuon tyyppisissä töissä ei pysty tekemään, kroppa ja pää hajoaa. Joillakin ei toki ole muuta mahdollisuutta. Nuorten opiskelijoiden ohikulkuhommia. Koulutuksella ei ole enää väliä, edes järkevällä tutkinnolla, kaikkien pitää tehdä mitä sattuvat saamaan ja millä sopimuksella sattuvat saamaan.
Ei motivoi. Mutta töitä on, ja niitä pitää mukisematta tehdä!
Ei voi tehdä työuraa? Asennekysymys sanoisin.